Agiräpellystä ja kuvia

Räpellystäpä hyvinkin, nimittäin agirotu tapahtuma ei ole koskaan kohdellut meitä hyvin, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Tuli taas mieleen, että miksi se koira on sinne ilmottava, kun se ei mitenkään päin nauti agilitystä kuumalla. Mutta mistäs sen säätilan voi tietää ilmovaiheessa? Teivossa oli KUUMA ja rusketusraidatkin sain. Jos ei olis ollut lippistä, olisi ihmiset päässeet todistamaan harvinaista, vain suomen kesässä tavattavaa ihmispandaa... laseista jää siistit rajat *peukku*
Startattiin siis yhdellä radalla Noan kanssa, epävirallisella joukkueradalla. Emilia nappasi Kirvan kanssa meidät su aamuna klo8 (VASTA!) kyytiin. Kuinka luksusta, viimeksi Ylöjärven agirodussa meillä oli eka rataantutustuminen klo 7. jotain... lähtö Lahdesta siis 5 jälkeen :O. Saavuimme paikalle 10 maissa, kun Emilia starttasi Kirvan kanssa maxi radalla eka ja siitä sitten Rikin kanssa medi radalla. Meidän rataantutustumisen piti olla 11.45, mutta silloin pääsi vasta toinen mediporukka tutustumaan ja me oltiin ryhmässä kolme. Matti tutustui penneleihin ja oli kieltämättä vähän Liisa ihmemaassa, paljon pentuja oli jo treffaillut lauantaina ja me kun tulimme su, oli monet pennelit jo päässeet tutustumaan ja painimaan. Matti tutkaili ja leikki siskojensa Milan ja Maggien kanssa. Paljon on sisaruksissa samaa :)

Kuva: Tytti Käyhkö

Rata oli kiva ja ehdottomasti mentävä, kiitos siitä tuomarille. Noa starttasi ekana ja juuri kun saavuimme lähtöpaikalle, alkoi Noan häntä heilua vimmatusti ja mietin mitä se ukko nyt näki... ukko näki sheetin, pienen trickisheetin, jolle heilutti häntää ja vinkui. Mulla alko armoton nieleskely ja siinä sitten yritin poitsulle kertoa että ei se ole Onni. Rata meni ihan päin honkia ja eniten huolestutti se, että Noa kiersi 90% hypyistä vähintään... en ole vielä edes pystynyt videota katsomaan suorituksesta, kyllä meinaa kirpas! Taito se on sekin, että viettää hyvin etenevällä radalla yli minsan ja saa kerättyä 40vp :(

Agirodusta kun selvittiin, niin maanantaina oli meillä pentutreffit. Sitä ennen Henni toi Rudin hoitoon pariksi tunniksi ja suuntasi isännän kanssa Kärkkäiselle shoppailee. Poikien kokoero oli huimasti tasaantunut ja Rudi oli kasvanut kovasti. Pojat malttoivat vähän nukkuakin, toisin kun silloin kun Mila oli hoidossa. Hyvä se oli kerätä voimia, sillä parin tunnin päästä mukaan liittyi siis myös Miltsu prinsessa ja painit alkoivat. Noista kyllä huomasi, että "Two's company, but three's a crowd" aina joku katseli vierestä, kun kaksi paini... tämä sama ilmiö oli silloin, kun Mila, Maggie ja Masa leikkivät! Ensin hörpättiin meillä sumpit ja sit mentiin vielä ulos leikkimään, kun porukka oli jo nii-iin "väsynyttä". No juu, ei ollut! Ulkona rallattiin vielä hyvä tovi. Seuraavat treffit on jo sovittu! Tässä muutama Hennin ja Villen ottama kuva päivästä:

Vielä mahdutaan samalle lelulle :)

Lastenvahti Noa Nöppönen

Mila ja Matti tuoksuttelee ja Rudi pitää vahtia

Rudilla on keppi, se on saatava siltä!

Ihana kasvattaja on viemässä Mattia näytelmiin ja käytiin sitten torstaina harkkaamassa mätsärissä... Mila ja Matti huusivat autossa, kun olihan siitä jo kaksi kokonaista päivää, kun viimeksi oli nähty :) Painit alkoivat välittömästi, kun päästiin Löytynmäen kentälle. Paikalla oli tosi vähän porukkaa, kun tilaisuutta ei ilmeisesti hirveesti oltu mainostettu. Jännitti ihan älyttömästi, miten pikku-ukko käyttäytyy, kun ei olla kuitenkaan ehkä tuota näytelmätouhua harkattu. Jos minä olin näkyvissä, matti etsi katseellaan koko ajan... menin Milan kanssa piiloon hetkeksi, kun Masa oli kehässä. Matti siis kehään ensin ja Mila seuraavaan pariin. Masa sai parikseen aivan syötävän  ihanan 13viikkosen kultsun pennun ja meno oli just ihanan pentumaista näillä kahdella. Matti käyttäytyi kyllä hienosti ja vähän oli pöydällä jännittänyt. Seisominen sujui paremmin , kun liikkuminen...sitä treenaamaan! Matti ja Mila saivat lopulta molemmat hienosti punaiset ja tämä joutui kehään. meidät käteltiin pois ja Mila pääsi hienosti jatkoon, sijoittuen punaisten pentujen kakkoseksi, Hyvä Mila <3 Hienoista arpajaisista voitin sitten yövalon ja sain Annelta hänen voittamansa iiiiihanan vihreän rikkaharjasetin... tiedän, että ainakin yksi ihminen ymmärtää, miten ihana voikaan olla rikkaharjasetti KUN se on vihreä :D

Tässä muutama Katrin ottama kuva pojista:

Kooi-mejäilyä ja muuta mukavata

Huh, taas on kirjoittamisessa ollut väliä, mutta on tässä kaikkea tapahtunut.

Noa on elänyt aktiivista ja myöskin tarpeen mukaan rauhallista elämää. Ollaan harkattu agia säännöllisesti ja muutaman kerran ollaan käyty Vuorelan Lotan koulutuksessa. Tykkään ihan älyttömästi Lotan tyylistä ja suunnitteilla on pientä yksärin poikasta pienessä ryhmässä Lotan luona. Matti pääsisi myös niihin mukaan. Ollaan treenattumyös mejää tasasen epätasaisesti. Sitä lajia kun ei hirveesti tarvi/kannata treenata, mutta välillä pitää muistutella... Noalle harkkajälkiä tulee tehdä kuitenkin siten, että pikkupyörimiset ja tarkistelut vähenee. Katkolla oli ekassa kokeessa onkelmia, mutta nyt on tehty jälkiä, jossa kaksi katkoa ja yksi normi kulma. Kenraali ennen Mikkelin mejää ei oisi voinut mennä paremmin ja oli kiva lähteä taas kokeeseen.

Pikku jäpä kasvaa kovasti ja muistutti vähän aika sitten lähinnä bambia pitkine kinttuineen. Painokin on alkanut "vähän" tasaantua, vaikka ylimääräistä Nykäsessä ei kyllä ole. Viime puntarikäynnillä 
8,3kg ja tämä oli juhannuksen tienoilla. Täytyypi taas kaveri punnata. Aikas veikeä ukkeli tuo onkin. Hyväntahtoinen höseltäjä ja tietää paikkansa meidän huushollissa. Noan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja toivonkin, että poikien välit pysyy tälläisenä mahdollisimman pitkään. Noa jos sanoo kovemmin, Masa alistuu heti. Taistelutahtoa löytyy ja ahne on kun mikä... helppo kouluttaa :) Perusjuttuja ollaan opeteltu, mutta on tuo kaveri saanut olla vähän kun elopellossa... eikös se mene niin, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää :) Matilla alkaa pentuagi elokuussa ja sitten syssymmällä aletan myöskin ehkä suunnata sinne Vuorelan Lotan oppeihin. Saa nähä mitä tuosta pikku kaverista tulee.Töissä ollaan käyty edelleen ahkerasti ja Matti on saanut uuden nimen asukkailta: Yhteiskulta <3 Ei hetkauta pyörätuolit tai nosturit, mutta vieraita ihmisiä katsoo välillä vähän mietteliäänä. Sieltäkö se mööökö-kausi on tulossa?


Oltiin ennen juhannusta poikain kanssa Pukkilassa kaverin mökillä pari päivää nollailemassa. Siskon ja siskon koiran, vanha rouva Nucan, kanssa matkustettiin ihanaan pikku-perälään ja vietettiin auringontaytteiset päivät hyvin syöden ja nauttien myöskin sivistyneesti virvokkeita.

Viime viikonloppu 28.-30.6 vietettiin Saaran ja Huugon sekä Suvin ja Mikon kanssa Mikkelissä rotuyhdistyksen järjestämässä mejä-kokeessa, joka siis samalla rotumestaruus. Matkustettiin Saaran tilaihme autossa koko konkkaronkka hyvinkin sulavasti perille, Go Kia! Yövyimme lomakoti Mäntyniemessä, jossa meininki oli vähän pysähtynyttä ja asiakaspalvelu "vähän töksähtävää"...MUTTA jos aitan, jossa on jääkaappi ja kahvinkeitin saa 20€/yö, se passaa vallan mainiosti. Aittaan olisi mahtunut viisi immeistä, mutta meillä oli neitien kanssa omat yksiöt, jotta koirat saavat olla rauhassa. Pe ja la saunottiin ja lisäksi vähän rillattiin... koirat mahtuivat yhdessä lenkille, kun eivät päässeet kosketuksiin. Vallan mainiosti 3 aikuista urosta ja keskenkasvuinen mahtuivat samaan lomakylään. Matti hieroi vähän tuttavuutta korvanpuhdistajaspesialisti Huugon kanssa vetäen pari rundia jahtausta pihalla ja vähän piti Mikollekin nöyristellä majalla kevarin läpi.

Lauantaina alotettiin klo9 jälkien suunnistus ja lämmintä päivää povailivat. Sain parikseni bassetin omistajan, jonka kanssa olimme tietämättä jo tuttuja aikaisemmin. Noa oli bassettien kokeessa Miehikkälässä pari kesää sitten ja parini oli siellä oman koiransa kanssa. Hikinen päivä (parhaimmillaan +29) paarmasateessa meni paljon jouhevammin mukavan suunnistuskaverin kanssa! Suunnistettiin kaksi VOI jälkeä ja siinä ei onneksi kauan nokka tuhissut. MUTTA oikeesti, se ötököiden määrä!! Sitä ei voi tajuta, jos ei ollut siellä... se oli ihan kaoottista ja entäs se surina... puistattaa ajatellakin. Parini kanssa siinä joutui pari voimasanaa päästämään ja kokenut mettämieskin myönsi, notta sellaisessa paarmasateessa ei ollut koskaan ollut.Saatiin homma kasaan nopeasti ja sitten majalle syömään. Saara olikin jo pareineen siellä ja kuultiin, ettei  Suvi ollut lähtenyt edes vielä pareineen toiselle jäljelle. Päätettiin siis lähteä majapaikkaan. Matti oli mukana koepaikalla myös la, jotta Noa sai rauhassa kerätä voimia seuraavaan päivään. Matista ja kyökkipartion Pirjosta  (kennel Muskettikoiran) tuli viikonlopun aikana hyvät ystävät, juustolla saattoi olla osuutta asiaan. Miten ihanaa, että kakaran pystyi jättää majalle ja se sai kekkuloida vapaana, mutta kuitenkin valvotusti siellä.  Mäntyniemessä varattiin sauna ja käytettiin Mikoa pissalla.Eedelleenkään Suvia ei kuulunut. Saunottiin sitten Saaran kanssa ja päätettiin lähteä majalle etsimään kadonnutta lammasta... kieltämättä hiipi pieni pelko, ettei mitään olisi tapahtunut.  Onneksi ladyt pääsivät metsästä vihdoin pois ja päästiin grillailemaan. Ukkosen jyristessä käytiin nukkumaan.

Sunnuntaina aikaste ylös ja kohti majaa. Tuomareina kokeessa olivat Kari Muje, jolla mukana myös harjoitus-arvostelija Piia (en muista anteeksi) ja sitten toisena tuomarina Tuija Räisänen. Oltiin Noan kanssa Karin ryhmässä. Kaikilta mestaruuskokeeseen osallistuvilta katsottiin siru ja sit mentiin paukkutestiin. Läpi meni kaikilta :) Sain arvonnassa meidän ryhmän ekan VOI-jäljen ja opastin vikan. Odoteltiin ensin hetki majalla ja haettiin Saaran kanssa kamat majapaikasta. Metsään lähdin Akun (Wisestone Aramis) omistajan kanssa ja ehdittiin paljon jutella koirista ja muusta. Sitten jäljelle, oppaana oli Tanja ja hän tuomarieiden kanssa vähän varoitteli trooppisista olosuhteista. Alkumakaus ja ohjattu 10m, sitten poika töihin. Ekalle makaukselle ja kulmalle ok ajassa, pieniä tarkistuksia siellä täällä. Toisella pätkällä kulma tuottaa päänvaivaa ja olinkin aivan varma, että siinä on katko. Noa oksensi kulman tutkimisen aikana, mutta jatkoi normisti sen jälkeen. 3. ja 4. pätkä mennään tarkistellen. Aikaa meni aivan älyttömästi kahdella ekalla kulmalla ja olinkin aivan varma, että aika on ylitetty ja kirkkaasti. Kaadolle päästiin (TYÖVOITTO) ja erittäin tarkkaavainen tuomari ripitti liinan käytöstä, ym. Tuli sellainen "ekaa kertaa mejässä" olo :) En kysynyt aikaa, mutta tuomari kysyi, että haluanko kuulla... 58minuuttia pyörittiin metsässä, huhhuh! Katko olikin ensimmäinen, eikä harmaita karvoja tuottanut toinen kulma. Noa pyöritti kyllä todella paljon, olisi hauska tietää sekoittiko esim. vanha jälki miten paljon pasmoja. Samoissa maastoissa oli 6vka sitten koe, jossa siis käytettiin samoja jälkiä. Se oli vaikuttanut monen suoritukseen ja maastoista löytyi paljon vanhoja kreppejä. Mutta seliseli ja valivali... tätä se mejäily on, päivästä kiinni ja kaikilla sama tilanne. Noan sain vietyä jäljen jälkeen mökille ja söin pikkaisen. Lähdettiin Tanjan kanssa kohti 7 jälkeä, johon hän meni Tuffen kanssa ja minä nappasin siltä jäljeltä sorkan opastamalleni jäljelle. Taivas repesi ja satoi ihan kaatamalla, kun siinä odotettiin. Uitetut koirat palasivat metsästä ja siirryttiin kohti minun opastamaani jälkeä, jännitti taas ihan kohtuullisesti. Aku tuli omistajineen jäljelleni. Metsästä päästiin pois ja jälki ei kadonnut, vanhoja kreppejä löytyi sieltäkin. Purin jäljen ja palasin viimeisenä majalle... pakko oli suihkussa käydä ja hilpasin sitten teurasmajassa suihkussa. Siinä suihkutellessa saattoi opetella toimintatapoja, jos on kaatanut hirven ;) Oikeesti aika pelottava maja! Tuloksia ooteltiin vielä hetki ja minä pakkasin omaisuuteni autoon ja käytin pojat ulkona. Noa oli ihan väsynyt ja Matti oli hauskuuttanut porukkaa hepuloimalla pitkin pihoja :) Masa, high on life! Kiiiiiitos kaikille Masasta huolehtineille!
Tuloksissa meidän osuus luettiin kolmanneksi viimeisenä ja se kuului näin: "Hyvin ohjattu lähtö, Noa merkkaa ja rauhallisesti maavainulla liikkeelle. 1. osuus tarkasti. Katkolla Noa ensin rengastaa, sitten pieni huoltotauko ja laajalla lenkillä 2. osuudelle. Hieman jälkeä jää tutkimatta. 2. osuudella muutamia hirvitarkistuksia. Niissä ja 2. kulmalla Noalla kuluu aikaa, mutta 3. osuus löytyy ja se mennään tarkasti. 3. kulma pienellä taustalenkillä. Loppusuoralla pari pientä lenkkiä ja kaadolle suoraan, sitä jää nuuhkimaan. Noa merkkaa kaikki makaukset nuuhkien, mutta 3. hieman hätäisesti. Hyvä rauhallinen jäljestys. Palkintosijaa pudottaa ajan ylitys." VOI2 42p. Olen kyllä tyytyväinen!! Noa on super-hieno nenäilijä ja pirun tarkka :)
Kotimatkalle vasta kasin pintaan ja hiljaista oli autossa. Ihan mahtava reissu ja niin tulihan meidän autoon se mestaruuskin... Saara ja Huugo, ONNEA tuhannesti!

Mitään himailuja ei kalenteri antanut pitää, vaan ma töihin ja 6pvää putkeen porhalletaan. Tiistaina Katri kävi hieromassa Noan ja nappasi pojista kuvia. Sunnuntaina pitäisi lähteä Agirotuun "sunnuntaikävelylle". joukkueeseen lupauduttiin, ei muuta. Kesäisin tuo agsa on meille vähän turhan hiostavaa, katsotaan kuinka käy. Jos ei muuta, niin parit pennelit saatetaan nähdä :)

-Adios