Mr feminine and small, licence to be me :)

Mistä aloittaa.... aina sitä yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, mut sitten on se kuuluisa "jotain" ja jää kaikki. Puolet vaan tuppaa unohtamaan.

1.6.2014 oli Mustialassa Spanieliliiton pääerikoisnäyttely ja sinne startattiin Hennin ja Rudin kanssa seiskan pintaan. Se on hienoa, että nämä vapaat käyttää siihen, että heräilee hyvissä ajoin :) Oon kyllä oikeestaan tässä nukkumisasiassa ihan "muori": illalla väsyttää aikaste ja aamuheräämisissä ei sinänsä ole mitään ongelmaa... herätyskellon ääntä vihaan ja kuulun ehdottomasti "EI TORKUTTAMISTA"-liittoon :) No mutta asiaan, Matin ilmotin näyttelyyn ja Noa pääsi turistiksi ja geokoiraksi. Huima määrä kooikereita ja uroksia tais olla himppasen enemmän. Tuomarina toimi Astrid Straaijer. Matti oli ilmotettu NUOrten luokkaan ja yhtään ei huomannu, että oli vähän keskenkasvunen muiden joukossa. NUOria oli neljä ja niistä kolme Oorbelleniä ja Matti hienosti luokassaan neljäs :) Mamman rimpula ei tainnut miellyttää tuomaria muuta kun hännän kiinnityksen osalta ja sai EH:n. Tuomari mittasi koiria ja arvasinkin että Masa kuului näihin valittuihin ja ei siitä tainnut tulla yhtään mitään. Tuomari laittoi rähinäveikot ulos tai pudotti jopa luokkasijoitusta ilmeisesti, mutta Matti sai juosta rinkulat ja edestakaset hölkät, kun käyttäytyi kuitenkin muuten ihan hyvin.... Mamman bambia jännitti. Arvostelu kuului näin : "15 months. Already over the upper size of the breed. Overall a bit feminine and small. Good head with nice eyes, soft expression. Wellset ears with earrings. Would prefer him a little bit more filled up under the eyes and a bit more underjaw. Good neck and topline. Wellset tail. Still very small in body for the age. Very straight in front and behind. Moved very narrow behind and very open in front. Needs time to develop."NUO EH
Femininen and small, siinäpä kaksi sanaa joita en Matin arvostelussa koskaan kuvitellut näkeväni :D, mutta small= kapea, otaksun ainakin ja ONHAN se! Feminine= massaton, otaksun ainakin ja ONHAN se!

Jonna Heinosen ottama kuva, jossa Masa palvoo kasvattajaansa :)

Nyt olin varmaan tämän vuoden näyttelyt näytelty ja kasvatetaan se feminine & small pois meistä ja reenataan :) Tunnelma näyttelyssä oli upea ja buffet-pöytä notkui ihania herkkuja, ilma oli oikein ihmis- ja koiraystävällinen ja geokätköt löytyi + seura oli mainiointa, kiitos osallisille ja oli ihana nähdä "sukulaisia" :)Matti pääsi onneksi vähän irrottelemaan arvostelun jälkeen Rudin kanssa lähikentälle ja veti pieni höntti vähän laajalla kaarroksella paineet ulos, sen tapa nollata tilanne.

Nyt kun sai ton näytelmä liibalaaban pois, voidaan keskittyä olennaiseen: agiin! Sainpas muuten ohjata yhdet treenit Matin mammaa, Keiraa. Anne ja Matti vietti laatuaikaa näyttelytreeneissä ja me Keiran kanssa agissa. Matti oli vähän pettynyt jakoon, mutta pääsi ottamaan muutaman hypyn treenien jälken. Matilla meni harkat mejä-kokeen jälkeen puomin alastulon paikan muistutteluun Minusta se on hirveen hyvin hakenu sen paikan, mutta nyt viime treeneissä alkanut himmailemaan juuri puomin alastulossa. 

Lotan treeneissä meillä oli hyppyrata, ihanaa!!!

Lotta 27.5.2014

Huisan kiva rata! Eka problemo tuli 8-9 väliin ja yllättäen se oli tämän neidon rytmityksestä kiinni... se on oikeesti jännä noissa uroksien putkiaivoissa, että kun jotain pääsee luukuttamaan kerran niin sitten sen muokkaaminen onkin aika hankalaa. Keppejä en tehnyt, kun siellä oli ne tyhmät verkot. Matti oli ihan Liisa Ihmemaassa kun ne verkot oli eka kertaa, ei taipunu. Treeneissä saatetaan ohjureilla päästä vain yhteen ohjuriin ja noi verkot oli jotain AI-VAN kamalaa :D Eipä se mitään, sitten en vaan ota niitä keppejä vielä Lotalla. Kivasti meni 13-17 välin, mutta sitten piti saada itsensä liikkeelle 18-20. Matti ei oikein taipunut tohon 20-21 väliin ja sitä otettiin ohjaajan hikikuoleman partaalle, kunnes vihdoin *voitto*!
Seuraavalla viikolla oli meidän vapaavuoro Korkeavireeltä ja mentiinkin tiistaina taas Lotalle ihan kameran kera, mutta odottakaa sellanen 2 vuotta, että saan ne jotenkin koneelle :) Meillä oli hyppytekniikkaa ja olin varautunut käyttämään oman aikani siihen täysin, eikä se väärin oo tai ollut. Älyttömän mielenkiintosta kuulla missä mennään tässä vaiheessa, kun ikää koiralla on vasta 15kk ja kroppa hakee vielä muotoaan. 

Lotta 3.6.14

Tehtiin siis perussarjaa ja korkeus oli ehkä 3cm. Palaute oli oikein kannustavaa. Käytin etupalkkana namia, "kuolleesta" lelupalkasta en ollut niin varma vielä. Ainoa mihin Lotta kiinnitti huomiota oli, että Matti laskeutuu aika lähelle hypättyä hyppyä, testattiin miten reagoi kun lisättiin hypyn eteen toinen rima vähän v-muotoon (emmä osaa tätä sanastoa), no mutta jos ymmärsit pointin niin tämä toimi. 
Ihan ekalla toistolla Matti kolautti jonkun, ilmeisesti etutassunsa, pumpperiin ja se selvästi rauhoitti menoa, toisella yrittämällä Masa hyppäsi reteesti neloselta suoraan palkalle jättiloikan... sen takapää nousi ilmaan namikupilla *peukku*, not. Seuraavalla toistolla korjas hienosti ite. Olin ihan tosi tyytyväinen ja yllättynytkin Matin hyppytekniikasta ja kropan hallinnastakin. 

Onneksi molemmilla pojilla on huoltopäivä ens viikolla, pääsevät hierontaan. Edelleen vähän neuroottisena seurailen Noan takapään käyttöä, venytyksiä ja ylipäätään sen käytöstä... Pessimisti ei kuulema pety, niin pakko jaksaa! Masa kävi rokotuksilla ja painoa oli 12,2kg ja kuulema oikein hyvässä kunnossa. Vähän jännäkakka housussa mentiin eläinlääkärin ovesta sisään, mutta saatiin kuitenkin pienet leikit aikaiseksi. Onneksi Mattia ei läpivalasitu, koska vatsasta olisi saattanut löytyä kaukosäätimen ja vaatteiden + tietty kuulakärkikynän paloja :/ "Kyllä se JOSKUS rauhoittuu!"


Tämä emäntä laskee päiviä lomaan!!! Tule jo.

Crazy something normal

Mejä viikonloppu takana Orimattilassa... hiki virtasi, mutta tunnelma noissa kokeissa on kyllä aina aika uniikki! Lauantaina lähdettiin kymmeneksi jälkien veretykseen, kun ne oli jo valmiiksi suunnistettu. Edellisenä iltana soitettiin kaikille osallistujille, että voidaanko alottaa vähän aikasemmin lauantai, jotta koetta voidaan su aamuna aikastaa, kyllä se vaan käy :) Koepaikalla sitten sai vähän nielasta, kun ilmoitettiin että koepaikalle kaikki klo3.45 ja koe alkaa klo4.00. Kaikki näytti sairaan hyvältä paperilla, sillä mulle oli tulossa opastettavaksi VOI-luokan eka jälki. Se opastaminen on tuossa toiminnassa edelleen oma koetinkiveni. Lähdettiin Marin kanssa eka mun jäljelle ja lämpötila oli sellanen 27-30 astetta. Eka pätkä meni okei ja tokan pätkän alussa oli tien ylitys. Kuunneltiin Marin kanssa että aika perhanan läheltä kuuluu metsäkoneen ääni. Saavuttiin tielle ja huppelis metsä täysin kaadettu ja sen paikalla puupinoja, * #¤%&/&%¤*  sanoi kaksi iloista jäljen verettäjää ja otti puhelun koevastaavalle. Meikäläisen nollasta sataan käyrä nousi ennätyslukemissa ylös ja olin ihan valmis jättämään leikin kesken, jos siinä helteessä pitäisi vielä suunnistaa uusi VOI jälki. Koevastaava teki nopean päätöksen ja muutti oman suunnistamansa AVO jäljen VOI jäljeksi siten, että käveltiin se läpi ja lisättiin yks 300m sen jatkoksi. Luojan kiitos tämä järjestely osoittautui oikein toimivaksi ja päästiin kahen hujakoilla verettää. Ensin käytiin syömässä Marin mummon luona, joka laski vaan syöjäluvun ja lisäsi sanomatta mitään yhden lautasen lisää ruokapöytään, ihana <3 Opastettavaksi tuli sittenkin kokeen vika jälki, mutta ainakaan Noa ei sitten joudu vikalle :)

 Illalla pelin jälkeen alkoi jo sopivasti väsyttää ja ysin maissa pehkuihin...kunnes eräs nimeltämainitsematon koira varasti repusta puruluun ja alkoi jyrsii sitä kovaäänisesti olohuoneessa, ai jumaliste kun olikin nopea koiranpoikanen kun mamma vähän selvitti nukkumissäännöstöä illalla. Toisella ei vaan oikein uni enää myöhään riittänyt kun koko hellepäivän käytännössä nukkunut ropellin alla.
Molempia ja erityisesti Noaa yritin kovasti nesteyttää ja kivasti maistui molemmille Fitdogin energiajuomajauhe nesteytys tarkoituksessa, lisäksi piimää, kurkkua ja ruuassa vettä lisättynä.

2.40 kello soi ja jotenkin ylikorostetun nopeasti olin pystyssä. Kai siinä oikeesti oli sellasta koiranunta nukkunut ja pelkäsi myöhästyvänsä tai nukkuvansa pommiin. 3.10 koepaikalle lähtö ja eräät olivat näreissään, kun aamuruokaa ei kuulunut (saivat sen vasta klo6 edelleen runsaan nesteen kera.)
Oli toi luonto aika magee siihen aikaan ja ihana "sopivuus" lämpötilassa. Jälkien arvonnassa ei taas mennyt ihan niiku strömsös ja meille tokavika jälki... mut hei se olisi ollut viimonen ennen tota metsähakkuuepisodia, joten ei kai voi valittaa :) Jonkun on aina oltava viimesillä jäljillä. Paukkutestin jälkeen alkoi odotus, ekat lähti klo5 jälkeen jäljelle ja meidän paperissa lukee 10.06. Käytiin tosin purkamassa meidän metsähakkuu jälki pois takaperin. Sellanen 400m pätkä jäljestä täysin hakattu. Jälkikin oli ihan majan vieressä, heitin sen ajaksi Matille viilennysmanttelin päälle ja sen varastaman puruluun. Hakatun näköinen pieni höntti jäi autoon odottamaan, kun isoveikka lähti töihin :)
Tuomarina kokeessa oli Ilkka Niemi ja meidät arvostellut Petri Pelkonen. Oppaana meillä oli myös tuomari, tällä kerta osallistujan ja oppaan roolissa. Lämpötila auton mittarin mukaan 23,5 astetta.Alku ei ollut ihan happyhappy, kun alkumakuun tuntumassa oli pieni kyynpoikanen. Kannoin Noan sitten alkumakuun viereen ja saatiin lupa alottaa kun oltiin valmiita. Noa sitten tapansa mukaan kulutti alkumakuulla hyvän tovin aikaa syöden kaikki veret siitä. Sitten ohjasin 10m ja sitten poika töihin. Tosi hienoa duunia eka pätkä, makuu syödään ja kulma pienellä rengastuksella. Toinen pätkä tuntui kestävän ikuisuuden ja lopussa oli katko. Noa meni useamman kerran veretyksen loppuun ja rengasti, toisti tätä useamman kerran ja oli ihan läähpyyh. Katsoin tuomaria ja tämä laittoikin pelin poikki. Sanoi vaan, että lähellä kävi, mutta päätti tehdä vielä yhden ratkaisevan tarkistuksen, eikä bongannut sitten veretyksen alkua. Lähdettiin sitten uuteen nousuun. Noa onneksi ei ottanut itseensä uudesta alusta vaan teki tosi hyvin duunia. Loppuun päästiin hienosti, vaikkakin ensin mentiin sorkan ohi ja sitten nousi kooikerhöntin nokka ja sorkalle vähän kaartaen :) Olin niiiiin tyytyväinen, aikaan päästiin nipin napin. Tuomari sanoikin että antoi koiran aika kauan pyöriä siinä katkolla, jos sen olisi selvittänyt nopeammin olisi aikaan päästy kirkkaasti, että sellainen reipas vauhti!! Molemmat tuomari antoivat hyviä neuvoja mm katkolle meille treenattavaksi, *kiitollinen*! Sieltä autolle ja annoin Noalle vettä ja vähän herkkuenergiaa. Laitoin myös sille manttelin päälle ja otin syömättömän puruluun häkistä pois... voi Masa :)

Opastin ja purin sitten vikan jäljen. Mun jäljella perässä käveli myös eräs lajiintutustuja, joka sitten lähti myös purkamaan mun seurassa jäljen. Kahdestaan päästiin nopeammin. Tuomari nauroikin, että he pääsevät viimeisen jäljen koirakon kanssa kuivana takaisin majalle, kun taas me luultavasti kastuttaisiin...ukkonen aika vakuuttavasti jyrähteli ja pilvet olivat tummia. Kyllä me kastuttiinkin, mutta ei niin pahasti kuin odotettiin. Aika suppea sade oli. Vaatteiden vaihto ja poikien pissatus ja mars majalle. Tulosten luku alkoikin melkein heti kun saavuttiin. Hienoja tuloksia niin AVOssa kuin VOIssa. Meidän paperissa luki näin: "Koiralle näytetään alkumakuu josta pitää syödä kaikki veret. Lyhyellä hihnalla lähdetään liikkeelle ja vauhtikin tasaantuu sopivaksi. Ensimmäinen osuus erinomaista jäljestystä. Toisella osuudella tehdäänkin sitten reilusti tarkistuksia. Kolmannella enää yksi ja neljäs taas tarkasti. Makuista kolme osoittaa erinomaisesti, yhden nopeasti pysähtyen. Molemmat normi kulmat pienellä takalenkillä. Katkokulman veretyksen loppuun ja sieltä lähdetään rengastamaan useampia lenkkejä tehden, mutta uusi osuus ei vaan löydy ja tuomitaan hukka. Sorkalle tullaan ilmavainulla hiukan sivusta. Hyvä yhteistyö parivaljakolla." VOI2 31p.

Kotiin päästiin hyvissä ajoin ja klo15 olin jo sohvalla taju pois :) "Pienet" päikkärit Masa kainalossa ja jaksoi melkein katsoa Suomen pelin loppuun.
Tänään on Matin agit Korkeavireellä ja Noa saa jäädä lepäämään. On nää ilmat vaan puuduttavia, en tykkää.

Murkku-Masa ja Nenä-Noa

Unohtui kokonaan tuosta viime postauksesta, että päästiin 25.5.14 Orimattilan mejään Noan kanssa. VOI-luokan koirat oli arvottu, joten tarvis vissii laittaa lottoa vetämään :) Ollaan harkattu nyt kolme kertaa, 1. Höyhennetty lintu aiheutti onkelmia, 2. Tuoreet riistajäljet vei miestä mukanaan ja 3. Aika puhdas kokonaissuoritus. Noa kun saisi pidettyä tuon vauhdin, niin päästäisiin aikaan, pikkutarkistelu on ilokseni jäänyt vähemmälle, mutta tarkka poika se edelleen on. Viime treeneissä oli ojan ylitys ja Noa ylitti ojan vähän jäljen vierestä... ja PALASI ojan toiselle puolella, jotta voi mennä ojan yli siitä mistä on veretetty :D Hassu kooikerhöntti <3 Katsotaan kuinkas meidän käy, viime su käytiin suunnistamassa jälki ja se oli sellainen minkä olen aikaisemminkin opastanut... vaikka eihän ne koskaan mee samoja reittejä.
Matille tehtiin viimeksi vähän pidempi (lue: pidempi kuin sellainen missä esim. auto oli koko aika näkyvissä)jälki kahdella kulmalla. On se hauska tyyppi, ihan täpinöissään eikä ollenkaan niin tarkka kuin Noa... karvan verran suurpiirteisempi sanoisinko :D
LUONNOLLISESTI, kun vietät viikonlopun lähes kokonaan metsässä, on helteet suomessa... jumaliste TOUKOKUUSSA helteet *argh* En kestä tätä tuuria ja toinen ARGH!: Luulin et Kooikerhondje yhdistyksen mejämestaruus olisi 31.5-1.6 viikonloppuna eli samana kun erkkari, mutta sekin on nyt viikonloppuna... joillain ihmisillä saattas hälytyskellot soida, kun kaksi tapahtumaa on samana viikonloppuna, mutta ei tällä... Yritä tän kanssa sitten elää!

Viime viikon agit jäi kokonaan kertomatta, Matti ja minä oltiin aika buu-pari molemmissa treeneissä. Ei tuntutunu onnistuvan mikään ja sitten Masalla on ilmeisesti joku murkku-kausi, joka menee suurinpiirtein näin: 1.KAIKKEA pitää haukkua!(jumalattoman ärsyttävää) 2.MINÄ osaan paremmin kun emäntä! (yritä siinä nyt agilitya harrastaa, kun kaveri viuhtoo haukkuen ottaen kivalta tuntuvia esteitä) 3.Kyllä MINÄ saan vetää remmissä, koska MINUN on päästävä haistelemaan tuota puuta nanosekunti aikaisemmin kuin Noa (oikein hyvänmielen lenkkejä, kun välillä tekis mieli otsasuoni sykkien kävellä keskelle motaria ja päästää Bambi vapauteen....) Tästä noustaan, aina on noustu :)
Lotan treeneissä meillä oli tämänmoista:

Lotta 13.5

...tai oikeastaan meillä oli Back to basic-kerta. Päästiin 4 estettä, koska Matti ei osaa istua kunnolla. Se istuu ns. persreikänsä/häntänsä päällä ja sitä Lotta ei katso hyvällä. Saatiin neuvoksi treenaa takapään lihaksia. Matin focus ei myöskään ollut eteen, vaan se katsoi minua ja 1-2 väli oli todella vaikea sille, kun se piti "heittää" eikä viedä ja se kuitenkin töllötti mua eikä focusoitunut eteen, huoh. 3 hyppy oli ylivoimainen, sillä siinä hypättiin seinää päin ja Masa ei millään meinannut irrota. Itse olin oman vuoromme jälkeen vähän anteeksipyytävä, mutta Lotta sanoi että oikein hyvää treeniä nuorelle koiralle ja paljon saatiin taas kotiläksyä.

Maanantaina ei ollut Korkeavirettä, vaan tämän viikon treeni oli ti Lotalla jälleen, mutta vetäjänä oli Hanna Hyvärinen. Tämmötteisen pätkän hän oli meille antanut purtavaksi:

Hanna Hyvärinen 20.5

Teemana oli putki-kontakti erottelu. Ohjaus levisi 4-5 välissä ja Matti sujahti kuin ohjus 16 putkeen. Jalkojen olisi pitänyt mennä eteen, mutta mulla ne kääntyi ylireagoiden 4 hyppyä kohden ja wroooom sanoi Masa. Mutta eipäs mitään, minä tyttö se tein ONNISTUNEEN persjätön 6-7 väliin ja sain tuon kontaktin alastuloon fiksoituneen koiran tulemaan läpi!!!!Olin semi-iloinen kunnes tajusin pistää jalat liikkeelle, et sain Matin kierrätettyä 8, onnistui. 10-11 väli oli Matin mielestä 10 ja siitä juostaan läpi eli 5 putken toisesta päästä. Neuvoksi tuli hyvä merkkaus 11 ja siitä onnistuneesti 12. Ihan hyvää pätkää saatiin aikaiseksi ja rata oli mukava, mutta kontaktin alastulot olivat HI-TA-AAAAT... Olin ihan öötintöllinä. Tarvii vissiin palata niissäkin vähän taaksepäin. No, me opitaan koko aika lisää, kyllä se tästä.

Nuotin vieressä on aina tilaa... koskeeko sama rytmitystä??

Maanantaina ja tiistain treenattiin agia, sama ISO ongelma: MINÄ! Noan kanssa ollaan menty rintarinnan ja olen vienyt kaverin esteille ja välillä tuntuu että aikaa on vaikka kärrynpyöriä heitellä, kun meno on tahmeaa. Nyt kun on astetta nopeampi koira, on rytmitys ehkä vaikeinta ikinä. Itse nautin suunnattomasti Matin kanssa menemisestä ja toivon, että saadaan yhteinen rytmi jossain vaiheessa :)
Maanantaina Korkeavireen treeneissä onnistumisia, kun muisteltiin taas mitä on kepit. Puomin kontaktit onnistuivat, kun Emilia oli vaan tukena siellä päässä, kivasti onnistu hypyn leijeröinti ja Matti-Patti karvajalka tönötti kontaktilla :)

Lotta Vuorela vko19

Tiistaina alkoi Lotan treenit, käydään siis touko-,kesä- ja elokuu viikottain Lotan opeissa, jee! Ylhäällä vähän radanpätkää. Matille helpotettiin sen verran, että mentiin A:lta suoraan muurille, keppikulma oli aika haastava ja ohjuritkin puuttui. Ei menty siis missään vaiheessa keppejä vaan mm. 19 mentiin putkeen, ym.
1-4 sujui muutaman uusinnan jälkeen ihan kohtuullisesti, vaikka Matti kävi ihan kierroksilla. Vein taas Masaa liian pitkälle kolmoselle ja sehän kaarratti. Pitäisi muistaa, että kaveria ei tartte saattaa jokaiselle esteelle. Samoin renkaalle vein Masaa ihan turhaan, palkattiin se renkaalle heitosta pari kertaa ja sitten päästiinkiin kiihdyttää 10-12. Olen asettanut henkiseksi tavoitteeksi OIKEASTI osata persjätön! Se epävarmuuden tunne, kun käännät selkäsi... Sitten iskee paniikki ja en missään nimessä ainakaan katso missä se koira viipottaa, vaan heitän ohjauksen ihan herran haltuun :/ Kyllä minä sen opin. Yritinkin sitä 12-13 väliin, mutta Masa tuli jaloille... Lotta kysyi, josko takanaleikkaus kuitenkin? Jos sitten :) Oma liikkeeni vei Matin koko aika 24 putkenpäähän ja sen sainkin kotiläksyksi: takanaleikkaus vauhtisuoran jälkeen ja oma liikkuminen. 15-17 oli väli, jossa otaksuin saavani eniten noottia, mutta olin latautunut siihen siten, että saatiin se yllättävän kivuttomasti läpi.18-19 väliin persjättö onnistui kohtuullisesti. Hyvä mieli jäi näistäkin treeneistä, oikealla tiellä ollaan edelleen. Matti oli ihan liekeissä Lotasta ja liidosta, hassu.

Illalla meillä oli hiljaista, mulla on taas muutama päivä töitä ja sitten 4pv vapaat, Hurrahurrahurra!

Ekat epikset

Anne haki meidät tiistaina 29.4 ja lähdettiin kohti P-Haun epiksiä Pennalaan. Mukana meillä oli kaikki koirat eli viiden koiran ja kahden emännän karavaani matkasi kohti määränpäätä. Mentiin paikalle ja ilmottauduttiin, vähän tsekkailtiin jo möllien rataa. Ilmotin Masan mini-mölleihin, kun medien hyppykorkeus oli 35cm ja ollaan otettu sillä korkeudella kyllä hyppyjä, mutta ei koko rataa...pelasin siis varman päälle! Lähdettiin koiria lämppäämään ja Matti oli mun aamuvuoron jäljiltä ihan kierroksilla (tietää pelkkää hyvää radalle) Tultiin takas ja mentiin katsomaan rataa. Pakko sen verran kritisoida, että kun minä olen viimeksi ollut epiksissä niin mölliradat olivat mölliratoja! Minusta tuo 18 esteen rata oli turhan kinkkinen... Peräänkuulutan Lahden seudulle supermölli-kisoja!!!! Kisailijota ei paljoa ollut ja Masa pääsi kolmantena radalle: Kolme estettä puhtaasti ja sitten alkoi häsääminen. Olen ollut sitä mieltä, että Matti on estehakuinen ja jos este on nenän edessä se sen suorittaa, on se sitten vuorossa tai ei.... Eipä suorittanut. Jätti hypyn ja muurin välistä ja sukelsi putkeen. En moiti, olin jäljessä ja varmaan oletin enempi kun ohjasin! Ekan kerran tuli kontaktit läpi ja toisella kerralla vain puomin... Niitä harkataan ja varsinkin sitä paikkaa. Radalla oli PALJON hyviä asioita ja kokonaisuuteen olin tyytyväinen: uusi paikka, uudet esteet, MIES tuomari ja kisatilanne = koira meni 100 lasissa ja malttoi paikoin kuunnella, ratahenkilöt ja tuomari ei häirinneet, uusi paikka ei haitannut ja oltiin vielä ulkona... ja PYSYI lähdössä! Matilla oli myös silminnähden hauskaa, sillä oli oikeasti kivaa ja se ei millään malttanut keskittyä olennaiseen... ei se väärin ole! Tästä on hyvä jatkaa ja treenattavaa tuli paljon! Videomateriaalia taitaa olla Annen puhelimessa. Anna Forsström otti pari kuvaa Matista... vähänkö nauratti kun Noasta saa tälläsiä kuvia esteillä:

Noa P-haulla 2012

...ja Matista tämmötteisiä:

En tiedä miten tosta koirasta sais edustavia kuvia :)

Outi ja Ficokin olivat paikalla ja lopuksi käytiin yhteislenkillä kaikkien koirien kanssa :) Kiitos ladyt seurasta!

Koulutusta, nenäilyä ja mister kisoja

6.4 oltiin Lempäälässä Jari Laitisen agikoulutuksessa. Uskalsin ottaa taas muutaman riskin Martin kanssa enkä enää niin hirveästi pentuliitänyt... minulle on sanottu ETTEI SE OLE ENÄÄ MIKÄÄ PENTU!!! No onhan se, mamman pentu aina! Hurjasti tuli uutta ja se main point on kai ottaa irti sellaisia asioita, jotka sopii itselle. Takaakierto taisi olla sellainen mikä tökki ilmeisesti vähän jokaisella. Tultiin taas tilanteeseen, mikä tulee ilmi usein työmaailmassa: Mutta kun me on aina tehty se näin. Vastakäsi sieltä kovasti hiipi, enkä aio sitä kyllä poistaa repertuaarista. Jari halusi että kokeillaan sitä takaakiertoa ohjaten yhellä kädellä, ilman siis sitä tuttua ja turvallista vastakättä. Ei onnistunut. Tuli vähän mieleen tuosta tavasta hypyn tarjoaminen, kun Jari näytti miten on omalle koiralle sen opettanut. No, jätetään hautumaan. Pöytää ei myöskään muka osattu ja A:n herra kiirepöksy tuli läpi ainakin ekalla. Sitten Matti rupesi esittämään sammakkoa A:lla ja veti sellasella vauhdilla, että takajalat ei meinanu pysyä mukana.
Eniveis, meillä oli kivaa ja mahtava nähdä muitakin tuttuja ja tuntemattomia :) Kiitos osallisille onnistuneesta päivästä! Tytti otti vähän kuvia ja tässä muutama otos! Kaikki allaolevat kuvat siis ottanut Tytti Käyhkö.

Matti, Mila ja Maggie aka helposti kuvattavat :) Maggien ilme on kyllä paras: Voi noita kakaroita :D

Matti

Maggie ja Matti

Keira, Matti ja Maggie

Startattiin meidän mejä-kausikin toissa viikolla. Edellisenä päivänä vedettiin Noalle AVO-mallinen jälki tavallisella ja katkokulmalla. Matille vedettiin yhden kulman opettelujälki. Seuraavana päivänä haisteltiin. Noa meni kyllä tosi hienosti ja niitä ärsyttäviä pikkutarkkuuksia tuli tosi vähän. Ainoa paikka mikä vei aikaa ja Noa ei siitä "omin voimin" päässyt jatkamaan oli höyhennetty lintu. Sitä haisteltiin ja kai vähän maisteltiin ja taas vähän haisteltiin.... otettiin askel pois ja palattiin haistelemaan....jne. Pakko oli nollata tilanne ja jatkaa vähän kauempaa. Vieläkin nenä palasi ajoittain lintuun, mutta päästiin hienosti jatkamaan. Tuossa tilanteessa tuli taas perus Herkkis esiin, kun tuo tajusi, että lähdettiin ottamaan uusi alku. "Tein virheen. Miten tästä etiäpäin??" Pienen koiran aivot varmaan ajattelivat. Kannustaen ja iloisella mielellä eteenpäin ja hienosti päästiin loppuun :) Niin hyvin meni, että eka ilmo kokeeseen lähti seuraavana päivänä.
Matti oli aluksi vähän Liisa ihmemaassa ja sitä taas jännitti ja kiinnosti kovasti. Matille oli selvästi outoa se, että se menee minun edelläni niin pitkällä ja määrää suunnan. Välillä se herpaantui, mutta kun nenä meni maahan niin jo mentiin. Näyttää siis siltä, että saan toisen maavainuisen. Sorkkaa Matti kunnioitti ja hasiteli ollen selvästi ylpeä :D Matti on jotenkin hauska tuon jännäämisen kanssa, esimerkkinä näyttelypöytä: Sitä M jännittää ihan hirveästi, mutta aina näyttelyharkoissa hyppii pöytää vasten kun siitä kävelee ohi... vähän sellainen "Huomenna mennään Särkänniemeen" jännitys :) Koomikko.

Pääsiäissunnuntaina oltiin Loviisan ryhmiksessä aamupäivä. Mukana Matti, Mila, Hilary ja Black Amiikos koiria kaksi (en muista nimiä :/) Katselin siinä ajokoiria samalla tuomarilla ja kaikki mistä oma silmä piti, olivat tuomarin mielestä vielä vähän kesken.... hömhöm. Nyge ensimmäisenä kooikerina kehään ja EH tuli arvostelulla "Maskuliininen uros, oikeailmeinen pää hyvillä korvakoruilla (ovatko amikset historiaa :) ?) Niukasti kulm. edestä & kääntää raajoja ulos, hyvä luusto, kokoon riit. runko, toivoisin tasapain. y-linjan. Kaula saisi yhtyä lapoihin paremmin. Hieman ujostelee käsiteltäessä, hyvä häntä, palkintosija määräytyy etuosan rakenteesta" Tanya Ahlman-Stockmari
Kyllä tuosta Matin tunnistaa. Tuomari tutki ensin maassa ja Matti oli ihan jäykkäkakka ja peruutteli. Anne sanoi että Matti on tottunut pöytään. Tuomari kysyi, että haluatteko pöydän ja sellainen sitten raivattiin toimitsijapöydälle kera maton :) Ihmetyttää ettei sellaista kehässä ollut, kun tuomari arvosteli myös cockerit. Kaikki muut olivat ERInomaisia ja Hilary oli ROP, hyvä Hiilari! Kyllä me miehistytään, kun saadaan vähän aikaa. Omaan silmään näyttää vähn siltä, että Matti jää kyllä vähän kevyemmäksi... Mutta EI HAITTAA!!!

Taas juhlittiin

Nyt juhlittiin Nope Nöppöstä eli Noaa. Uskomatonta, että ukko täytti 28.3.14 jo 6vee, vastahan se oli peeni ja sievä... on se vieläkin tosin pieni ja sievä. Tässä elämää Noan kanssa kuvin, rakas Noppe!

Kotiin lähdössä uutta oppimaan

Ulkona satoi :)

Täsä mä oon!

Kummitädin kanssa ekassa mätsärissä

Eka serti

Teen Maikilla usein ostoksia

Ja muistan myös haaveilla ja näyttää söpöltä <3

Oltiin tiimi ja parhaat kaverit Onni ja Noa...

kunnes astuin isoihin saappaisiin ja meistä tuli Noa ja Matti.

Tätä mä harrastan

Tätä mä rakastan

Olen myös pätevä geokoira :)

Mun Noa, ihana!