Miten kaikki keksii hirveen näpsäköitä otsikkoja? OIKEESTI.

Minä en keksi, lyö ihan tyhjää kun yrittää edes. Toisaalta on kuitenkin tätä tapahtumaa ollut, että jos se kaikki ilmentyisi otsikossa, olisi se sanojapötkössäilmantarkoitusta.

Tammikuussa treenattiin agsaa oikein kovasti, ohjatusti ja ihan isse. Matti on kyllä mainio, vaikka joidenkin asioiden sisäistämiseen menee pienellä ponilla aikaa. Noakin ihan selkeesti aina vähän sisuuntuu, kun Matti on ollut radalla mun kanssa. Sitten tappijalka vetää hirveet kierrokset ja menee hurjana :D

30.1 oltiin koirauimalassa jälleen tällä kertaa Marin koirien kanssa. Meillä oli uittaja, Marin cockerit paino miljoonaa lelun perässä. Kuten sanoin asioiden sisäistäminen vie Matilta aina vähän aikaa ja niin kävi uimisenkin kanssa. Ajattelin että toteutuuko edellisen kerran räpiköinti ja panikointi pikkuherran kohdalla tälläkin kertaa, mutta mitä vielä... Aluksi vähän jänskätti ja uittaja vei Matin päästä päähän altaassa. Noaa sain vietyä ihan ite, Noa oli kuul. Matti rohkaistui koko ajan ja yi puolet ajasta uittaja ei ollut edes altaassa vaan sain molemmat kannustettua itse veteen. Seuraavaksi kerraksi ei enää uittajaa tarvita *peukku* Seuraava kerta varattiinkin jo, hyvää liikuntaa näin talvisin. Jos sitä ens kesänä uskaltaisivat ihan luonnonvesissä pulikoida.

31.1 töiden jälkeen lähdettiin reissuun Vuokattiin. Tiistaina vasta tultiin takaisin... siitä reissusta voin kertoa teille kuvin:

Kaksi emäntää ja neljä uros koiraa 50 neliön mökissä, jossa ei oikeastaan saanut koiria eristettyä ovin. Makkari oli Marin valtakuntaa ja se oli alkovi tyylinen (ei ovea), me nukuttiin poikien kanssa olkkarissa. Noa ja Chili välillä väsyneenä örisivät ja tuijottelivat, mutta se siitä. Kerran yrittivät jotain "tappelua" saada aikaiseksi, mutta kun lensivät pihalle, rauhoittuivat.Saa olla ylpeä näistä kavereista. Eka yö meni valvoessa, sillä koirat oli nukkunut automatkan ja eihän sitä unta enää yöksi riittänyt. Chili ja Matti riekkuivat ja Noa pysyi mun jaloissa ja Max Marin.Hieno reissu ja ihanat maastot. Hiihdinkin kerran, 600m. Kaksi kertaa tasatyöntö ja varoitus vauhdikkaasta laskusta... tanner tömisi!

Viime perjantaina käytiin sauvojen kanssa Vesijärven jäällä lenkillä.. Matkaa kertyi 7km, mutta tuntui enemmältä, kun jään päällä oli loskaa ja lunta :/ Tunsi kävelleensä! Panikoin ensin, että kestääkö se jää... mutta kun mies pöräytti moottorikelkalla ohi, olin aika varma että kestää :D

Eilen oltiin Ojangossa Kooikerhondje yhdistyksen järjestämässä agi-koulutuksessa. Sami Oksa koulutti ja meidän ryhmässä Hilary, Peter, Weera, Mila ja Masa. Oikealla tiellä ollaan agin suhteen, pieniä pätkiä hyvällä palkalla aluksi. Siihen voisi kiteyttää meidän koulutuksen. Koulutuksen jälkeen nähtiin Matin ja Milan veikka Mio. Pitkästä aikaa myös Matti näytti pieneltä. Mio oli aikee äijä, suht korkea ja massava urosmainen kaveri...ei todellakaan lihava. Tosi hyvässä kunnossa oli poika ja luonnekin oli oikein hieno :) Matin mielestä Mio oli uros, jolle piti haukkua ja jonka kanssa ei todellakaan voinut leikkiä. Mulkoilivat toisiaan ja Matti oli selvästi mustis, kun Mio leikki Weeran ja Milan kanssa... Miolla oli vähän "miesten elkeitä". Kerran tuijottelivat pojat toisiaan pienen jenkkihymyn kera, mutta kun jutulle laitettiin heti piste, pystyttiin jatkaa vapaana taivallusta. Anne otti sisaruksista kuvia, joita toivottavasti saan tännekin esille :) Haettiin (tietysti) Matin kanssa myös yksi geokätkö :)

Tälläistä meillä, palataan taas!
-P

Vanhan kertaus ja uuden oppiminen

Loppuvuosi meni meillä omalla painollaan... Joulun alla rehvailtiin kooikerpentuja ja paikalla oli Mila, Rudi, Ego, Cleo ja Masa. Hienosti taas leikit sujuivat kakaroilta ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan. Kaikki leikki kaikkien kanssa, vaikka välillä loopattiin maata ja syötiin jäniksen papanoita (yammi)

Tässä kuva kooingurusta :) Kuva: Ville Ruth

Huomatkaa tuo talven ihmemaa, joka näyttäytyi meille 23.12.2013. Ei hiutalettakaan lunta! Pentujengi ja omistajat olivat kaikki NIIN kuraisia, että tervemoro!

Rudi, Masa, Mila, Cleo ja Ego Kuva: Ville Ruth

Joulu meni minulle tyypilliseen tapaan töissä. Noa pääsi kainalokaveriksi porukoille ja Matti lähti mun kanssa työn raskaan raatajaksi. Olipahan äijä väsy tuon rupeaman jälkeen, ei hetkeen tehty pahoja...kunnes arki koitti ja tavaraa tuhoutui. Ihan mahoton koira tuhoamaan tuo meidän Matti!!!! Tapetti, matot, sateenvarjo, sukat, kengät, vaatteet, kynät, paperit... You name it! Vuorotyön ihanuudesta saa kärsiä kotona :)

29.12 alkoi pitkät vapaat ja kun töistä pääsi, lähdin katsomaan VAU:n hallille agi-kisoja. Siellä oli kolmoset vuorossa su ja vautsi vau mitä suorituksia.
Uusi vuosi vietettiin kätköillen. Erinaisiin pardeihin tuli kutsua, mutta halusin olla noiden poikien kanssa, kun oli kuitenkin Matin eka Uv eikä yhtään tiedä miten käyttäytyy rakettien pamahdellessa... No, Matin mielestä päivä siinä missä kaikki muutkin. Klo20 oltiin vielä pissattamassa kavereita ja ei mitään ongelmaa :) Käytiin kaverin ja koirien kanssa Haukankierros Mäntsälässä ja siitä sitten pari muuta lenksaa. En enää klo00 saanut herraa ylös, että oltas raketteja yhessä katottu ikkunasta. Istuttiin sit Noban kanssa hetki ja katseltiin, Noa on sujut paukkujen kanssa ollut aina :)

Tässä iloiset kulkijat: Noa, Masa, Chili ja Max 

Kuva: Mari

Kuva: Mari

Seuraavana päivänä aloitettiin vuosi kunniakkaasti, sillä lähdettiin Vuolenkoskelle purkeille! Yhden kerran nähtiin jopa aurinko armas, mutta sellaista samanmoista buu-ilmaa oli silloinkin. Ajettiin sieltä vielä yhdelle laavulle ja keitettiin nokipannukahvit, maistui elämää suuremmalta ja elämä oli kerrassaan ihanaa <3

Pitkien vapaiden kunniaksi lähdettiin poikien kanssa 2.1 Hyvinkäälle koirauimalaan Hennin, Villen, Roopen ja Rudin kanssa. Se oli pienempi mitä odotin, mutta toimiva! Ensin odoteltiin ja sitten päästiin jännän ääreen. Pestiin pojat ja kaikki saivat ylleen liivit. Roope ja Rudi menivät ensin ja sehän sujui hienosti, sitten uitettiin Noa, joka kuulema selvästi diggas touhusta :) Viimeisenä Matti, voi hyvänen aika tuota teiniä!!!!! Räpiköi kun viimeistä päivää ja ei saanut kyllä minkään valtakunnan nautintoa tuosta reissusta. Ilme oli kauhunsekainen!! Mutta se on Matti voi voi, uudestaan mennään kun on ensin vähän mutusteltu tätä ekaa kertaa. Helmikuussa varataan ihan varppina uudestaan aika ja toivottavasti Mattikin innostuu lajista... mamma on päättänyt että Matti ui! Paha mamma!

Tässä mun "vesipedot" :) Kuva: Ville

Noa <3 Kuva: Ville

Makrilli-Masa <3 Kuva: Ville

4.1 vein pojat hoitoon ja lähdin työkavereiden kanssa pikkujouluilemaan laivalle. Ei todellakaan mikään nautinto, mutta yritin ottaa kaiken ilon irti (kun laiva oli satamassa). Onneksi seura oli ensiluokkaista.

Loppiaisena alkoi treenit ja arki muutenkin. Oltiin aamulla jälleen vähän purkeilla ja siitä sitten koirien lämppälenkin jälkeen Korkeavireelle. Pitkät vapaat olivat mahtavat ja yritänkin nyt nauttia kaikista vapaista yhtä tarmokkaasti :)

Tässä parit kuvat paikoista missä on tultu hienon harrastuksen parissa seikkailtua :)


Kiitti ja kuitti,
-P

Koira2013 meidän osalta

Startattiin Lahdesta 14.12 klo7 kohti Helsinkiä ja Pohjoismaiden voittaja näyttelyä. Matkassa: Minna ja Minea, Marisa ja struudelit sekä turistin virkaa hoitava Anu. Matka meni oikein hienosti aina Hartwall areenan kohille, josta alkoi kökkiminen jononssa. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran aikaisin liikkeellä, että ei kökitty siinä kauaa ja jono liikkui kuitenkin koko aika. Olin itse aika järkyttynyt sen näyttelyn koosta ja siitä kusen ja paskan määrästä mitä oli jo parkkihallissa... oikeasti, antaako ihmiset koiriensa suhuttaa ihan mihin sattuu oikeassakin elämässä (näyttelyt onkin yhtä "satua") Olin muutenkin ihan tautipelkoinen ja Matti ei haistellut ketään tai mitään :D Päästiin aika kivuttomasti kehän laidalle ja onneksi oli tilaa paljonkin. Matti oli suht rento ja kävelytin sitä hallia ympäri ja leikitinkin vähän, jotta ukko rentoutuisi. Matin tuhovoima oli jo kuulema kiirinyt kehän laidalle ja sen silppurintaidot saivat "kehuja" mm. Saijalta :) Riemu repesi, kun Anne, Nanna ja koirat olivatkin yhdellä häkkilueella ja Matti tunnisti porukan. Myös Maggie siskoa haisteltiin ja mielisteltiin, käytiin Suvin ja Mäksyn kanssa yhdessä ulkoilualueella (se olikin näky) Matti ei meinannu millää pystyä heittää kepillistä, kun paikka oli jotenkin utopistinen sen mielestä. Äkkiä kakalle kulmaan ja sitten etsittiinkin pissapaikkaa jonnii aikaa.

Anne otti Masan hoiviinsa ja kävelytti ja harkkasi kehässä. Pöydälläkin ihanat ihmiset kävi tutkimassa ja kopeloimassa Masaa,hyvin oli mennyt kuulema! Sitten alkoi kehä, tuomarina oli pitkänhuiskea Saija Juutilainen. Ihanasti käsitteli koiria ja tsekkas ensin maassa jotain ja sitten mentiin pöydälle. Kerron tässä vain meidn kokemuksia, kun koiria oli paaaaljon! Yllätyksekseni Matti hyppäsi tuomaria päin, kun kävi katsomassa ilmeisesti ilmettä maassa. Olin helpottunut ja rentouduin. Päydällä Masa oli kuin kallio ja kuulema älyttömän rento (Hyvä poika <3) Tuomari otti jopa kaksi kertaa Matin päästä kiinni ja vähän lässytteli ja pikkumies seisoi kuin tatti, kerran taisi Annea katsoa tyyliin "onko tää ok?" :) Tuloksena ERI ja olin niin tyytyväinen. Junnuluokassa sijoitus kahdesta osallistujasta toinen ja arvostelu oli erinomainen, Matti oli (ja onkin) tuomarin mielestä vielä kesken. Tottahan se on, painoi eilen kotivaa'alla 11kg. Vertauksena Noa 37cm painaa 10-11kg ja Matin säkä kuitenkin päälle 40cm.

Täsä mä olen!  (Sala)kuva by Suvi Tyynismaa

"9 kuukautta. Hyvärunkoinen ja luustoinen. Mukavan lihaksikas juniori. Oikeat mittasuhteet. Hyvät vahvat käpälät, mutta etuosa saa vielä tiivistyä ajan kanssa. Urosmainen. vielä kovin kapealinjainen pää. Hyvä purenta, ilme ja pigmentti. Kaunis karva ja puhtaat värit. Yhdensuuntaiset, vielä kovin kapeat liikkeet. Tarvitsee lisää ulottuvuuta. Mukava luonne. Kaunis sivukuva. Tarvitse aikaa" ERI

Kuva: Suvi Tyynismaa

Päivä oli muutenkin Oorbellen suopea... Mila ERI, Maggie ERI +juniorivoittaja, Lex ja Nero sai ERIt ja Lexalle vielä pari kirsikkaa päälle, Keira äippä oli daameista kaunein ja Maggie siinä kakkosena ja Keikkuli vielä VSP koko skabassa.Niin ja olihan kasvarikin, Matti pääsi siihenkin Annen kanssa ja hienosti olivat Oorbellenit kakkosia KP:n ja hienon arvostelun kera.

Kuva: Suvi Tyynismaa

Noa-poika on ollut pikku-potilaana. Lenkillä sen kannuskynsi vääntyi ja tiputteli vähän verta.Putsasin ja Laitoin siihen siteen. Aina kun sen vaihtaa on kävely lähes mahdotonta ja valkuaiset vilkkuen mulkoillaan linkaten :D Antaa sen nyt rauhassa parantua. Normaali lenkkiä sen kanssa on kyllä tehty, mutta kannus on ollut suojattuna. Voi olla, että huomiset agit jätetään sen kanssa väliin just in case. Viime viikolla kokeilin Pomppia, siis niitä mantteleita,  Korkeavireellä ukoille ja messarista ne sitten ostin. IIIIIIIIHANA vihreä kuosi tullut, olisin halunnut sen molemmille mutta päätin ostaa Noalle ruskean, ettei sotke. Lisäksi valo-/vilkkupannat tarttuivat mukaan. Olisin halunnut ladattavat, mutta niitä ei ollut.  Nuo oli kohtuuhintaisia niin ostin sitten pattereilla toimivat...täytyy odottaa, että Petelle tulee muitakin kuin oransseja led-pantoja pian varastoon, niin saan pojille ladattavatkin.

Pidennetty viikonloppureissukin tuli varattua ja ihan täällä Suomen rajojen sisällä pysytään. Lähdetään pohjosempaan koirain ja Marin laumoinen kanssa pe-ti helmikuun vaihteessa. Ihana pikkumökki vuokrattiin, mihin saadaan kuitenkin pojat erikseen jos tarvis! Hiihtoa ja ulkoilua ja kätköilyä ja ulkoilua ja ulkoilua....JEEE!

Sitä odotellessa.... ja jos ei ennen joulua tule päivitystä, niin Hyvää Joulua ja tulosrikasta Uutta Vuotta 2014 Teille kaikille!!!

ATK ammattilainen... ei asu meillä!

Joo, siis olen unohtanut ihan kokonaan kertoa että ollaan siis muutettu tänne sivulle. Se kävi kivuttomasti ja ihan ohimennen, kun vaan päätin muuttaa osotteen.. eihän se mitään muuta ;D eiPÄ! Nyt on uusi osoite ja vuoden ATK-tunari palkinto ei varmaan enää selittelyjä ja perusteluja tarvitse??

Agitirppa

Sanonpa sen nyt ääneen: Matin kanssa agility on superkivaa!!! Tuntuu ihan sairaan mahtavalta ja etuoikeutetulta saada hyppysiin koira, joka rakastaa lajia noin paljon ja antaa kaikkensa joka treenikerta. Itekin oon syttynyt taas aivan uudella tavalla agiin. Kyllä se Noankin kanssakin on kivaa, Noan omalla tavalla. Välillä vaan on sellai tunne, että Noan mielestä agi on kivaa vain siitä syystä että MINÄ tykkään siitä :/ Mutta treenaaminen Noankin kaa tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja alan oppimaan, millä resursseilla mies painattaa etiäpäin. On se vaan niin ihana "aikuinen" <3
Matin kanssa siirryttiin samaan ryhmään kun Noa, mutta tehdään hyyyyvin paljon pätkittäin ja opetellaan uutta siinä hauskuuden lomassa. Vaatii vaan pienet alkurallit, jotta pikku-ukon saa hyppysiinsä. Yleensä aluksi tehdään joku pikku radanpätkä, johon yleensä sisällytetty joku tekniikka, sitten on keppi ja kontakti pätkä (siis niitä erikseen) kepit mennään vielä pitkään puolikkaana ja ohjureilla.
Lotan koulutuksissa ollaan pari kertaa tässäkin kuussa oltu ja ihan mielettömän paljon saatu niistäkin. Tässä pieni sepostus kanavan treeneistä 9.11.13.

Lotan rata kanavalla 9.11.13

1-8 esteet pätkissä: Matti rauhoittui alkuun Lotan avustuksella ja ensiksi veti TÄYSIIIIII putkeen (26). Palkkasin sen sitten putkensuun ohittamisesta muutaman kerran ja sitten onnistui. Pystyin heittämään ukon aika helposti kakkoselta kolmosputkeen ja uutaman kerran jäin vaan tuijottamaan *buu*, kunnes sain jalat liikkeelle :) 5 ja 6 väli oli maneesilla erilainen. Putken suu 6 oli lähempänä hyppyä 5. Putken pää 7 tuotti vaikeuksia. Masalle tulee välillä uskonpuute tämmössissä mutkaputkitilanteissa. palkattiin herra jälleen muutaman kerran ja avot, toimi! Ei varmaan yllätys, että 8-10 välillä ongelmaksi koitui kohta, jossa 8 hypyltä piti koira kääntää 9 hypylle... putkeen sujahti ennen kuin kerkes kisaa sanoa, saatiin toimimaan palkkauksen avulla :) Seuraavan kiekan missio oli 13-16. Heitin herran putkeen (irtoo sairaan makeesti) ja vein aavistuksen ohi 14 ja tein persjätön... tai niin my little pony maassa olisi tehty... sisäänrakennettu valssi puski päälle. Saatiin pari tosi hyvää toistoa, mutta kyllä saa itseään taas potkia persuksille.
Hyvä mieli jäi ja ei edes tuntunut miltään pieni 8km jäähdyttelylenkki maneesilta pysäkille missään :) Sieltä haettiin Noa ja mentiin vielä masan kanssa moikkaamaan pentutreffeilijöitä tohon lähirantaan. Paikalla olikin jo Anne ja Mila, Anne ja Cleo sekä Outi ja Ego. Matilla ja Egolla ei ole kuin viikko ikäeroa ja Matin mielestä Egon kanssa pitäisi vähän katsoa kaapin paikka, mutta ihan super hienosti "pikku"-pojat juoksivat keskenään. Paljon helpompi tilanne nyt, kun Egon henkinen tuki Olli ei ollut paikalla :)Kivaa oli!! Aika mahtavaa, että näitä penneleitä on niin paljon, että saadaan tämmösiä penturalleja järjestettyä!

Viime ma alkoi loma ja ollaan ulkoiltu (ja geoiltu) ihan loman arvoisesti.

Noa, Matti ja Max samiksina... Chippa on erilainen nuori :)

Keskiviikkona oli Noan hieronta ja ei mitään kireyksiä. Selkä oli tosi hyvässä kuosissa ja kehittyy kovasti. Noa on kyllä sanotaanko persoonallinen hierottava... Tuntuu vissiin hyvältä toimenpide, kun välillä saa ilohepuleita ja sitten pusutellaan ja sekoillaan :D Mattikin oli mukana ja nukkui sekä meni vähän harkkaamaan hierontaa varten.... Lihaksia ei kuulema vielä hirveesti ollut (MITÄH?? ;) ), mutta tulossa on!

Eilen oltiin Vaun hallilla Lotan koulutuksessa.

Lotan rata Vaulla 21.11.2013

(Rataa oli pidennettu siten, että 2 ja 3 hypyn välissä oli muuri, jossa 3 palaa, sillä se mentiin kahteen suuntaan.) 1-6 Jäin jälkeen kolmosella, mutta ukkeli haki tosi hienosti (muttei hirveen kauniisti) 4 ja 5 takaakierron. Heitin putkeen ja leijeröin 6... Lotta oli palkkaamassa ensin muurin jälkeen, eteeneteen ja sinne meni, HIENO pentu. Onnistui myös sillee, et palkkasin ite *peukku Masalle*. Kokeiltiin vielä ekan pätkän loppuun väli 12-17. Pussia ensin palkkattuna yksitän. Pussia ei otettu mukaan kuvioon, kun kerran... Lotan mielestä on tärkeä opettaa ensin Matti menemään pussista SUORAAN etiäpäin, tuossa kuviossa on varana se, että koira alkaa kaartaa pussissa ollessan vasemmalle... Kaikki aikanaan! Suunnittelin aluksi poispäinkäännöstä 15 ja 16 väliin, mutta persjättö sopi paremmin... Toim.huom: vaatii ohjaajan, joka sen osaa tehdä! Olin taas aika ulalla ja blokkasin hypyn menemällä liian kiinni vasempaan siivekkeeseen. Toisen pätkän alussa kokeilin vielä tota, kun jäi vähän hampaankoloon... Onnistui, kun liikutin itseäni pois hypyn eestä. Vaatii aina vähän sulattelua, että onnistuu :) Lopuks vielä 20-25 pätkä molemmilta puolilta, suoralla paremmin toimi, kun olin A:n puolella. Hyvänmielen treenit jälleen :)

No olipas taas... blogin kaikki kaks lukijaa on varmaan hirveen innoissaan tämmösestä agi lörpötyksestä :D

Kiitos ja palaillaan! Me lähetään nyt mettään poikain kanssa adios!

-P

hieNOA ja MAlTTIa

OOOOOO, mitä sanoilla leikkimistä... Buu, tiedän. Tosi huono. Otsikointi on aina jotenkin hankalaa, kun tapahtumaa on kertynyt taas meidänkin arkeen.

Noa kävi hierojalla lokakuun alussa ja taisin itse jännittää enemmän, kun Noa. Oon tullut jotenkin ihan ylihysteeriseksi tuosta Noan selästä ja tarkkailen miestä koko aika ulkona ja treeneissä. Käyn selän läpi päivittäin ja odotan, että missä kohtaa herra reagoi kosketukseen. Ei Noa ole reagoinut ja selästä ei löytynyt mitään muuta, kun selkälihaksen kehittymistä :) Metsälenkit on ollut iso osa meidän arkea keväällä ja kesällä ja jatkuu tästä etiäpäinkin. Noa <3
Agia ollaan edelleen tehty minikorkeuksilla ja Noan sisällä taitaa asua pieni minikiitäjä. Medihypyt on ihan ahterista! Meillä on hetken aikaa maanantait niin, että 18-19 on Noan treenit Korkeavireellä ja sitten 20-21 on Matin jatkoryhmä. Ollaan sitten hyvä tovi vietetty aina hallilla ja Noa yleensä miltei nukkuu Matin treenien ajan fleece päällä :) Yksi maanantai vielä näin ja sitten Mattikin pääsee Noan kanssa samaan ryhmään treenaamaan... helpottaa ja lyhentää meidän maanantaita huomattavasti.

Matti siis edelleen kovasti opettelee agilityn alkeita ja intoa riittää. Hieno mies! Nyt kun on uusi treenipaikka, opetetaan alkeetkin aivan erilailla, kun esim. kanavalla, missä aikasemmin treenattiin. Uuden oppimista on koiralla, mutta ehkä enemmän ohjaajalla. Yritän saada kaiken irti koulutuksista ja tähän kun lisätään Lotan treenit päälle, on asiaa välillä pää täynnä. Pikkuhiljaa kai se oma tyyli muokkautuu Masankin kanssa. Nyt taistellaan sellaisen asian kanssa kun palkkaus lelulla ja namilla. Tilanne oli se, että jos Masa näki namin/palkattiin namilla ei lelu enää kiinnostanut pätkän vertaa. Asiaa on sitten harkattu leikittämällä Masaa ja palkattu sitten mahdollisesti namilla... Mikset palkkaa sillä mikä koiraa kiinnostaa enemmän, kysyy joku :) No kun Matti on ahne ja ruoka toimii aina hyvänä palkkana, mutta Masa palkkautuu myös ihan superisti lelulla ja mikä rikkaus onkaan pystyä se palkkautumaan molemmilla. Tottakai, jos lelu ei sitä kiinnostaisi pätkän vertaa, en sitä käyttäisi vaan sitten olisi vaan namit ja toistepäin. Eihän siinä, palkkautuu myös aika hienosti esteillä.

Matti on käynyt kasvattajan kanssa näyttelytreeneissä, ensin yksinään Annen kanssa ja viime perjantaina minäkin olin mukana...plus tietenkin Mila. Ensimmäisellä kerralla oli kuulema jännittänyt uusi halli ja liukas lattia, mutta viimeksi mentiin niin hienosti ja polleana sisään. Auttoi kovasti treenit eilisessä pentunäyttelyssä, Matti oli mielestäni rennompi kuin aikoihin. Sai edellisenä päivänä jäystää naudan luuta ja shaibaa tuli sen mukaan (aivan kuin possua syödessä) ja kun Mattia kakattaa, niin Matti kakkaa... vaikka halliin sisälle. Salamannopea kyykkäys ja volaa, köntsät lattialla. Onneksi barf-kakka on kuivaa ja helposti kerättävää, niin no bigger harm done :) Sitten käytiin moikkaamassa tuttuja harjakoirakehän lähellä ja siellä Masa sai namia ja paljon rapsuja.
Kehän laidalla oli myös kivoja painikavereita, parhaat tietty Rudi, Mila ja Weera, vanhat tutut. Mattia jopa vähän ahdisti Hiilarin eli Hilaryn ruotsalainen avoimuus :) Mimmi tyttö sai pienen miehen rakastumaan tulisesti ja Egoa myös moikattiin äijämäisellä tyylillä. Kehässä olivat siis yhdessä Matti ja Ego taisi viedä voiton rinnan mitalla ;) Massaton-Masa oli aika kukkakeppi Egon vieressä. Hilkka Salohallan arvostelu kuuluu näin: " Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta ja silmät. Vielä hieman niukka karvoitus korvanpäissä (AI, HIEMAN :) )Hyvä kaula ja ylälinja.Ikäisekseen riittävä rintakehä. Eturinta saisi olla voimakkaampi.Riittävät kulmaukset edesä ja takana. Sopiva luusto. Hyvä karva ja väritys. Liikkuu erittäin ahtaasti takaa lyhyellä askeleella. Hyvä käytös." Viimeinen lause oli meidän voitto!

Tässä minä pönötän! Kuva: Ville Ruth

Hyvä purenta :) Kuva: Ville Ruth

Mussukka <3 Kuva: Ville Ruth

Laiskan päivitys :)

Mielessä on tämä päivitys ollut, mutta aina on JOTAIN ja se sitten jää. Paljon on tapahtunut ja pitää varmaan kaivaa kalenteri esiin, että saadaan kaikki oleellinen kirjoitettua.

Aloitetaan siitä että Matti oli kasvattaja Annen ja Noan kasvattaja Annen kanssa Ruåtsissa elokuun puolessavälissä viikon. VIIKON!! Ihan kamala ikävä oli pikku-ukkoa, mutta tsemppasin enkä soitellut tai tekstannut koko aikaa. Mulle ne tulokset ei oo niin tärkeitä, vaan se miten pieni mies käyttäytyy. Mukana oli Anne x2 lisäksi Mila, Keira-äippä ja Peter-iskä eli perhematka rapakon taa :) Ihanaa oli saada kuvia ja positiivisia viestejä Matin matkasta. Itse näyttely oli varmasti Matille se tyhmin osa reissua. Taas vähän jännitettiin. Tuloksena kuitenkin 4. sija KP:n kera luokassaan arvostelulla: "6months, nice head, ears, eyes, little short in neck. Good body, the topline should be straighter. Tailset a little low. Nice bone. Can walk very good. Good coat and structure. Must be more free." Päätettiin kuitenkin jättää erkkari väliin ja harkkailla. Emmätie mitä ton näyttelytouhun kanssa tekee, ilmotetu Matti on kuitenkin pentunäyttelyyn Lahteen 20.10. Katsotaan.

Kuva: Femke van Ratingen

Kuva: Femke van Ratingen

Noan kanssa lenkkeiltiin paljon Matin ollessa reissussa. Käytiin myös paljon geokätköilemässä, ihan huippuharrastus koirien kanssa. Uusia maastoja ja pitkiä mettälenkkejä usein mahdottoman hyvässä seurassa vielä. (Kaiki kuvat: Mari)

Mamman hymypoika <3

Aurinkovuoren hirveät rappuset

Noa, Max ja Chili... kolme suht samanikäistä urosta sulassa sovussa :)

Yhden Lapakiston reissun jälkeen Noa hyppäsi sänkyyn ja ulvahti ja sama toistui kun hyppäsi pois... Voi jumaliste! Eihän siinä, seuraavana päivänä soitto eläinlääkäriin ja kuvauksiin. Selkä, lonkat ja polvet kuvattiin ja näyttivät onneksi puhtaalta. Epäilen jotain lihasvenähdystä (?), mutta selässä se ongelma on/oli. Pidettiin aika pitkä tauko, miltei 5vka, agista. Eka viikko lyhyttä hihnalenkkiä, sitten pari seuraavaa viikkoa pidensin lenkkiä hihnassa ja pari kertaa pääsi irti ja nyt lenkkeillään normaalisti. Agissa ollaan käyty pari treeniä ja kontakteista otettu ainoastaan puomia muutama kerta ja hypyt minikorkeudessa.

Mattikin on kovasti agiliitänyt. Ollaan käyty Korkeavireen  pentuagikurssi ja nyt ollaan jo jatkokurssilla. Lisäksi ollaan oltu useampi kerta Lotan hellässä huomassa niin Ryttylässä Lotan luona, kun Korkeavireen hallin naapurissa harkkaavien VAU:n porukan järjestämissä koulutuksissa. Hurjan pätevän oloinen liitäjä, älä anna nimen johtaa harhaan :D

Kuva: Mari

Kuva:Mari

 

14.9.2013 Lahdessa juurikin Korkeavireen hallissa oli historiallinen(?) kooi pentujen tapaaminen, kulki nimellä Pentupäivä. Ihan mahtava tapahtuma, jossa päästiin liitämään, arkitottistelemaan ja vielä näyttelytreenattiin. Parasta antia oli uusien kavereiden tapaaminen ja Oorbellen jengistä paikalla Mila, Neve, Tara ja Matti.

Kuva:Miikka

Kokonaisuudessaan mukana oli 31 pentua:

Kuva: Miikka

Mukana oli myös kaikki Lahden pentujengin porukka :) Ollaan tavattu aika säännöllisesti ja mukana on ollut parhaimmillaan kuusi ihanaa penneliä. Huomenna olisi taas tarkoitus treffata tuossa meidän lähirannassa ja ottaa vähän näyttelytreeniä:)


Nyt tuli taas kiire lähtö, mutta tässä meidän pari kuukautta taas kuvin ja tekstein. paljon jäi varmaan kertomatta, mutta jatketaan ensi kerralla :)

Adios!
-P