Dodiin, tulihan se arvostelu sieltä. Oltiin siis Orimattilassa viikonloppuna mejä-kokeessa ja voin sanoa että lämmintä oli. Hiki virtasi kun lauantaina veretettiin ja piilomerkattiin ennalta suunnistetut jäljet ja lämpöä riitti myös seuraavalle koepäivälle. Lauantaina kokeen aikana tukikohtana olleelle majalle tullessamme ensimmäinen koira, jonka bongaan on kooikkeri. Hitto vie, heti tervehtimään ja tämä hurmuri esiteltiin
Huugoksi. Mahtavaa, että kerrankin samassa kokeessa toinenkin kooi Noan lisäksi. Lauantain saatua pulkkaan röhnötettiin vaan sohvalla, kun ensin vietiin One hoitoon porukoille.Yöllä oli vielä joku mega ukkonen joka piti meidät hereillä.
Su aamuna aamulenkillä vielä salamoi ja vaatteetkin meni vaihtoon, kun rankkasade yllätti kesken lenkin. Koepaikan majalle klo7 ja homma käyntiin. Tuomareina kokeessa oli meidätkin arvostellut Ilkka Niemi ja toisena tuomarina Hannu Palonen. Oltiin Huugon omistajan Saaran kanssa viimeisiä jälkien arvonnassa ja minä nappasin ensin viimeisen jäljen, mutta Saaralle olisi jäänyt oma jälki niin heille viimeinen jälki nro26 ja meille kolmas jälki nro23 ja Saara siis oppaana. Laukauksensieto läpi kaikilta ja pääsin heti töihin, sillä opastin VOI-jäljistä ensimmäisen... päivässä kaikkein eniten minua jännitti juuri tuo opastaminen, sillä suuntavaistoa ei ole pätkän vertaa ja siinä on aina kontolla myös toisen koirakon suoritus jos mokailee metsässä. Saimme jäljelle ihanan Manu-mäyräkoiran, joka suoriutui jäljestä hyvin, vaikka yksi ojista tuotti hankaluuksia.Mentiin sitten majalle hetkeksi venttailemaan omaa jälkeä ja sain vaihdettua vaatteetkin, kun olivat hilppasen märät opastuksen jälkeen. Meidän jälkeä ennen tuli taasen aikas kova sade, mutta se osoittautui onneksi kuuroksi. Noa sai päällensä uudet uniikit jälkivaljaat, jotka Katri oli toiveideni mukaan tehnyt, IHANAT! Sitten jäljelle... meno sinne oli jo suoritus sinänsä, mutta perille päästyä maasto oli todella ihanteellista. Noa haistoi makauksen ja jäi sitä syömään todella pitkäksi aikaa, luulin oikeasti että tähänkö sitä jäätiin ja muutamaan otteeseen yritin itse saada Noan liikkeelle, mutta herra halusi vielä muutaman verisen multamaistiaisen. 10m ohjattua ja sitten ukko töihin, alku mentiin jäljellä (otaksun) mutta ekalla pätkällä huomasin oppaan toiminnasta, että nyt tarkistellaan jotain ihan omaa jälkeä ja sanoinkin taikasanan "jälki" aika nopeasti ja ukko lähti jatkamaan nenäilyä. Luultavasti mentiin jonkin verran siinä kohtaa jäljen vieressä ja ensimmäinen makuu jää huomiotta. Yritin itse laskea makuista ym. että missä mennään, mutta kun eka makaus jää väliin, meni laskut sekaisin. Muut makaukset Noa merkkaa erittäin pätevästi kaapien ja syöden... onko se nyt hyvä ruoka, parempi mieli-tyyppinen ratkaisu vai mikä siinä takana.Noan vaihdista ja menemisestä saatoin aavistella että jälkitarkasti mentiin aika pitkälti ja alkukesästä kiusana olleet pikkutarkat tarkistelut olivat vähentyneet. Sorkka löytyi ja koira sai ansaitsemansa kehut, aivan mahtava suoritus ukolta. Oli pakko kysyä tuomarilta ja oppaalta, että jäikö meillä jotain väliin ja sanoivat että eka makaus... sitten oli pakko kysyä, että oliko siellä jäljellä todella katkokulma ja senkin sijainti oli ensimmäisellä kulmalla. Tuomari sanoi Noan selvittäneen sen nopeasti, saattoipa jäljestää osin ihmisen jälkeä. Heti oli pakko suorituksen jälkeen soittaa Minna-koutsille ja kertoa miten meni...pähkäiltiin siinä, että Noalle sopii varmasti VOI-luokan jäljet missä tapahtumia on enemmän ja tasaisin väliajoin.
Kävin purkamassa oman jäljen, vaihdoin vaatteet ja sitten majalle syömään. Ei kyllä kateeksi käynyt Saaraa ja Huugoa, jotka joutuivat pätsissä jäljelle. Hikisiä kavereita tuli takaisin. Odottelun jälkeen oli tulosten vuoro ja jotta tilanne ei olisi liian helppo, oli Noan ja Huugon jäljet sekä tulokset sekoitettu keskenään... vieressä istunut kanssakilpailija kysyikin multa että onko sun koira tuo jolla on yksinkertainen nimi vai tuo sanahirviö Bull... jotain? Juu, minun on tuo sanahirviö :) Meidän tulos luettiin luokan kolmanneksi viimeisinä ja voin sanoa ettei huonoille "hävitty", edellemme sijoittuneet labbikset olivat molemmat mukana noutajien pohjoismaiden joukkue-mejämestaruuden voittaneessa Suomen joukkueessa *respect*. Näin tuomari kertoi meistä :
"Noa nuuhkii, kaapii ja syö alkumakausta, sitten rauhallisesti jäljelle. Edetään sopivaa vauhtia muutoin varmasti jäljellä, mutta sekä ensimmäisellä että toisella osuudella tehdään laajahko rengastus jäljen sivuun. Lisäksi koko jäljellä tehdään yhteensä viisi eritäin pientä pistoa tai rengastusta. Katkokulma sujuvasti kaarroksella vähän jalanjälkien ulkopuolelta, toisen kulman takana nopea myyrän kolojen tarkistuspisto, kolmannen kulman takana aivan pieni suunnanvarmistussilmukka. Kolme makausta merkataan erittäin selkeästi kaapien, nuuhkien ja syöden, yksi ohitetaan. Kaato kiinnostaa ja Noa jää nuuhkimaan sitä." VOI1 44p... ei paskemmin kahden kuukauden harjoittelulla. Enemmän kuin tyytyväinen olen taitavaan nenäilijään! Täytyy kyllä myöntää, että nuo makausten merkkaamiset tuli aivan puun takaa... ikinä ei ole noin intensiivisesti niitä treenatessa merkannut.
Kotona meitä odotti uninen sheeetti, joka oli aivan käpy otasa näiden kuumuuksien johdosta. Maanantaina käytin herrat uimassa. Noan uimatekniikkaa harkattiin pelastusliivien kanssa ja meno näytti paikoin ihan jopa uimiselta. Tuloksena virkistäytyneet uitetut koirat :)
-P
