maanantai 5. marraskuuta 2012

Päivitystä

No jo on suppeeta, kun tuntuu ettei enää saa tätä konetta auki että tänne jotain kirjoittaisi. Tuo puhelin on ilmeisesti liimautunut käteeni ja auta armias, jos se rikkoontuisi!! Ei herätyskelloa, ei kelloa yleensäkään, ei muista yhtään puhelinnumeroa, ei pääse facebookkiin joka halvatun minuutti ja voi luoja, ei WhatsAppia. Huhhuh, vaatii taas hivenen itsetutkiskelua nämä elämän tärkeysjärjestykset :)
Viimeinen harjoittelu pulkassa ja vielä viimeinen rutistus opparia edessä ja sitten...???... Valmis? Asia on aina ollut siellä jossain tulevaisuudessa ja nyt se on kuukauden päässä, niin pistää vähän miettimään.

Entäs kirjoitelman pääosanäyttelijät, mr Oo ja mr Noo. Herra Onni on voinut hyvin ja alkanut syömäänkin taas suhteellisen normaalista. Ehkä se todella pitää paikkansa, etä kun lakkaa stressaamasta, niin asia helpottuu. Onnin kohdalla siis ensin ei syöty aamumixejä, sitten ei syöty iltaluita ja lopuksi jopa ei syöty yhtään mitään. Kunnes sain eräältä erittäin viisaalta naiselta neuvon, että syötä sille papalle sitä mistä se tykkää. Ja tadaa, nyt syödään aamumixejä ja luitakin... niitä mistä Onni tykkää. Luuta ja nahkaa tuo koira vielä on, mutta jaksaa lenkillä ja on ikäisekseen pirteä, niin kyllä se tästä. Noa kyllä syö ja söi.... ja söi myös osaksi Onninkin sapuskan. Hmmm, dilemma: Toinen koira lihoo ja toinen laihtuu, vaikka ruokaa tai sen määrää ei ole muutettu. DOU! Ratkaisin tämän ongelman ja opettelimme Noan kanssa uuden toiminnon, joka kulkee nimellä: Ilman lupaa EI mennä toisten ruokakupille. Mamman pitäisi vaan muistaa "vapauttaa" ukko, joskus kun on käynyt niin että koira makaa kupin vieressä ("useamman" minuutin)ja odottaa lupaa mennä nuolemaan toisen kuppi :)

Oltiin 20.10 Tampesterissa tai siis Lempäälässä Huittisen Harrin koulutuksessa. Bullbenz-agi nimellä se taisi kulkea ja kyllä siellä olikin monta punavalkoista liitelijää. Harri oli loistava kouluttaja ja osasi lukea vireen laskut ym. vieraista koirista. Tykkäsin todella paljon.
Agilityssa muutenkin on jonkin verran tapahtunut harkkamuutoksia, kun siirryttiin Kanavalta treenaamaan Korkeavireelle. Saatiin hyvä päivä ja hyvä kellonaika, niin mikäs siinä. Muutoksen syynä matka ja koiran kroppa. Noalla on kuitenkin aikas pitkä selkä ja se mielestäni oireilee turhan paljon maneesilla, ei varmasti tee hyvää hyppiä ja liikkua siellä maneesin perunapellossa. Mukava kuulla Katrin mielipide seuraavalla hierontakerralla. 

No eipä tässä muuta, puolet jäi varmasti kirjoittamatta, kun vieläkin muistissa (ei maistissa) lauantain pikkujoulut :)

Pia