Olen Masan kanssa aloittanut myös projektin nimeltä "keinu". Miltei viikottain ollaan käyty keskenämme puolen tunnin kontaktitreenissä A-Qilityn puolella, tykkään sitä pohjasta tosi paljon. Ainoo miinus itsekseen treenailussa tuolla on, että puomi on älyttömän harvoin koottuna. En sitä yleensä lähde yksinäni edes kokoamaan, kun treeniaika jää sitten tosi lyhyeksi. Kerran saatiin Anu ja Weera kaveriksi ja koottiin puomi Anun kanssa. Mutta siitä keinusta piti puhumani... tuolla on säädettävä keinu ja sitä olenkin nyt treenatessa pitänyt toiseksi ylemmässä. Halusin alunperin, että Matti tulee hyvällä vauhdilla ihan keinun päähän ja odottaa siinä laskeutumista, palkkana olen käyttänyt leikkelettä joka pysyy siinä kontaktipinnalla kun keinu laskee. Otettiin joskus apurin kanssa sitä niin, että apuri piti Mattia hihnassa ja mä olin palkkaamassa keinun päässä... apuri myös kontrolloi keinua siten, että se ei laskeutunut ennen kuin Matti oli ihan keinun päässä. Se toimi joo, mutta paras tulos saatiin yllättäen, kun Matti meni ilman hihnaa itse keinun päähän ja palkitsi itsensä leikkeleellä. Tavan Masa. Tässä linkki videoon muutaman viikon takaiseen keinuun : *Matin keinu*
Keinu alkaa jo näyttää hyvältä. Tuon jälkeen keinu on ollut vielä alhaalla ja sitä on otettu osaksi rataa, ym variaatioita. Normikorkuista keinua ollaan jo alettu myös testaa ja siinäkään ei ole ainakaan vielä tullut koiralla hirveästi epäröintiä tai vauhdin hidastumista. Tuntuu että niin koira kuin ohjaajakin on tämän esteen kohdalla tehnyt paljon ajatustyötä ja näkyy, että pieni höntti varsinkin on saanut ajatuksia esteen osalta kokoon.
Käytiin viime torstaina Vaun epiksissä tavoitteena harkata keinua osana rataa... radalla oli kontakteista tasan puomi. No eihän siinä rata oli ihan ok... kepeille vienti oli haastava ja lopussa tuli suoran putken jälkeen takaakierto suoraan edessä olevalle hypylle, mistä en olis niin välittänyt. Siinä oli vaarana että koira todella tulee jaloille, jos on sillee kivasti myöhässä. Kaksi kertaa rata mentiin ja ekalla radalla homma kusahti kepeille ja pakka hajosi... Matti vetii omaa showta ja emäntäkään ei ollut kartalla. Tokalla kiekalla 5, kepeiltä. Koira haki kepit oikein, mutta mitä tekee emäntä... KILJUU että HYVÄ!!! ja koira lopettaa varmaan säikähtäen kepit ja tulee katsomaan, mikä kohtaus sillä ohjaajalla on :/ Mutta: keppien päässä onnistui kaksi kertaa valssi ja osasin sen tehdä ehkä jopa oikeaan paikkaan, puomin kontakti oli superhieno x2 (hyvällä vauhdilla päähän 2on2off ja nopea vapautus) ja (inhottava)takaakierto onnistui kummallakin radalla, tosin sitä putkea edeltävä hyppy ei ollut kategoriassa "kaunis ja hyvin koottu", koska halusin Matille turvallisen takaakierron sinne putken jälkeen. Hyvä mieli jäi radoista. Matti on hieno.
Noa poika se alkoi taas tepsuttelemaan, ei venytellyt takapäätään ja asentokin oli aika huono seistessä. Kävin ottamassa sille cartrophen kuurin tai siis Noa saa 4 pistosta 4 viikon aikana, tänään haettiin numero 3. Kävelimpä yhtenä päivänä Mustin ja Mirrin ohi ja tapani mukaan sisäänkin menin... Rukka petsin villapaidat olivat -50% ja pakkohan sellainen oli Noan kiusaksi ostaa. Te ketkä Noan ja Noan suhtautumisen kaikkiin manttelityyppisiin ratkaisuihin tiedätte, arvaatte varmaan iloisen lopputuloksen:
Matin kanssa käytiin ekaa kertaa puolivuotishuollossa osteopaatilla 24.3.15. Hieroja sanoi viimeksi, että Matin rangan alueella takana on jumeja ja ne sai kyllä auki, lisäksi Matti on välillä kirputellut vasenta takajalkaansa... halusin että osteopaatti katsoo myös koiran läpi. Varasin ajan Markus Laiokselta Riihimäeltä, johon vinkin sain Outin blogista . Mentiin Riksuun junalla ja on tuon koiran kanssa kyllä mukava matkustaa: junaan päästyä kävi makoilemaan jalkoihin. Asemalta oli sellainen 15minuutin kävely klinikalle. Laios oli rauhallinen ja miellyttävä tapaus, suosittelen lämpimästi. Minuun teki vaikutus miten hän Matin kanssa toimi ja miten omalla rauhallisuudellaan rauhoitti myös koiraa. Ensimmäisen kerran ever saatiin Matti suht rauhallisesti myös kyljelleen hoidon ajaksi. Käytiin läpi harrastukset ja ruokinta ja kaikki oleellinen. Laios tutki Masan ensin seisovilteen ja löysi heti jotain takapäästä... jos nyt oikein ymmärsin, niin rangan kaaren yhdessä osassa oli "lukkoa" (osteopaatti sanoi, ettei pidä sanasta lukko mutta sen tyyppistä sieltä rangasta löytyi) joka vaikutti koko koiran tasapainoiseen liikkumiseen ja asentoon. Matti ei ollut sieltä balanssissa. Hoito kesti noin puoli tuntia ja siinä ei todella paljoa tapahtu omaan silmään. Lopuksi Matti vielä käytiin läpi seisten ja irtosi jo pienet hännän heilutukset. Parin viikon päähän varataan uusi aika ja katsotaan miten on hoito vaikuttanut. Kerkesin vielä treffaamaan kooi Jinan omistajan Tanjan Riksussa ja käytiin kahvilla ja turisemassa, jee!
Täksi päiväksi oli varattu molemmille pojille aika eläinlääkärille, kun Noa sai tosiaan kolmannen pistoksen ja Matilta otettiin verta putkiloon lähetettäväksi Hollantiin. Kun on tässä useamman vuoden käynyt eläinlääkärissä koiran kanssa, joka ei hirveästi arvosta mitään toimenpiteitä siinä puljussa on välillä vaikea asennoitua siihen, että välttämättä ei tarvi stressata kaikkea. Matti yllätti rauhallisuudellaan: seisoi siinä pöydällä ja minä pidin masun alta ja vähän päästä kiinni, verikoe onnistui hyvin. Tuloksia odotellessa.
