Muutosta

Tässä on tovi mennyt, kun on yrittänyt itsensä ja koiransa tietenkin saada muutosten tuulista ehjänä läpi. Pienessä ajassa on paljon tapahtunut ja sulattelu vie aina oman aikansa.

Yksi muutos, mihin olen edelleen erittäin tyytyväinen on Noan harkkapaikan vaihdos maneesista --> Korkeavireen hallille. Muutos on tuonut positiivista vipinää niin koiraan, kun emäntääkin. Lisäksi se, että halli on kävelymatkan päässä kotoa takaa Nobille hyvät lämpät ja jäähdyttelyt. Ensimmäisellä kerralla mietin, että mitä hittoa tuli tehtyä... koira ei mennyt kontakteja, hyppäsi putken yli läpimenon sijaan ja oli muutenkin aivan pihalla :/ Nooh, hitaasti lämpenevä kooikerhöntti on osittanut pelkoni ja mietintäni turhaksi ja Noan kanssa on nykyään(-kin) ilo treenata. Hierojan kommenttien mukaan, myös lihaksisto on mielissään tästä muutoksesta ja jumittelu on vähentynyt. Kisakärpänen pörrää ympärillä, mutta pitäisi valjastaa itselleen kisakaveri, jonka kanssa lähteä matkaan.

Toinen isompi muutos on oma työpaikan vaihdos, joka ei ehkä ole näin aluksi sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta periksi ei anneta. Uusi asiakasryhmä, uudet työtehtävät ja kasvanut vastuu pisti pienen ihmisen puntit tutisemaan, mutta muutosta on onneksi tulossa ja laskua pehmennetty. Mielenkiinnolla odotan tulevaa. Paikkahan on selainen, johon voi vierailulle ottaa myös haukuja ja ajattelin, että Noa lähtee tupatarkastukselle heti kun olen itse päässyt hommaan sisään.

On tässä sitten muutakin, mutta laitan niistä sitten asian varmistuttua lisää. Ei viitsi hehkuttaa, jos suunnitelmat menee mönkään ;)

Noalle tuli postia muutama päivä sitten ja kuoresta paljastui Katrin kanssa ideoimamme Pöllöpanta yhdelle pöllölle. Olin niin tohkeissani asiasta, että oliivinvihreä muuttui oravanvihreäksi :) Rakastuin tuohon kankaan printtiin ja vihreä väri on aina ollut must, niin tällainen ihana syntyi, KIITOS Katrin Koirahuoltamolle . Ajattelin, että Onni-papan valjaatkin voisi päivittää, jos yhtä ihana kuosi löytyisi. Olisipa sitten majakka ja perävaunu sävysävyyn myös ulkoillessa.
Onni on kärsinyt taas vahvasta "Kevättä rinnassa"- syndroomasta, kun Noalla on hormonit hyrrännyt ja häntä pyörinyt sisällä ja ulkona.

Ensimmäiset mejä-ilmotkin on lähtenyt maailmalle. Toukokuussa ja kesäkuussa on lähimaastoissa kokeet, niin toivottavasti päästään ykkösjahtiin. Meidän koutsi/suunnistaja on vaan nielaissut pesupallon, mutta pitäisi kuulema pysyä yhtenä kappaleena vielä heinäkuuhun :)
Jännä miten noi koiraharrastukset on niin erilaisia, kun toisessa lajissa toivoo sitä nollaa ja toisessa nolla on lisäharkan paikka :)

Eipä muuta tähän hätään, adios!
-P