Agilityä, mejää ja koulutusta

Viime viikko oli meillä aika tiukka harrastusrintamalla. Maanantaina 18.5 oli Masan agi-kisat Orimattilassa P-haulla ja sunnuntaina 24.5 MeJäljestäjien mejä Noalla. Siihen väliin duunia ja arkea yleensä. Täytyy sanoa, että kolmivuorotyön ja aktiivisen koiraharrastamisen (niin aktiivisen kun pystyy...) väliin harvoin jää suuria lovia sosiaaliseen elämään ja se harmittaa välillä kovasti. Yhteydenpito jää somen ja WhatsAppiin, mikä on kurjaa :/ Töiden jälkeen jos jättää koirat kotiin ja lähtee johonkin tulee huono omatunto, kun kaverit on jo 8h työpäivän olleet keskenään. Pyrin kuitenkin ainakin kerran päivässä tehdä ns. kunnon lenkin metsässä...mutta kuitenkin saan itselleni huonon omatunnon välillä. Onneksi suurin osa ystävistä on koiraihmisiä tai ainakin ymmärtävät tilanteeni, koirat ovat usein mukana tekemisessä tai sitten tervetulleita kyläreissuille mukaan.

Matin agsakisat poikivat meille sertin ja  siirron kakkosluokkaan :) Ilma oli sateinen ja viileä. Markku Kaukinen oli tuomarina P-haulla ja rata oli jälleen omanlaisensa, jonka vaikeus oli meillä ehkä kolme viimosta estettä. Matti irtoaa putkeen aika kivasti, niin rata oli alussa oikeastaan pelkkää "läpi"- huutamista. Sanoinkin radan jälkeen, että en oikein muista siitä muuta kun että sanoin koko ajan LÄPI. Kolmanneksi viimeinen este oli keinu ja siitä käännyttiin akselin ympäri maaliin ja ohitettiin yksi putkensuu, johon moni muu koira ampaisi loppusuoralla. Kontakteissa ei ollut edelleenkään sitä rentoutta, mutta se tulee varmasti kisaamalla ja varmasti apua on siinä, että luottaa koiraan :) A tultiin kyllä semi-sammakkona...
Rata löytyy täältä.
Ps. Jotain tuli ehkä tehtyä ihan oikeinkin, kun sain Peteltä kehuja radasta... se mies ei turhia kehu ;)

Noan kanssa oltiin tosiaan ekassa mejä-kokeessa Olassa. Aloitin kaverin nesteytyksen jo aiemmin viikolla ja ilmakin oli suopea kokeelle. Tuli ihan tunne, että olisin mennyt valmiille jäljelle... Minna ja Nenne kävivät jäljen suunnistamassa ja verettämässä ja minä vain su ilmestyin paikalle ja menin jäljen Noan kanssa. Oli siis pieniä aikataulutusongelmia Minnan kanssa jälkien suunnistamisen suhteen. Tytöt päättivät sitten, ettei tämän tarvi edes tulla verettämään...tämähän siis tarkoitti, että en opastanut jälkeä. Sovittiin, et seuraavassa kokeessa, jossa ollaan porukalla on mun rooli himppasen isompi!
Paukkutesti meni rutiinilla. Arvonnassa neljäs jälki osui meille ja luonnollisesti sirun tarkistus. Otin kasan leikkelettä matkaan ja sain sen avulla itse tarkistettua sirun Nobelta. Tuomarina kokeessa oli itselle uusi tuttavuus, Antti Koski. Ihan mukava ja asiallinen kaveri. Oli koiran puolella ja jopa kehoitti kehoittamaan koiraa. Lähdettiin jäljelle ihan hyvällä fiiliksellä. Noa söi alkumakauksen ja lähti matkaan. Ennen ensimmäistä makausta todella määrätietoinen jäljeltä poistuminen, tuomari tuomitsi hukan ja kävi tsekkaamassa, notta sorkan jälkiähän siellä oli. Tuomari kysyi Noan hukkaa ennen, että auttaako kehoitus? Sanoin että yleensä kyllä mutta nyt näyttää kyllä niin määrätietoiselta toiminnalta, että en usko että auttaa...eikä auttanut. Noa tarkisteli todella paljon ja väsytti jälleen kerran itsensä tällä häröilyllä :/ Kolmannella makauksella kysyin jo tuomarilta onko aika ylittynyt, ei ollut vielä. Viimeisellä kulmalla meno puuroutui ja katsoin tuomaria sellaisella ilmeellä, että stoppaatko sinä vai minä? Hän keskeytti kokeen ja Noa oli aivan tööt. Hienosti teki töitä ja katkokulman handlas nopeasti. Meidän arvostelu kuului näin "Koira tuodaan valjaista kiinnipitäen lähtömakaukselle, se tutkitaan ja siitä hyvin ohjaten jäljelle. työ alkaa reippaasti, mutta melekein heti koira löytää tuoreet sorkanjäljet ja seuraa niitä hukkaan asti. Jäljestys etenee ajoittain oikein hyvin ja jälkitarkasti, mutta koira myös pysähtelee haistelemaan jäljen sivulla ja tekee tarkistuspistoja. Nämä vievät aikaa ja viimeisen osuuden alussa tuomari keskeyttää kokeen ajan ylittyessä. Makauksista ensimmäiselle vauhti ei pysähtynyt, muut osoitettiin selvästi. 1. kulma tarkasti, 2.kulman katko veretyksen lopusta jäljentekijöiden jälkiä seuraten jatkoon. Viimeisellä kulmalla paljon tarkisteluja. Kaadole harjoitellen, sorkka kiinnosti. Koiralla ei ollut tänään jäljestysintoa palkintosijoille saakka." VOI 0

Eilen 30.5 juhlittiin vähän erilailla, kun monet valkolakkiset :) Meillä oli pienellä porukalla Harjun Outin koulutus täällä Lahdessa A-Qilityn tiloissa. Mukana menossa oli Anne ja Mila sekä Julia, Outi ja Fico sekä Geea, Anu ja Weera, Henni ja Ruudolf ja tietty mä ja Matti... Noa kannustusjoukoissa ja virallisena lämmittelijänä ja jäähdyttelijänä :)

Outi Harju

Rata oli tämänmoinen ja Outi oli siihen saanut meidän kaikkien toiveita mukaan. Omaksi koetinkiveksi tuli jälleen kerran rytmitys (10-11) ja Matti poika pinkaisi putkeen. Olin todella ihmeissäni, miten voimakas oikeasti sen jarrun tulee olla tuollaisessa kohdassa, missä on esim. putki houkuttamassa koiraa. Lisäksi muitakin kohtia hinkattiin aikas paljon. Todella mukava koulutus ja palautteesta päätellen toinenkin moinen olisi varmasti jossain vaiheessa suunnitelmissa. Illalla vielä pidettiin pikku nyyttärit ja juhlittiin kesän alkua :)

Hei muuten, loma alkoi!!

Huoltoa ja kesälomareissun odottelua

Käytiin Matin kanssa eilen Laioksella jälleen Riksussa. Matin asento on pysynyt todella hyvänä viime käsittelyn jälkeen ja ja balanssi alkaa löytyä. Lopuksi Laios sanoikin, että todella hienosti vastaa hoitoon kun miettii alkutilannetta. Kerroin, että Matti on vähän peitsannut nyt lähipäivinä, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt. Kun mennään syvemmälle ja syvemmälle hoidoissa, reagoi myös Matti siihen että jotain tapahtuu. Sekin oli lähinnä, että pää nousi hoitopöydällä, ei niinkään että se konkreettisesti ja systemaattisesti koko ajan olisi yrittänyt pois hoitotilanteesta... se itseasiassa nautti ihan silminnähden. Irtosi muutamat hännänheilutuksetkin Laijokselle hoidon lopuksi :) Seuraavan ajan varasin kesäkuulle, vaikka mitään akuuttia hoitoa Matti ei tarttiskaan. Ollaan kuitenkin lähössä kaverin ja koirien kaa kesälomareissulle pohjosiin ja siellä on suunnitelmissa agia ja varmasti ulkoilua ihan kivasti.

Viime vuonna piti siis jo lähteä porukalla vaeltamaan, mutta homma kusi sitten viime metreillä ja se korpeaa edelleen. Nyt siis yhden kaverin kanssa mennään puoleksitoista viikoksi pohjosiin suunnitelmana Lahti-Rovaniemi-Saariselkä-Nuorgam-Oulu-Lahti. Saariselällä olisi tarkoitus mennä Yöttömän Yön kisoihin agiliitämään Matin kanssa ja sitten suunnata Nuorgamiin "vähän" ulkoilemaan :) Kyllä sitä varmaan Saariselälläkin mennään katsomaan paikkoja, jossa on ihmisen hyvä olla!! Nuorgamista sitten laskeudutaan Ouluun ja pääpaikkana agin SM-kisat, johon kaverin koiralla osallistumisoikeus ja myös monella muulla tuttavalla.

Tule jo loma.

Mejäharkkaa, HAUn kisat ja epistelyä

Ilmoittauduin vähän extempore HAUn kisoihin Purinalle... Noin tunti oli aikaa vielä halvimpaan ilmoon, kun ilmon laitoin etiäpäin. On muuten aika hassu tuo, että HAU on ottanut visiin ensimmäisenä käyttöön tuon porrastetun ilmon. Itsellä tulee kyllä kipukynnys vastaan maksujen suhteen, jos agistartti on 20-25€/startti, mutta oli siellä muutama myöhemmin ilmoittautunut mukana. Tulee siinä sekunneille hintaa, kun rata kestää sen 30s tai vastaavaa :) Mutta tämähän on jokaisen oma päätös. Itse olen mejässä miettinyt, että ostaisinko valmiin jäljen, kun jännitän NIIIIIN paljon opastamista ja jäljen tekoon tarvin kovasti apua. Tähän ei ole onneksi tarvinnut koskaan turvautua, kun on ollut hyvä jälkientekokaveri ja opastuksenkin olen jotenkin kahlannut läpi. Oman kolmivuorotyön takia ja senkin takia että kokeisiin on suht vaikea päästä, meille ei Noan kanssa montaa koetta kesään tule.

Ensimmäinen mejäkoe-paikka on tosin nyt toukokuun loppuun vastaanotettu. Vappuna käytiin ekalla harkkajäljellä ja Noa meni superhienosti. Pientä tarkistelua ja katkon rengasti hienosti. Noa lähti heti rengastamaan ns. väärää puolta katkosta... tuli mieleen, että "tiesikö" se että katko jatkuu tuonne, mutta rengastetaan tämä toinen puoli nyt kunnolla :) Noa on siis rauhallinen ja suhteellisen tarkka jäljestäjä, paljon pieniä tarkistuksia ja juuri näitä "menikö se jälki puun oikealta vai vasemmalta puolelta" typpisiä pikkupistoja. Treeneissä meillä on katko maximi metreillä, että saadaan Noalle sitä itseluottamusta katkon löytymisen suhteen. Ilokseni Noa on myös alkanut venyttää takapäätään, joten sen puolesta ei tarvitse enää huolehtia.

Ollaan paljon käyty metsässä ja Minnan kanssa ollaan käyty katsomassa mahdollisia jälkipohjia. Koirat on nauttinut ihan kympillä. Huomaa että niillä on ihan oma "leikkinsä", kun Minnan kädessä on 50m:n mittanaru ja itse jään sinne mittamieheksi... koirat juoksee aina mun luota täysii Minnan luo, kun mittanaru on kiristynyt :) Minna on ottanut puhelimeen aika pätevän oloisen karttapohja ohjelman, jossa näkyy kuljettu matka ja se piirtää karttapohjaan kuvan suunnistetusta jäljestä esimerkiksi.

No jos nyt sananen niistä agi-kisoista. Vielä ei ole liikkuvaa kuvaa tarjota, sillä ne on matkakaverin kamerassa vielä. Aamulla mietti, että mitähän tuonne laittaa päälle, kun oli sellainen sa. taa/ei sada meininki. Ykköset oli sisällä kaikki kolme agirataa ja tuomarina Sari Mikkilä, ihan uusi tuttavuus itselle. Eka rata oli mukava ja siinä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, lopussa ainoastaan hypyltä A:lle vienti aiheutti monelle koiralle suoraan edessä olevan puomin nappaamisen. Matti teki sille epätypillisen virheen eli pudotti riman. Olisiko jumissa (ens viikolla onneksi aika osteopaatille) tai sitten oma ohjaukseni jätti koiran selän taakse ja Matilla ei askelmerkit osunut, kun tuli kiire. Toinen rata oli itseasiassa aika kinkkinen, sopii meille. Joskus ykkösten suorilla jään vähän kun "tikku paskaan" Matin kanssa ja meno ei ole kaunista. Nyt oli kivasti pyöritystä ja kaikki kontaktit radalla. Meillä ainoa virhe oli kepeillä ihan melki viimeisessä välissä rytmin sekoaminen ja aikaa paloi kun uusittiin koko kepit. Hyvä maku jäi radasta. Kolmas rata oli aika helppo (nehän ne yleensä vaikeimpia ovat, jotka vaikuttaa helpolta...) Se sisälsi 16 estettä ja kaksi A-estettä ;) Tuomari kertoi, että toisen A:n piti olla keinu, mutta oli vaan yksi kisasääntöjen mukainen keinu ja se oli kakkosten radalla, puomia ei olisi siihen väliin saanut ängettyä. Siellä oli yksi kohta, jossa Matti kaarratti... ei tämä ohjaaja ihan oikeasti osaa rytmittää :( tokavika este oli kepit ja ihme etten jalkoihini kompastunut, kun niin intensiivisesti seurasin Matin kepitystä (edellisen radan rytmitysvirhe mielssä). Nollana päästiin maaliin ja meidän toinen LUVA :)

Kontaktit eivät edelleenkään ole niin rennot, kun treeneissä... tämä suureksi osaksi ihan omaa syytä!!! Keinu on nyt ollut itsellä mietinnässä: lähinnä se ymmärtääkö Matti keinun ja puomin eroa kisavireessä. Pitäisikö lisätä joku sana vielä, jotta tuo ymmärtäisi "keinun" ja "kiipee" eron. Lähdettiin sitten tiistaina trenaa ulkokentälle kisaradalla keinua epiksiin P-Haulle... ihan ei mennyt niinku strömsös. Kisat sisällä ahtaassa hallissa ja keinua ei millään radalla. Jopa vähän vaarallisia kuvioita pitkälaukkaisille koirille ja varsinkin maxeille... ei edes kaikkia kuvioita yritetty ja päätinkin sitten, että treenataan kontakteja. Möllien radalla jäi seisoa töröttämään alasmenon kontaktipinnalle ja toisella kiipee kehoituksella 2on2off, vuk. No toisaalta hienoa, että ei jäänyt sinne alasmenon yläpäähän, niin kuin jossain vaiheessa. Kilpailevien radalla todella nopea ja hieno 2on2off *peukku*. A:t meni hienosti molemmilla radoilla :) Joku oli sitten kantanut keinun ulos ja treenailtiin sitä sitten siellä. P-haun kisoihin olaan menossa 18.5 niin sai vähän tuntumaa niidenkin keinuun.

Matti Agirodussa kesällä :) Kuva: Anu Pystynen