Olan mejä 9.6.2013

Noan kanssa oltiin 8.-9.6.2013 Orimattilan Karkkulassa mejäilemässä. Lämmin viikonloppu olikin, vaikka onneksi koepäivänä aurinko kävi välillä pilvessäkin... mutta perjantain ukkoset jättivät kuitenkin jälkensä painostavan ja osittain jopa trooppisen ilman.

Jälki oltiin käyty suunnistamassa jo edellisenä perjantaina ja tosiaankin vähän jännitti perjantain ukkosten jälkeen, miten krepitykset olivat selvinneet. Lauantaina mentiin klo13 majalle ja siitä sain veretyskaveriksi MeJäljestäjien järjestämän mejä-kurssin kurssilaisen. Yritin selittää parhaani mukaan kaiken oleellisen ja varsin hauska 2h vietettiin metsässä verettäen, piilomerkaten ja jutellen mejästä. Minna meni verettämään AVO-luokan jäljen yhden ensi kertaa kokeessa olevan tytön kanssa.
Vähän jouduin yhtä makuuta piikkilangan takia siirtämään, mutta jälki löytyi ja veretys sujui mallikkaasti. Kyllä siinä aina oma aikansa menee, kun merkkaile ja miettii tukimerkkejä ja varsinkin niiden määrää. Itse jätän mielestäni aika paljon tukimerkkejä, sillä suuntavaiston ollessa nolla, on niitä pakko olla.

Sunnuntaina oltiin jo hyvissä ajoin ennen seiskaa majalla ja käytin pojat pissalla. Mattikin pääsi tutustumaan mejämaailmaan ja sai paljon uusia ystäviä :)
Jäljen arvonnassa (21-26) minulle jälki numero 25 ja opastin jäljen 24... Jäljet olivat saman tien varrella, joten siirtymien omalle jäljelle sujui kävellen. Kuten tapoihin kuuluu (ainakin MeJäljestäjien kokeessa Noan kohdalla) pääsimme sirun tarkistukseen. Tämä oli nyt kolmas Orimattilan koe ja muistaakseni kolmas sirun tarkistus. Sirun tarkistus meni hyvin ja sain Noan keskittymään pelkästään lillipulliin :) Sitten odoteltiin. Meidän tuomariryhmällä oli tuomarina Leena Kähkönen ja hänellä oli vielä opissa tuomariharjoittelija Mari Myllynen. Toisena tuomarina oli Hannu Palonen. Opastukseen pääsin vasta noin klo13 ja omalle jäljelle 14 jälkeen. Opastus sujui hyvin, olisin voinut vieläkin enemmän laittaa merkkejä, huomasin sen jäljen purussa. Sain jäljelle ihanan labukan Letun, joka oli 9v ja elämänsä aikana saanut YHDEN kakkostuloksen, muut ovat olleet ykkösiä!! Ihan huippukoira ja salaa toivoinkin, että tämän "vanhan" rouvan työskentely pääsisin seuraamaan.... ja voi pojat oli hienoa meininkiä!!! Kyseinen koira lopulta voitti luokkansa hienolla VOI1 48p. tuloksella.

Meidän jäljellä aurinko paistoi aika kuumasti, mutta Noan olin saanut pidettyä aika viileänä. Sai vielä nukkuakin yksin takapoksissa, kun siirrettiin Minnan kanssa Matti nukkumaan oman opastukseni ajaksi takapenkille. Innokkaana Noba kiskoi jäljen alkua kohti ja sitten matkaan. Noa söi alkumakauksen ja ohjasin pojan 10m matkan töihin. Tarkkaa ja rauhallista työtä tuntui Noa tekevän ja ensimmäisen makauksen vain pysähtyi ja haistoi sitä... olisi voinut merkata paremmin mielestäni. Ekalla kulmalla oli työskentelyn perusteella katko ja Noa haisteli veretyksen loppupätkän useamman kerran ja ei voinut uskoa että veretys vaan loppuu siihen. Sitten alkoi rengastus, mutta kierrokset vaan laajenivat laajenemistaan, eikä päätä löytynyt. Saatiin siitä eka hukka. Alotettiin puhtaalta, mutta kun herran primääreillä tunteilla oli leikitty, laski vire vähäksi aikaa kun lehmänhäntä. Toinen osuus oli oikea parkour-rata... Aivan käsittämätöntä rytöä ja suota ja sammalta ja hyppimistä yli ja ali. Sanoinkin tuomarille yhdessä vaiheessa, että kiva varmaan arvostella koiraa, jota EI NÄE. Noasta ei näkynyt hännänpääkään, kun herra paineli etiäpäin :) Ei mitään hajua oliko siellä makuu missä kohtaa ja mitä siinä tehtiin. Kulmalla Noa meni ihan jäljensuuntaisesti ja kolmannen makauksen osoitti nyt sitten parhaiten. Kulma myös hyvin, mutta ennen viimeistä makausta alkaa taas ihmeellinen pyöritys ja Noan lähtiessä paluujäljelle tuomari tuomitsee hukan ja sanoo ajankin menneen Noan pyörittäessä minua pitkin metikköä. Mentiin harjoitellen kaadolle ja siellä Noa taas jäljesti erittäin mallikkaasti. Ensimmäinen ja viimeinen pätkä oli mielestäni ns. normaalia Noaa ja siinä välissä oli jotain ihan muuta kun mejäilyä. Noa pyöritteli ja tarkisteli aivan mahottomasti (riistajälkiä?) ja väsytti itsensä.
Tuomari kysyi minulta lopussa, että hermostuinko mä koiraan ekalla hukalla, kun häntä oli ihan alhaalla. Sanoin vaan, että Noa otti "virheen" itseensä... aivan kun agilityssä esim. rima tippuu ja Noa näkee sekä kuulee sen... vire laskee ja radalla on kuin eri koira. Noa tiesi, että kun puhun sille jäljellä ja kutsuin sen luokseni, se oli omasta mielestän tehnyt ison virheen ja oli ihan down. Sanoin etten todellakaan hermostunut koiraan, vaan yritin ottaa sen mahdollisemman huomaamattomasti uuteen yritykseen. Tuomari sanoi myöskin jäljen tekijälle, että jäljellä pitäisi koiran olla näkyvissä sen 6m jälkinarun päässä. Opas oli myös vähän harmissaan... tiesin hänen olevan kokenut mejäilijä ja suunnistaja. Sanoinkin vaan, että koiralle tämä maasto ei todellakaan ollut niin ongelmallinen, kun se näytti. Koetilanteessa vaan suoritus arvostellaan, joten olisi suotavaa, että koira näkyisi :) Ei jäänyt jäljestä eikä jäljestäjästä mitään hampaankoloon. Meillä nyt vaan oli tämmöinen päivä tällä kertaa.

Purin oman jäljen... ensin herätettyäni Minnan ja Matin päiväunilta :) Meidän jäljelle oli muuten viikon aikana ilmestynyt karhun sonnat, jee jee! Palattiin takaisin majalle ja kun toimintamme oli keskittynyt enemmän loppupään jälkiin, ei tarvinnut kauaa odotella tuloksia. Oma selostuksemme luettiin ensimmäisten joukossa ja se kuului siis näin: "Koira havannoi lähtömakauksen syömällä sitä. Ohjaten matkaan maavainuiseen, rauhalliseen työskentelyyn. 
1. osuus jäljen päällä makaukselle, jolla pysähdytään. Katkokulma häämöttää ja sen ratkaiseminen osoittautuu vaikeaksi tänään. "Yhä vain" laajenevat lenkit vievät hukkaan. 2:lla osuudella jäljen sivussa kulkua, makaus mennään yli.
2. ja 3. normaalikulmat näppärästi. 3 makaus huolella pysähtyen. 4. osuuden alussa koira lähee paluujäljelle - 2. hukka.
Koiran työskentely alkaa takkuilla ja puuroutuu totaalisesti ajan puitteissa viimeisen osuuden alussa. - tuomari keskeyttää kokeen." VOI0
Hieno mamman poika, vaikka väsyttikin itsensä tarkistuspistoilla.

Ollaan oltu pari päivää relaamassa mökillä Pukkilassa ja kyllä tuli tarpeeseen. Koiratkin nauttivat yhdessäolosta ja ulkona liikkumisesta vapaana. Valloittava pikku kylä Pukkila olikin, toivottavasti päästään joskus uudelleen sinne!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Onhan taas vierähtänyt hetki, kun tänne on saanut kirjoitettua. Kun on tuo uusi perheenjäsen, niin pitäisi kaikki saada heti ylös, jotta muistaa mitä ollaan milloinkin touhuttu.

Kirjoitetaan nyt siinä järkässä, missä asiat mieleen tulee. Tuoreena uutisena on, että saatiin Noan kanssa mejä-koe paikka ja ensi viikonloppuna pitäisi startata meidän koekausi. Vähän jännittää, kun kauden eka koe on aina eka koe. Harkkajäljillä on taas ollut Noalle tyypillistä pikkutarkkuutta, mutta makauksien merkkailuihin olen ollut pääasiassa tyytyväinen. Tuo koira kyllä tietää mitä pitäisi tehdä, mutta välillä tuoksut vievät mennessään. Viime harkassa lähti erittäin määrätietoisesti pois jäljeltä oikein kiskoen ja kun sanoin maagisen "jälki" sanan, palasi Noa jäljelle ilman mitään ongelmaa. Se kyllä tiesi missä se jälki menee, mutta lähti "vähän " isommalle tarkistuslenkille. No menee miten menee ja faktahan on, että koko päivä siellä ainakin menee... kokeissa vaan on kivaa! Jälki käytiin suunnistamassa jo viikko sitten ja aivan ihanaan maastoon tehtiinkin, voi kun itsekin olisi onnekas ja saisi hyvän maaston. Silmälaseissa on muisto Noan yhdestä jälkimaastosta :) Ilmoitin Noan myös kesäkuun lopun kooikereiden mejämestaruuteen, katsotaan saadaanko paikka. Majoituskin on varattu ja kyydit sovittu, kiitos vaan Saara!

Noa on jotenkin niin aikuinen nykyään! Noassa myös jotenkin on alkanut kiteytymään se vahva leimautuminen omaan perheeseen. Kyllä tuo höntti vaan on Minun koira. Isoja muutoksia ison höntin elämässäkin onkin tapahtunut, kun pomppasi lauman alimmaisesta pykälän ylöspäin ja sitten tuli vielä tapaus Matti! Isoveljen roolin Noa on hoitanut paremmin kuin hyvin ja onhan tuo itse rauhallisuus, kun on lähiaikoina ollut muitakin pentuja lähettyvillä. Kyllä tuo vielä niitä hepulikohtauksia saa ja antaa leluille kyytiä ;)

Sitten tapaus Matti-Mainio! Matti on sosialistunut kovasti, sillä Masa on ollut töissä mukana useamman vuoron. Asukkaat ovat ottaneet pikku-ukon erittäin hyvin vastaan ja ilmassa on pientä harmitusta, jos koira kotiin jää. Itsevarmuutta tuo on saanut paljon, kun hörhöilee jo paljon töissä yksinkin ja hakeutuu ihmisten viereen. Toisen talon kissan sapuskakupin paikan Matti tietää myös erittäin hyvin.
Myös äitini työpaikalla pitkäaikaisvanhustenosastolla käytiin ja Matti olisi kovasti halunnut lepuuttaa silmiään pehmoisten sänkyjen päällä, vielä kun joku rapsutti koko ajan. Vanhusten ilmeet olivat kyllä tuhannen taalan arvoisia, suosittelen lämpimästi tälläistä epävirallista "koiraterapiaa" jos koiran luonne siihen soveltuu. Siitä saa varmasti rutkasti enemmän mitä antaa!

Kasvanut tuo bambi on kovasti ja paino oli eilen kotikonstein mitattuna 7,3kg... vaikuttaa mörssäriltä, mutta ylimääräistä ei ole. Masan kanssa aloitettiin heti meille tultua barfaus ja erittäin tyytyväinen olen tuloksiin. Mahan kanssa ei mitään ongelmia, karva kasvaa hyvin ja poika on muutenkin "tasainen". Syöminenhän EI ole ongelma, häntä heiluu syömisen tahtiin ja isoveikka peitotaan syömisnopeudessa mennen tullen. Pikku naskalit ovat hidastaneet kanansiiven syöntiä, mutta kaikki on syöty. Tänään havaittu pientä epäluuloa, kun laitoin ruokakuppiin poroa.

Masa kävi rokotuksissa toukokuun puolenvälin kieppeillä ja silloin 3vka sitten paino 5,5kg ja eläinlääkäriltä pelkkää hyvää sanottavaa. Mentiin lekuriin hyvissä ajoin vähän leikkimään ja syömään namia. Matti oli enemmänkin hölmistynyt, kun lekurin kanssa kilpaa kehuttiin penneliä, joka ei edes tuntenut kun rokotukset annettiin.

Ollaan myös treffailtu Mila-siskon kanssa pariin otteeseen ja ihana Bullbenz Ruudolf saapui yksille treffeille meitä ilahduttamaan. Sisarukset kyllä muistavat toisensa ja paini alkaa välittömästi kun siihen on mahdollisuus. Ruudolf jäi vielä vähän jyrien alle, mutta parin kk päästä jätkä alkaa painimaan samassa sarjassa Oorbellen-hurjien kanssa. Pienet näyttelytreenitkin oli, kun Anne "seisotti" kaikki pöydällä ja Outin kanssa myös juoksuttivat lapsia... pikku-Rudi oli luonnonlahjakkuus, Milalla oli jotain haisua asiasta ja sitten on tapaus Matti, HUOH ;)

Miljoonasata asiaa jäi varmasti kirjoittamatta, mutta mennään nyt näillä. Heipat!

Kuveja

At last... kuveja Noasta ja Matista :)

Ensimmäisellä viikolla käytiin kaverin avustuksella kuvaamassa!

Kaunis Noa

Sitten käytiin mejäilemässä, Noa pääsi tuoksuttelemaan lyhyehkön kahden kulman (joista toinen katko) pätkän, jossa palauteltiin meininkiä mieleen... Taitava!
Matille tehtiin noin 4m jälki lähinnä mielenkiinnosta, miten pikku-ukko reagoi veren hajuun... haisteli kyllä aina välillä, ei aristanut veren hajua lainkaan. Tästä se lähtee :)

Näin meillä mennään liinan kanssa :)

Aarre löytyi

Turvallinen kaveri piti seuraa Noan nenäilyn ajan

Poikien tiimipalaveri

Sitten vähäsen kuvasatoa metsälenkiltä!

Puusavotta!

Noan MH-luonnekuvaus

Sunnuntaina 28.4.2013 oltiin Mäntsälässä Spanieliliiton järjestämässä MH-luonnekuvauksessa. 7.30 oltiin Messuhallin pihassa hakemassa Annea, joka oli kuvauksen jälkeen menossa vielä Orsonin kanssa näytelmiin Lahti kv:n. Minä ajoin, Anne ja Masa olivat edessä ja voimiaan latasi Noa nöppönen takakontissa. Kotoota messuhallille harjoiteltiin Masan ja Noan yhteiseloa häkissä ja hyvin tuo näytti sujuvan. Matilla oli peti jalkatilassa edessä, mutta matka meni kasvattajan sylissä... navigaattorin ilkeä Hanko-mies aina välillä herätti :)

Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle ja vastassa meitä oli Marianne ja pakolliseten Matti sylissä osioiden jälkeen sain Noan ilmoitettua. Lähdettiin vielä kävelyttämään pojat ja sitten valmistauduttiin kuvaukseen.  Masa sai myös vähän paukkutreeniä, kun edellisen koiran kuvauksen ampumiset tulivat juuri kun Masa oli moikkaamassa Mariannea.
Kävin itse vähän jännä-kierroksilla ja Noa varmasti aisti sen ja mikrosirun luku oli ensimmäinen haaste meillä. Noa murisi ja yritti järsiä lukijaa ja itse olin ihan naama punasena ja valmis lähtemään takaisin Lahteen. Marianne onneksi tsemppas ja antoi hetken aikaa, jotta puppe sai itsensä koottua.

Sitten mentiin,
1a Kontakti tervehtiminen: 4 (Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
1b Kontakti yhteistyö:3 (Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta)
1c Kontakti käsittely : 3 (Hyväksyy käsittelyn)

Kun sain itseni koottua ja kuvaus alkoi tervehdin testinohjaajaa ja kävimme läpi asioita Noasta ja kuvauksen kulusta. Noalla jo alkoi häntä heilua kun testinohjaaja alkoi puhumaan ja tomerana lähti mukaan. Käsittely meni mainiosti ja itsekin hengähdin syvään.

2a Leikki1leikkihalu:3 (Leikkii- aktiivisuus lisääntyy/vähenee)
2b Leikki1 tarttuminen:2 (Ei tartu, nuuskii esinettä)
2c Leikki1 puruote ja taisteluhalu: 1 (Ei tartu esineeseen)

Noa aktivoitui kun näki sen massiivisen lelun ja häntä pystyssä seuraili, kun heiteltiin lelua toisillemme. Kunnioitusta herättävä lelu ei kuitenkaan saanut Noaa tarttumaan siihen. Minusta on jotenkin hauska se leikki osio, kun testinohjaaja heiluu sen lelun kanssa... itse en ainakaan koskaan niin leiki koirien kanssa :)

3a Takaa-ajo 1. kerta:1 (Ei aloita)
3b Tarttuminen 1. kerta: 1 (Ei kiinnostu saaliista/ ei juokse perään)
3c Takaa-ajo 2.kerta:1 (Ei aloita)
3d Tarttuminen 2. kerta:1 (Ei kiinnostu saaliista/ ei juokse perään)

Tuo kertoo kaiken, ei viehe ihan kamalasti inspannu. Ekalla kerralla juoksi vähän matkaa ja katsoi taakseen, että tuleeko se palvelusväki myös ja kun akka seisoa tönötti paikallaan, oli tulos EVVK! Käytiin katsomassa se viehe, mutta se ei menoa parantanut. Noa ei toisella kertaa juossut edes sitäkään vähää ja herra otti pari askelta ja kusas ruohotupsuun.

4 Aktiviteettitaso: 2 (Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata)

3 minuuttia kuunneltiin lintujen laulua ja ärsyttävintä oli se, että Noa oli koko ajan mun selän takana enkä yhtään tiennyt mitä se touhus. Ei ollut kuulema tehnyt yhtään mitään, seisonut kun patsas ja ollut rauhallinen. Sanoin Annelle menomatkalla, että Noa varmaan makaa sen 3min. Ihan tunnistettavissa.

5a Etäleikki kiinnostus:3 (Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
5b Etäleikki uhka/aggressio: 1 (Ei osoita uhkauselkeitä)
5c Etäleikki uteliaisuus:1 (Ei saavu avustajan luo)
5d Etäleikki leikkihalu:1 (Ei osoita kiinnostusta)
5e Etäleikki yhteistyö:1 (Ei osoita kiinnostusta)

Noa oli herkeämättä tuijottanut huppupäistä hillujaa, mutta ei sitten lähtenyt katsomaan että mitähän tuo touhuaa tuolla. Taisi taas käydä vähän kusasemassa ja katseli sitten leikkijää kohti, kun leikkijä huuteli. Itsellä meinasi pokka pettää, kun tajusin hullun hillujan olevan Jänkävaaran Saija :) Taisi Saijallakin vähän repeilyä tapahtua. Mentiin sitten yhdessä tervehtimään ja sitten vähän jo häntäkin heilui.Ei yllättänyt tämä osio kyllä yhtään.

6a Yllätys pelko: 2 (Kyykistyy ja pysähtyy)
6b Yllätys puolustus/aggressio: 4 (Osoittaa useita uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä)
6c Yllätys uteliaisuus: 2 (Menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
6d Yllätys jäljellejäävä pelko: 1 (Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e Yllätys jäljellejäävä kiinnostus: 3 (Pysähtyy, katselee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla)

Todellinen yllätys!! Ajattelin hiljaa mielessäni, että kun haalari nousee, niin herra kooikerhondjen hännänpää vaan vilkkuu metsän siimeksessä, mutta Mamma 0- Noa 1. Herra nosti senpäiväisen mekkalan ja oli ihan tosissaan sitä mieltä, että täs metsässä on vaan yks seriffi! Antoi anteeksi vasta kun itse olin haalarissa kiinni ja kyykyssä. Kun käveltiin pois haalarin luota, haukahti Noa vielä kerran varmuuden vuoksi :) Ohikävelyissä pääosaa esitti taas kuseminen, ei minkäänlaista olotilaa jäänyt päälle.

7a Ääniherkkyys pelko: 3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan)
7b Ääniherkkyys uteliaisuus: 5 (Menee räminälaitteen luo ilman apua)
7c Ääniherkkyys jäljellejäävä pelko: 1 (Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
7d Ääniherkkyys jäljellejäävä kiinnostus: 1 (Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

Kun räminälaite aloitti räminän, Noa niiasi väistäen kerran ja meni uteliaana katsomaan mikä siellä pitää meteliä. Ohittaessa ei mitään ihmeellistä. Tämä oli odotettavissa.

8a Aaveet puolustus/aggressio: 3 (Osoittaa useita uhkauseleitä)
8b Aaveet tarkkaavaisuus:3 (Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai kokoajan toista)
8c Aaveet pelko:5 (Peruuttaa enemmän kun taluttimen mitan tai lähtee paikalta)
8d Aaveet uteliaisuus:2 (Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa)
8e Aaveet kontaktinotto aaveeseen:4 (Ottaa itse kontaktia avustajaan)


Aaveet oli kova paikka! Toinen niistä varsinkin oli Noan mielestä super-pelottava. Ensimmäinen aave kun tuli näkyviin, alkoi totinen komento. Pakka meni totaalisesti sekaisin, kun nurkan takaa tuli myös toinen kaveri huppu päässä. Noa peruutti ensin taakseni ja sitten tartti jo hihnasta päästää irti. Haukun kanssa Noa pysyi kuitenkin alueella ja tarkkaili varsinkin ensimmäistä aavetta tiiviisti (kameralta katsottu) Pitkän maanittelun jälkeen suostui herra tulemaan haistelemaan aaveita ja katsomaan mitä ne oikeasti piti sisällään. Toinen aaveista oli siinäkin pelottavampi ja sai osakseen vaan nopean nuuhkaisun.

9a Leikki2 leikkihalu: 3 (Leikki, aktiivisuus lisääntyy/vähenee)
9b Leikki2 tarttuminen: 3 (Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla)

Noa palautui hyvin aaveista ja toinen leikkiminen sujui aikalailla samaan tahtiin kun ensimmäinenkin kerta. Nyt tosin Noa tarttui hetkellisesti leluun. Omalta osalta voin sanoa, että kyllä on
lelun heittäminen vaikeaa! Yhden kerran heitin sen aivan päin honkia ja mahtui mukaan myös kerta, jolloin miltei syöksyin lelun perään, kun se varta vasten heitettiin koiralle, HUOH!

10 Ampuminen: 4 (Keskeyttää leikin/passiiv., lukkiutuu, yleisöä, laukauksia, tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen)

Otin Noalle mukaan kaikki neljä laukausta. Ensimmäiset kaksi laukausta tuli siis kun leikitin Nobaa omalla lelulla. Molemmilla kerroilla leikki loppui ja koira selvästi aktivoitui. Ekalla kerralla palas leikkimään ja toisella kerralla en enää saanut mukaan. Passiivisessa osassa Noa oli hihnassa ja minä tekemättä yhtikäs mitään. Molemmilla kerroilla korvat nousi pyhtyyn ja Noa lukkiutui, mutta ei osoittanut minkäänlaista pelkoa. Kuvaaja sanoikin, että vaikka rasti on 4:ssa, ei se tarkoita että olisi ollut pelkoa mukana. Vasta 5 on ilmeisesti se, että koira pelkää paukkuja.

Yleisvaikutelmasta kuvaaja sanoi, että Noa on avoin ja sosiaalinen koira (alun ärsyttävyydestä huolimatta.) Sanoi myöskin, että jos Noa kohtaa jotain pelottavaa, ei se lähde tilanteesta pakoon vaan katsoo sen loppuun ja palautuu nopeasti, siis hyvähermoinen (jee) Myöskin uteliaisuutta löytyy. Kuvaajat olivat myös kiinnittäneet huomiota, että Noalla on myöskin joissain tilanteissa taipumus dominointiin, jossa vaaditaan sitten minulta jämäkkyyttä.

Olen itse tyytyväinen kuvaukseen ja varsinkin siihen miten paljon uutta kuitenkin koirastani opin. Olen aina pitänyt N:ää sellasena mamman tissinä, mutta nyt avautui ihan uusi puoli... sillä on munaa! Puhuttiin Annen kanssa autossa, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä millainen tulos olisi tullut kk sitten, kun O oli vielä mukana kuvioissa laumanjohtajana ja M:sta ei ollut vielä (ainakaan Noalla) tietoa. Mielenkiintoista!!!

Kuvauksen jälkeen Noa, Matti ja Orson matkasivat Lahteen ja Orson kävi vielä valioitumassa, ONNEA! Lähdin vielä näyttelyn jälkeen Annen kanssa viemää Orsonia takaisin Mäntsälään. Kiva päivä ja väsyneet koirat :)

Ps. En saa vieläkään kuvia lisättyä, fuck!

Matti saapui taloon

 Oli aika muuttaa vähän blogin otsaketta ja sisältöä... nyt vaan oli sen aika! Onni saapui viime maanantaina kotiin ja itkulta ei taaskaan säästytty.

Noniin, Matti on myös saapunut meille. Matti on siis Oorbellen kennelin kasvatti ja virallisesti Oorbellen Matt.Vallan suloinen pieni kooikerhöntin alku onkin. Pennut syntyivät 24.2 (Matin nimipäivä muuten). Päätös pennusta oli tehty osittain jo silloin kun kuulin Annelta Keira-Peter vol.2 pentueen suunnitelmista. Kolmeviikkoisia pentuja pääsin katsomaan ja Matti sieltä oli jo kahden A:n tiimissä valittu... eikä se kieltämättä huono valinta ollutkaan.
Onnin poismeno tuli yllätyksenä ja vähän ristiriitaisin tuntein pentua menin hakemaan. Matti ei ole korvike, ei kenenkään tilalla eikä todellakaan pikapäätös. Asiaa on mietitty kauan ja olin valmis kolmen koiran talouteen. Noa täytti juuri viisi ja oli aika harkita uutta pikkuista kasvamaan.

Mutta herra Matti! Herra M on rohkea ja pitää erittäin paljon ruuasta. Ensimmäisillä sapuskoilla ei syömisestä tosin meinannut tulla mitään, sillä herran oli aina välillä tultava heiluttamaan häntää ja siinä samassa pyllyä mammalle. Yksinoloa ollaan harjoiteltu ja äänekäs aloitus meillä onkin ollut. Fakta on kuitenkin se, että Matti tulee olemaan Noan kanssa keskenään työpäivät ja yksinoloon on vaan totuttava. Luonnollisesti meillä käy ruokkija ja ulkoiluttaja ainakin kerran työpäivän aikana. Kolmeen ruokaan siirryttiin heti ja se ei ole tuottanut ongelmia... tuntuu että kello tunnetaan varsin hyvin jo. Ulkona käydään ahkerasti ja kotona jos vahinko sattuu, niin 90%:sti se tehdään paperille. Hieno pieni mies! Hyvin tuo on kotiutunut :)

Noan mielestä hän on vielä vähän liian aikuinen leikkimään pennun kanssa. Tällä hetkellä sanoisin meidän olevan tasolla "Matti on näkymätön". Olen tosin sitä mieltä, että Noan tekisi oikeasti mieli leikkiä Masan kanssa, mutta ei ylpeys anna vielä periksi. Pikkuhiljaa pienin askelin etenemme.

Hitto, en saa ladattua kuvia tänne... täytyy laittaa kunnon kuvakollaasi myöhemmin sitten.

-P

Voi kuinka me sinua kaivataan...

Ei saatu Onnia korjattua, eikä paremmaksi paikattua.... Maailman parhaalle sheltille jouduin sanomaan hyvästit 3.4.2013.

Varasin siis Onnille röntgenin ajan ja 3.4 aamulla mentiin reippaana jäälenkin jälkeen eläinlääkärille. Vanha tekijähän tuo pappa oli kuvauksissa ja minäkin sain tutut suojavarusteet päälle (en edelleenkään ole raskaana). Kuvia otettiin kolme ja sitten odoteltiin aulassa. Eläinlääkäri kutsui huoneeseen ja aloitti lauseen "Ikävä kyllä laihtumisen syy näkyy kuvissa..." Sitten alkoi posket kastua ja siinä sitten kuuntelin koira sylissä sanoja kuten "saattohoito" massiivinen vatsalaukun kasvain" "tuhkaus" "eutanasia"... MITÄ? Piti vaan käydä kuvissa ja lähteä siitä kotiin tulosten jälkeen. Vatsassa siis massiivinen kasvain, joka esti sapuskan imeytymisen. Siinä sitten jossain usvassa istuin Onni sylissä tunnin ja mietin mitä tehdä, vaikka aika selvää se oli mitä tapahtuu. Äitikin siinä kävi hyperventiloimassa, mutta oli pakko lähettää se takaisin kotiin, sillä juuri sitä ei nyt olisi tarvittu. Siskosta oli sanoinkuvaamaton apu. Loppujen lopuksi eläinlääkäri tuli kysymään mitä olin päättänyt ja sanoja ei vaan suusta tullut, mutta niitä ei tarvittu. Onni sai rauhoittavat ja kuiskasin viimeiset sanat papan turkkiin ja sitten olikin aika päästää paras ystävä pois.

, 

Onni 3.12.2000-3.4.2013

Onni tulee aina olemaan spesiaali ja tulen vertaamaan kaikkia koiria Onniin väistämättä. Meidän talouteen ei varmasti vähään aikaan (josko koskaan)tule shelttiä. Sitä yhteyttä ei vaan voi selittää. Miettii vaan miten kakara sitä on ollut, kun Onni astui elämään ja nyt lähennellään kolmeakymppiä. Se on nähnyt kaiken ja aina ollut iloisena kotona vastassa. Erossa ollaan oltu yhtäjaksoisesti enimmillään viikko... vastassa lentoasemalla oli erittäin loukkaantunut sheltti, joka ei edes päin katsonut :)

Onnilla oli paljon ystäviä, niin kaksi kuin nelijalkaisiakin. Onni oli helppo ottaa mukaan minne vain, kun se tuli kuitenkin toimeen kaikkien koirien kanssa. Ollaan vietetty aikaa niin australianpaimenkoirien täyteisessä mökissä, kuten yksi Agirotu myös belggareiden kanssa. Haukusta ja korvien asennosta pystyi jo lukemaan onko vastaantulija ystävä vai vieras. Viisaskin se oli, ymmärsi paljon sanottua ja sanomatonta.

Sain anteeksi jopa sen, että viisi vuotta sitten meidän perhettä tuli täydentämään pieni kooikerhondjen alku. Kaksi viikkoa Noa oli Onnille ilmaa, kunnes yhtenä kesäisenä päivänä aloitettiin yhteiset leikit. Tuollainen harmaarparta on käsittämättömän iso apu pennun kasvatuksessa ja vielä kun pentu pitää harmaapartaa miltei parhaana asiana maailmassa, niin minulle jäi rutkasti vähemmän työtä. Miten tämä on sitten Noaan vaikuttanut... Noa ei aluksi varmaan edes ymmärtänyt ettei Onni tule kotiin, se on varmaan vaan hoidossa. Ensimmäistä kertaa luottohoitolassa käydessämme Noa loi muhun sellaisen "katseen", ehkä tuo sitten tajusi sen. Hyvin on yksinelo mennyt, vaikka olen aina pitänyt Noaa sellaisena "enemmän duoo, ku sooloo"-versiona.Itselle on ollut vaikeampaa, kun mietin mihin lenkillä tarvitaan tuota toista kättä? Miksi namupalat pitää edelleen puolittaa? Onko niin, että ulkona ei enää tarvitse huutaa tai läpsytellä käsiään?

Paljon hyviä muistoja jäi kertomatta. Onni oli yksi ja ainoa, ainutkertainen.

Miten Onni korjataan, paremmaksi paikataan?

Onnin kanssa käytiin jälleen eläinlääkärissä... Pappa on luuta ja nahkaa :( Sanoin eläinlääkärillekin, että olen vetkuttanut tätä käyntiä, sillä Onni on muuten oma itsensä: vetää samoja lenkkejä, juo normaalisti ja iltasapuskalla meni jopa kerran pentti-pokerinaamana Noan kupista syömään yhden palan kanankoipea :D... syöminen ei  kiinnosta, varsinkaan aamulla. Vyyhtiä alettiin purkamaan labrakokeilla ja niissä ei mitään erikoista. Vertauskohtana olin säästänyt viime kesänä virtsatietulehduksen vuoksi otetut labrat ja niissä myös vain urea ja verensokeri koholla. Niistä ei siis minkäänlaista vastausta mihinkään, sillä ne olivat niin vähän koholla, ettei se kuitenkaan vaikuttanut epänormaalilta (hirrrveen selkeä). Valkosolut lähetettiin erittelylaskentaan, mutta nekin normaalit. Sehän poissulki sitten ainakin kaikki "lihasta syövät" taudit listalta. Ensi viikolla suunnitelmissa on varata aika röntgeniin, jossa kuvattaisiin Onen vatsa- ja rintaontelo kasvaintautien poisulkemiseksi. Tiedän, että jos sieltä jotain löytyy ei tehtävissä saata olla yhtikäs mitään, mutta haluan kuitenkin tietää miten tästä etiäpäin Onnin kanssa jatketaan... ja tietenkin miten mahdollinen kasvaintauti vaikuttaa Onnin elämänlaatuun nyt ja vastaisuudessa. Pala nousee kurkkuun, kun edes asiasta kirjoittaa... varsinkin. kun sateenkaarisilloille on tällä viikolla lähtenyt taas ainakin kaksi suurta persoonaa. Mutta en halua asiaa sen enempää nyt ajatella, vaan mennään päivä ja tutkimus kerrallaan eteenpäin.

Vaikkakin uusi työ kehitysvammaisten parissa on osoittautunut mukavaksi, kiitos asukkaiden ja työkavereiden, on ihanaa viettää ansaittua viikonloppuvapaata pitkästä aikaa!! Aamulla käytiin poikain kanssa hillumassa tunnin lenkki jäällä, vain me ja yksi ainokainen hiihtäjä + arska! Sirrisilmät nauttivat täysin tassuin koskemattomasta hangesta ja vapaudesta. Ihme hepuleita saivat ja jokainen lumimakuu eli pilkkireikä oli merkattava! Vasta kun asteltiin kotia kohti, alkoi parkkari täyttyä hiihtäjien ja mäenlaskuun tulevien perheiden autoista.
Huomenna Annen ja Julian kanssa kisaamaan, on meinaan mun ja Noban eka startti tälle vuodelle... osaakohan sitä mennä radalle, kun edustaa rotuyhdistystä:)? Täytyy vaan toivoa, ettei radalle ole eksynyt lehtiä tai roskia :D, me nimittäin bongataan ne heti! Kenraaliharkat ennen kisoja meni sitten aivan päin anusta, niinhän ne tuppaa menemäänkin... tietää kuulema hyviä kisoja sitten!

Kävimpäs tuossa yksi tiistaipäivä katsomassa uusia Oorbellen tulokkaita. Ihan hirveen, kauheen ällöttäviä koko poppoo. Keira oli ihan että unohda noi ja HUOMAA MINUT :) !! Ihan outo Oorbellen-sukupuolijakauma, kun pentulaatikosta löytyi vain 3 urosta ja kokonaiset 5 naisen alkua. Aivan ihania pikku-mötiköitä olivat! Se voipi olla, että näitä nassikoita pitää mennä uudestaankin katsomaan, jos Anne, Keira ja Julia huolivat :)

Oorbellen Matt

Shhh, ihan hiljaa vaan nukut siinä :)

Okei jengi, pääasia on, että aukkoja ei synny... jokainen koskettaa veljeen tai siskoon jollain ruumiinosalla :D

Tässä sitä ollaan, O niin kuin Oorbellen

Olen ollut pienenä apuna yhden jälkikurssin materiaalin teossa, lähinnä tyyliin "Mitä neuvoja aloitteleville?" Noan valjaista lähti kuvia, jos mahtuisivat matskuun mukaan.

Viikon ilopilleri

On ne komiat ja ILMAN lukkoja tietenkin, ettei herrrrkkä kooikerhondje ota pelkotilaa!

No eipä muuta tähän hätään, päivitellään taas kun on asiaa!
-P