Koulutuksia

Morientes, täällä taas pitkästä aikaa. Aikaa, siinäpä vasta jännittävä sana, kun sitä ei tunnu olevan ei niin yhtään. Alkaa fiilis olee samanlainen, kun opparia tehdessä... varaan kalenterista aikaa asioiden hoitamiseen, lähinnä muuttohommia.

21.11 kävi Outi meitä kouluttamassa täällä Lahdessa. Mukava rata ja sitä oli mukava luukuttaa. Rata:

Monta eri variaatiota välille 6-9 tai oikeastaan 7-8. Meillä toimi ehkä parhaiten pakkovalssi-pakkovalssi tai sitten ehkä oma suosikkinen sokkari-pakkovalssi. Piti vaan saada jalat kunnolla liikkeelle, eikä jäädä ihailemaan. 11-12 valssia hiottiin myös. Yllätyksenä Matti ei aluksi irronnut 14 putkeen, kun leijeröin pituuden, mutta siinä paljastuikin oma osamattomuuteni eli oikea rytmi! Aan jälkeinen elämä ei sujunut, ei riittänyt tila linjata Mattia kepeille, kun kulma on vaikea. Testattiin tätä Samin treeneissä seuraavana tiistaina, kun selitin kohdan hälle... tilaa se vaatii kokemattomalle koiralle. Matille selkeästi kepit on haastava este ja siinä eri kulmavariaatiot on treenilistalla. Kiitos Outille mukavista treeneistä!

9.12 oltiin ekaa kertaa Jenna Caloanderin silmien alla Agility akatemialla. Mukavia onnistumisia linjausten suhteen :) Aikaa oli todella vähän ja setti jäi ehkä semisti kesken meidän osalta. Jennalta tuli idea juoksu-Aan opettamiseen Matille. Kerroin ahdistukseni miten se voisi vaikuttaa puomin pysähdyskontaktiin? Jenna sanoi, että Matin laukalla ja askelluksella yleensä se toimisi varmasti... pohdiskelen asiaa vielä. Ollaan loppuvuosi treenitauolla. Jenna oli kouluttajana kyllä sellainen raikas tuulahdus, positiivisuuden huipentuma!

Eilen käytiin Laioksella Riksussa puolvuotis tarkastuksessa. Kerroin, että hieroja on löytänyt oikealta edestä jumin poikasta, jos sitä katsoisi tarkemmin. Laijos löysikin ongelman, oikealla takaosa oli juntturassa ja heijastui siis koko oikeaan puoleen. Takajalkojen liikeradat olivat kuin eri planeetoilta. Aukesi yhdellä kerralla, mutta vuoden alussa käydään vielä tsekkauksessa. On se Laios oikeasti aika huikea tyyppi. Sen olemuksessa on pakko olla jotain rauhoittavaa koirille.. Matti oli aivan narkoosissa kun Laios käsitteli.

Tänään kävin moikkaamassa uusia Oorbellen kääpiöitä. Voi jestas mitä tyyppejä <3

Olin aivan haltioissani, mutta minkäänlaista pentukuumetta ei ole. Puhelinkuvia, joten taso on sen mukainen. Pikkasen kotiin tullessani minua haisteltiin, kakarat jätti enolle ja iso-enolle viestiä :)

Matti kolmosiin ja muutosta

Hyvää syksyä vaan kaikille. Ei taas ole saanut aikaiseksi päivittämistä, mutta nyt ajattelin rykäistä jotain tekstiä. Meillä eletään jälleen pientä muutosvaihdetta, kun muutetaan vuoden vaihteessa uuteen kotiin. Tuntuu oikealta möröltä alkaa käydä läpi kaappeja, joihin on tungettu kuuden vuoden ajan kaikki tarpeellinen ja erityisesti se tarpeeton. Kuudessa vuodessakin saa aika paljon hamstrattua kamaa. Onneksi tässä nykyisessä asunnossa on aivan älyttömän vähän kaappitilaa, niin se urakka olisi ehkä kahden aktiivisen päivän aikana rykäisty... kiinnostaa kaikki muu. Kyllä se tästä, kiva päästä sitten laittamaan uutta kämppää :) Saas nähdä miten karvaset kämppikset tähän muutokseen suhtautuvat. Noppe on muutanut mun kanssa jo monta kertaa, mutta naurava kulkuri Matti on muuttanut vain kasvattajan luota mun luo :) Olen aika varma, että kun tutut kamat tulee mukana, niin kaverit ottaa muuton varmaan ihan lunkisti.

Matin kanssa ollaan treenattu puomia kosketusalustalla ja tuloksia alkaa tulemaan. Itsekin alkaa pikkuhiljaa palaamaan luotto meidän kontakteihin ja se luotto kisatilanteissa niihin. Harkoissa kontaktit on kulkenut ihan näppärästi, tai siis puomihan meillä on ollut se isoin ongelma, mutta kisoissa en ole pystynyt lähellekään samanlaista mielentilaa kun treeneissä.

Treeneissä nuudeli Innan kanssa :)

Epiksiä ollaan yritetty käydä aina kun mahdollista. P-haun syyskuisissa epiksissä Matin primäärejä tunteita kolautettiin, kun radalle oli viety täysin uusi este nimeltä A... Kyllä vaan, koskaan ei ollut koiranpoikanen moista nähnyt ainakaan suorituksesta päätellen. Ei löytynyt ekalla radalla ei sitten millään. Matti vaan meni sitä päättömästi haukkuen ja joka kerta hyppäsi korkeammalta ja korkeammalta, kun annoin mahdollisuuden korjata tämä aivopierumyrskyn (tai ripuli on ehkä suoritusta vastaava termi) jota koirani sillä hetkellä kävi läpi. Annoin lopulta vaan olla. Toisella radalla löytyi kontaktit ja olin tutun kaverin puikoissa jälleen.
A-Qilityn epiksissä lokakuussa löytyi yhteinen sävel ja kontaktit... voitettiin kilpailevat medit.

Kuva: Pete Huotari

Lokakuussa lähdettiin viimein kisaamaan virallisiinkin, kun VAUlla "naapurissa" oli pari rataa kakkosille. VAUn puolelle on muuten tullut uusi jutagrass-pohja ja voin suositella. Koira liikkui pohjalla tosi kivasti, ohjaaja oli muuten vaan "pikkasen" kujalla. Ei oltu käyty virallisissa sitten Agirodun, joten kiva oli päästä testaa kisakunto. Video ekasta radasta, sillä 5 voitettiin rata. Voi jösses. Kyllä näkyi kisaamattomuus, 18 estettä ja noin 15 olin myöhässä. Oma typerä virhe, kun vänkyräkroppa oli aivan väärään suuntaan ennen keppejä. Matti kulki tosi liukkaasti. Arkistojen kätköistä tuli aikas kaamea vastakäsi ja kalastelu oli silmiinpistävää :D MUTTA kontakteissa onnistuttiin, mitä nyt A meni aikalailla läpijuoksuksi. Toinen rata hyllytettiin ansaitusti, minä vaan jotenkin jäädyin. Siinä oli muutama kiva kohta, mut muuten muistelisin mieluummin näistä kahdesta tuota ekaa.
Näistä kisoista jäi nälkä ja ilmotin Matin kisaamaan Kotkaan lokakuun loppupuolella kun sattui vapaatkin sopivasti. Kontaktit toimivat sitä ennen treeneissä ja olin aika luottavainen meidän menoon. Kotkassa oli 2 agi-rataa ja 1 hypäri kakkosille. Meidän kisat loppuivat lyhyeen, ensimmäisellä radalla Masa pinkoi serti nollan ja tosiaan menolipun kolmosiin ( Video ) En tiedä mitä tuossa alussa oli, pohja vai joku muu häröily, mutta Matti tuli vähän hiipimällä (ehkä siksi eka valssi näyttää hyvältä) Keppien jälkeen alkoi löytymään forcea. Keinuun olen tyytyväinen, vaikka luonnottoman kova estekäsky paljastaa kauhuskenaarion lentokeinusta... ei sinne päinkään, Matti tiesi tasan mikä este kyseessä ja miten se suoritetaan. Puomilla hiippaili ylösmenon, kun ilmeisesti luuli sen olevan keinu. Hieno ja paras Matti <3

Ollaan taas varattu pari uintikertaa Hyvinkäälle, pääsee pojat polskimaan. Noa saa kyllä edelleenkin mennä liivit päällä, en ole vakuuttunut sen uimatekniikasta... se johtuu varmaan siitä että se oikeasti edelleenkin vain lillutteli kesällä vedessä ja Matti polskii rakasta majakkalelua hakien. Täytyy sitä ennen muistaa käydä ostaa Noan verkko-BOTtiin uusi lukko, on terminaattori ollut taas vauhdissa :/ Lievää taantumusta tuon kilttinä olemisen suhteen. Pitkään (noh, meille pitkään) meni vain sallittuja asioita pureskellen, mutta nyt on taas tuhottu postia ja kaikkea muuta mukavaa.

Eipä tässä muuta tällä kertaa.

Tuli todella kuukausi, jolloin käytin rahaa enemmän itseeni kuin koiriin!

Näin on tyypit. Minä olin viime kuun rahareikä ja koirat jäivät sijalle kaksi. BOOM. Ei nyt, ei se ihan noin dramaattista ole. Mulla on alkanut vain operaatio "minä".

Olen fyysisen työn ja fyysisen elämän sekä sukurasitteen kautta saanut lahjaksi mahdottoman huonon selän. Pitkään istuminen saa aikaan kyyryselkänä nousemisen ja hetki pitää hengitellä, että saa selän suoraksi. Lisäksi istuminen pitkiä aikoja saa aikaan kiemurtelua ja asennon vaihtamista, kun missään asennossa ei ole hyvä. Agilityn tai siis oikeastaan nopeiden juoksupyrähdysten jälkeen, vaikkakin ennen olen yrittänyt vähän venyttää joka paikkaa, oikean jalan nivus-lonkka-alue kipuilee ehkä vähän iskiastyylisesti. Ajattelin, jotta olisiko aika tehdä asialle jotain. Vaihtoehtona oli: urheiluhieroja, fysioterapeutti, kiropraktikko ja osteopaatti. Lääkäriin en oikeastaan edes halunnut mennä, sillä halusin hoitaa vaivan, EN oiretta. Valitsin itselle vieraan alueen eli kiropraktikon. Jotenkin sitä on itse tietoinen, että ryhti ei ole ehkä se kaikkein suorin ja rangalla saattaa olla jotain tekemistä selkäkipujen suhteen. Ensimmäisellä kerralla otettiin ryhtikuvat ja kiropraktikko kävi rangan nikama nikamalta läpi... kyllähän sieltä löytyi fiksattavaa. Hän myös hoiti minua ekalla kerralla ja sellanen riks-raks-poks kuului. Se ei satu, mutta se tuntuu oudolta.Ekan kerran jälkeen olin tuhottoman väsynyt. Riitti uni tunnin päikkäreille ja vielä yölläkin. Toisella kerralla käytiin läpi kuvat ja kiropraktikon sanat: Näyttäsit aika metkalta 3D-kuvissa. Lantio viettää vasemmalle, olat oikealle... ja sitä rataa. Nyt sitten hoidetaan ryhti kuosiin :) Jalan kivut ovat miltei kokonaan kadonneet, jee! Työtä on vielä edessä.

Crossfit jäi tauolle tai voiko jotain harrastusta tauolle jättää, jos ei ole edes kunnolla aloittanut. Kun ei voimat riittäneet edes tangon nostoon, otettiin voima selästä ja tiedätte lopputuloksen. Lähdin hakemaan poweria kuntosalilta. Sehän se vasta metka paikka on. Otin riskin ja lähdin salille ilman kaveria... olen siis erittäin huono lähtemään yksin treenaamaan. Olen tosin tämän vuoden puolella löytänyt itsestäni myös yksinliitäjän eli käyn treenailemassa agia Matin kanssa ihan keskenäni. Aikaisemmin aivan ennenkuulumatonta että lähtisin yksin hallille treenaa, mikä pointti siinä on?? Samaa mietin salille menossa, jaksaako sitä YKSIN mennä?? Tällä hetkellä se tunne ja ajatusmaailma: "ihan sama paljon kello on, voin mennä salille" tuntuu aika hyvälle. Vuorotyöläisen unelma.

Karvaset kämppikset ovat nauttineet syksyn tulosta ulkoillen. Miten ihanaa on kävellä ulkona, kun keli on just eikä melkein. Ja hei. lehdet alkaa tippuu puista ja näkee metsäpoluilla pidemmälle :)
Matti käväisi Kouvolan näyttelyssä 22.8 Annen kanssa, itse olin töissä. Tuloksena EH ja Matin näköinen arvostelu:  "2½ years old. Big male. I like the type. Typical head. Slightly narrow front. Sufficient lenght of neck. Straight strong back. Front angulations could be better. Sufficient angulation behind. Deep, but slightly narrow ribcage. Excellent coat and colour. Moves too narrow behind." EH,tuomari Robert Kanas.

Puomi ollaan aloitettu uudestaan, ihana "jään tönöttämään kontaktipinnan yläpuolelle" palasi tai sitten se korvattiin "juoksen korvattomana suoraan läpi" toiminnolla. Katsotaan mitä tästä tulee, positiiviset fiilikset ja odotukset. Lokakuussa ajattelin mennä kisaamaan piiiitkästä aikaa.

Kuulumisia meiltäkin

No niin, mistä aloitan? Ei ole ollut oikein kummoista kirjoitettavaa ja oli pakko lukea mistä on viimoseksi höpisty blogissa.Yritän jossain aikajärjestyksessä saada tekstiä ulos...

Viimeisellä kesäloma viikolla käytin Matin vielä osteopaatilla, jonka ONNEKSI olin varannut ennen reissua. Suolitukoksen ja sen myötä tulleen kokovartalojäkityksen tuloksena Matti oli todella jumissa. Varsinkin juuri lantio-osasto vaati duunia. Matti vastasi hoitoon erinomaisesti ja motoriset jumit saatiin auki Laioksen toimesta. Seuraavaksi toivottavasti mennään vasta puolvuotis tsekkaukseen joskus joulun tienoilla.

Käytiin kummituslasten kanssa Tykkimäellä ekaa kertaa ever... hurja paikka :)

Sitten koitti yhden viikonlopun kesä ja luonnollisesti oli Agirotu :) Kohti Nastolaa ja majoituspaikkana meillä oli eksoottisesti Annen asuntoauto viikonlopun. Meidän naapureina oli Kati ja Kossi sekä Henni, Ville, Roope ja Ruudolf. Radoista sen verran, että ei ihan mennyt niin kuin strömsös... Saariselällä oireileva kontaktivamma sai ihan uudet sväärit noilla radoilla. Useammalta radalta lähdettiin kontaktin jälkeen pihalle, kun ärsytti. Koko kisojen parhaaksi radaksi voi kai sano open classia sunnuntaina, jossa oli ehkä vähän tekemisen meininkiä... MUTTA radalla oli meille todella vaikea este, nimittäin Vuorelan Lotta tuomaroi sitä :D Laitoin Lotalle viestiä, kun näin kyseisen radan tuomarin, että en taidakaan Mattia sille ilmoittaa. Rata sujui ok:sti kunnes tuli A-este... Matti huomasi jo korkealta Aan harjalta Lotan ja laskeutui hienosti kontaktin ottaneena moikkaamaan lempparityyppiä ja kun Lotta ei sitä huomioinut (MITÄ?? ;) ) niin palasi Aalle ja jatkoimme radan loppuun.

Kuva: Ville Ruth

Nyt kun katselee sitä kuvamateriaalia mitä Matista on tuon viikonlopun aikana otettu, niin ei yhtään ihmetytä miksei kaveri kontaktille osu... tuo otus vetää silmät kiinni noi radat :)
Lauantaina pidettiin pienet nyyttärit ja samalla kilisteltiin Hennin ja Villen talokaupoille:)

Kun on paljon porukkaa, niin tarjoilut saattaa aina välillä lähtee lapasesta :) Kuva: Anu Pystynen

Kilinks! Kuva: Kati Pietikäinen

Agirodusta jäi hyvät fiilikset, varsinkin muiden puolesta. Lisäksi oli mukava huomata, että Matti ihan aikuisten oikeasti on hyvä matkustajakaveri. Siellä se meni kuin kala vedessä kolmen sukulaisemännän tassun alla ihan komiasti ja asuntoautoelämä ei sitä kummemmin rasittanut. Nähtiin paljon tuttuja ja ostin itselleni uudet Vivot agikentille :)

Agirodusta alkoi meidän kuukauden mittainen agitauko, joka teki varmasti meille molemmille hyvää. Ollaan lenkkeilty, uitu ja vaan oltu. Viime viikolla palattiin vasta ekan kerran hallille ja olo oli kuin ei olisi kuukauteen tehnyt agia... olin huono. Tänään käytiin treenailemassa vähän kebukoita ja ohjaaja tarvitsi pienen persjättö-setin...treeni maistui!
Agiloma meillä oli suurinpiirtein tämmötteistä:

Noa <3

Superfoodia mehtästä

Superfoodia pellolta ja cittarin pakastealtaasta ;)

Parissa mätsärissä käytiin hakemassa kokemusta... viimeisessä mätsärissä Masa oli jo aika rentona pöydälläkin. 22.8 on edessä Kouvolan näyttely, jonne en itse pääse messiin vaan Matti menee Annen kanssa.

Matin verinäytteiden tulokset tuli Hollannista ja odotetusti ENM ja Vwd vapaa... hunks laitettiin myös jalostusuroslistalle.

Minäkin aloitin uuden harrastuksen...

...ettei vaan nyt sattus mitään!

Sellasta meille, miljoona asiaa jäi varmaan väliin, mut no can do :)

Lahti-Keminmaa-Saariselkä-Nuorgam-Oulu-Lahti

Tekstivaroitus.... tarinaa riittää!
3.6 lähdettiin kaverin kanssa seitsemän aikaan aamulla auto täynnä koiria ja kamaa kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Jyväskylän jälkeen, jolloin käytettiin koirat ns. aamulenkillä. Aamulla oli ohjelmistossa pieni korttelin kierto ja sapuska naamaan... saivat sitten parisen tuntia sulatella autossa ennen lenkkiä. Satoi miltei koko matkan, mutta se ei menoa haitannut. Vaskikelloilla pysähdyttiin sitten seuraavan kerran ja koirat käpsyttelivät ja emännät pitivät lounastauon. Olen varmasti aikaisemmin virheellisesti sanonut, että eka etappi olisi Rovaniemi, mutta se olikin vähän aiemmin eli Keminmaalla. Rovaniemi oli ensimmäisiä vaihtoehtoja ja itseasiassa luulin vielä lähtöaamuna, että se olisi eka yöpymispaikka... eikä siinä, tuli sitä autossa oleilua sinne  Keminmaallekin ihan kiitettävästi. Eka majapaikka oli Motelli Käpylä. Hintaansa nähden ihan kohtuullisen mukava paikka... paikkaa ilmeisesti pikkuhiljaa kunnostetaan ja sanotaanko näin, että koirahuone ei ollut ekana kunnostettavien listalla. Huone oli tilava ja oman uloskäynnin vieressä, koirat sai tarvittaessa erotettua eteisen ja makuutilojen välisellä ovella ja huoneessa oli jääkaappi. Toimiva ratkaisu! Lisäksi kun mentiin ihan töööt respaan, kysyi nainen että haluaisimmeko käydä saunassa...ööö KYLLÄ! Sauna oli täysin uusittu ja viihtyisä. Eka yö neljän koiran ryhmässä meni hyvin ja sai jopa itsekin nukuttua. Aamupalan jälkeen lähdettiin koirien lenkittämisen jälkeen kohti Saariselkää. Poikettiin Kallin luontopolulla pieni kiekka ennen kun koirat saivat olla autossa ihan kyllästymiseen asti :)

Saariselälle saavuttiin 19 maissa... haettiin mökin avaimet, ostettiin sapuskaa ja mökille! Koirat pääsivät ensin ulos ja voi jestas että oli hienot lenkimaastot ihan miltei takapihalla!
Saariselän mökki oli aikas komia:

Molemmilla oli oma huone, mikä helpotti ja rauhoitti koirien kanssa matkaamista. Lisäksi edessä oli Yöttömän Yön kisojen 8starttia viikonlopulle.
Seuraavana päivänä kisat alkoivat vasta 18 aikaan illalla, joten aamupäivä oli aikaa ulkoilla ja lähdimmekin kohti Kiilopäätä . Otettiin koirat matkaan ja lähdettiin kohti huippua, matkaa huipulle oli alhaalta 2km.

Ilma suosi menomatkaa ja ilma oli jopa osin sellainen, että takin pystyi ottamaan vyötäisille. Tuntureilla sää vaihtuu silmänräpäyksessä. Matkalla huipulle emme kohdanneet ketään ja koirat saivat mennä omaa vauhtiaan ja haistelutahtiaan. Nauttivat kyllä täysin rinnoin, kuten emännätkin. Maisemat vetivät ainakin itseni aivan sanattomaksi ja en oikein voinut kun huokailla. Huipulla tuulee... voin todella allekirjoittaa tämän, mutta ne maisemat <3:

Kun lähdettiin alaspäin kuvauksien ja huokailujen jälkeen, oli tuuli tuivertanut ja kastuttu vesi- ja raekuuroissa :) Alaspäin lähdettäessä aurinko jälleen paistoi.

Kuva: Mari

5.6 Illalla aloitettiin kova kisarupeama Pohjois-Lapin koirakerhon Yöttömän Yön kisoissa. Viikonlopulle olin Matin ilmonnut 8 starttiin ja tehnyt kyllä periaatepätöksen, että jos koira on väsynyt tai jotain muuta vastaavaa niin startteja jätetään sitten väliin. Kisapaikkana oli Hotelli Tunturin vieressä oleva hiekkakenttä. Ruokailu ja kanttiini oli tunnelmallisessa kodassa. Meininki oli kuin "silloin ennen" kisoissa. Rataan tutustuttiin ekana päivänä varsinkin 7-10minuuttia poikkeuksetta ja kuulema sm-kisojen lähestyessä Herrala antoi ns. luvan treenailla kontakteilla eli ne sai ottaa uudestaan... tästä johtuen aikataulut olivat aika ronskisti myöhässä ja mökillä oltiin lähemmäs 2.30. Meidän ekat startit olivat hyl ja hyl... tai ekassa startissa sain itseni pidettyä koossa vain yhtä aivopierua lukuunottamatta, mutta toinen startti oliki meidän ensimmäinen tyhmäily-hyl. Ei oltu kahta ekaa hyppyä lukuunottamatta Matin kanssa samalla radalla. Hyvin nukutun yön jälkeen paluu kisakentille ja ekalta radalta jälleen hylky... kun ei osaa ohjata niin sitten ei kai osaa ohjata. Seuraava rata olikin sitten sellainen "nyt saadaan tulos PRKL". Saatiin työvoitto nollavoitto, kontaktit alkoivat lipsua ja kaarrosta tuli... onneksi tässä lajissa ei tyylipisteitä jaeta :)

Kävin syömässä ja hyvällä fiiliksellä seuraavalle radalle, josta myös nollavoitto. Puomin kontakti oli kyllä siinä ja siinä, joten A:lla seisotin herraa aika kauan.

Mietin pitkään kirjoitanko tästä asiasta, mutta kirjoitan kuitenkin... agilityn varjopuolesta ja siitä ettei pystytä olemaan toisen puolesta iloisia. Olen mielestäni aika "paksunahkainen" tyyppi ja en turhista hötkyile, mutta tämän viimeisen radan palkintojen jakoon meni itku kurkussa. Sitä varmasti vahvempikin tyyppi alkaa pikkuhiljaa hajoilemaan, kun kommenttia tulee niin koiran koosta, nopeasta noususta, kontaktien huonoudesta ja väärästä arvostelusta radalla ja yleensä jumaliste kaikesta .... niitä pahimpia en viitsi edes kirjoittaa. Pieniä kommentteja, mutta kun niitä tulee pitkin päivää ja tarkoituksena ilmeisesti ihan puhtaasti pahoittaa mieleni, niin tässä on onnistuttu. Tuntuu inhottavalta kun pitää tekemisiään puolustella, enkä aio sitä tässä aloittaa Aion tästä lähtien nauttia agilitysta vähintään yhtä paljon kun aikaisemminkin ja jättää kommentit omaan arvoonsa... ei ehkä helppoa, mutta yritetään. Hajotkaa negatiivisuuteenne, AGILITY IS FUN :) Kiitos Sinulle, jolta sain tukea ja luvan avautua tyhmästä päivästä <3

"Vaikeinta on itsensä voittaa 

Mut loppuun asti sitkeät koittaa 

Ja vaik ei tuu aploodei 

Mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei 

Mun on sun kenkiin mahdoton tulla 

Tahtomattaskin on maailma sulla 

Sun pitää vaan viedä se maaliin 

Sä tiedät sen saaliin 

Ja saat vielä sen haaviin"

Seuraava yö menikin sitten vessan puolella ja mikään ei pysynyt sisällä... mahatauti, jee. Peruin startit ja makoiltiin sitten sunnuntai mökillä. Illalla alkoi jo ruoka pysyä sisällä ja pystyi laittaa kamoja kokoon... seuraava päivä jälleen autossa.

Maanantaina 8.6 siis nokka kohti Nuorgamia. Mökille päästiin ennen klo18 ja lähdettiin lenkittämään koirat. Mökki oli Tenojoen varrella omassa rauhassa, mutta lähellä kylän kahta (!) K-markettia ja muita "palveluja".

Kuva: Mari

Noa ja Matti olivat ihan intopinkeinä ja töhöttivät menemään mökillä ja lenkillä... toisin oli seuraavana aamuna. Matti oli yöllä oksentanut keltaista limaa mökin lattialle ja aamulla se oli tosi vaisu. Aamuruoka ei maistunut, mutta onneksi joi kuitenkin hyvin. Olin semi huolestunut, sillä uskon että jokainen kooikerin omistaja tietää, että kun kooiker ei syö on jotain tekeillä.
Oli niin hyvä sää että lähdettiin tekemään päiväretki Pohjois-Norjan puolelle kohtena Vesisaari eli Vadsø. Maisemat vaan parani ja ilmat suosi. Päivä siellä meni ja tämmöstä:

Matti oksensi vedet pois ja toisesta päästä ei tullut mitään... ukko oli todella flegu illalla ja tärisi sängyn alla. Matin oli vaikea asettua aloilleen ja tuntui että joka asento sattui sitä. Sovittiin, että jos ukkelin kunto ei tuosta kohene, niin seuraavana päivänä mennään eläinlääkäriin. Netistä löytyi ell Maria Nuorgam, joka vastaanotti myös Utsjoella. Seuraava yö meni hyvin aina viiteen asti, jolloin alkoi ulkorumba. Matti pyysi tasaiseen ulos oksentamaan ja olin itsekin aika loppu. Soitin seuraavana päivänä 10.6 Nuorgamille ja hän sanoikin heti että nyt meillä kävi tuuri, hän on juuri sinä päivänä tulossa Utsjoelle eli ajomatkaa tuli vaan 60km. Mentiin siis 12.30 Utsjoen toimipisteeseen (= huone Utsjoen RKTL:n tiloissa) Ei röntgenmahdollisuutta tai muutakaan hifistelyä. Huone, jossa tutkimuspöytä. Ell tunsi jonkun massan suolessa, kun kopeloi. Matti oli myös aika kuiva, joten nesteytettiin luonnollisesti. Matti oli kyllä super-reipas, antoi tutkia, laittaa kanyylit, ajaa tassusta karvoja ja vaikka mitä. Hoito-ohjeena saatiin parafiiniöljyä illalla vielä 20ml, ell antoi 20ml. Lisäksi, jos tukos suolessa ei lähde "aukenemaan" niin seuraava etappi olisi leikkaus Ivalossa (ajomatkaa 3h) jossa ei ollut röntgenlaitetta myöskään. Muistan vähän naurahtaneeni, kun ell Matin tietoja kirjatessa oli aidosti yllättynyt, kun "kooikerhondje" rotu löytyi tietokannasta :)
Kotimatkalla käytiin vielä kiertämässä Skaidijärven lenkki ja Masa sai nukkua omassa kevarissaan autossa... oli tähän järjestelyn enemmän kuin tyytyväinen. Mun pieni <3.

Kuva: Mari

     Noa <3  Kuva Mari

Niin erilaisin keinoin voi koirien kanssa viettää laatuaikaa... toisen kanssa ell:ssä ja toisen kanssa Skaidijärvellä.

Illalla Matin olo ei kohentunut mitenkään silminnähden ja olin huolesta sairas itsekin. Sai vielä toisen satsin öljyä. Luin, että parafiiniöljy menisi koiran läpi noin 2 tuntia... eipä mennyt meillä. Illalla valoa tunnelissa oli, kun alkoi jo kuulua vähän suolistoääniä. Yöllä Matti herätti minut ja halusi ulos, olin varma että jälleen oksentamaan. Matti teki pitkät pissat ja kyllä, teki kakan! Kova kikare tuli eli ei vieläkään parafiiniöljyä... mutta olin onnesta soikeana. Aamulla sitten alkoi tulla sitä parafiiniöljyäkin ja sitä tuli pari päivää. Laskin että meillä p.öljy meni 20h läpi... jonkinasteinen tukos siispä :( Ps. Ruoka muuten maistui jälleen!!!
Ell epäili syyksi joko ruokaa tai sitten taustat kuultuaan epäili että mahalaukkuun oli jäänyt joku Matin syömä esine ja lähtenyt kulkeutumaan jostain syystä etiäpäin suolessa. Nyt olen entistäkin vakuuttunut, että meillä tukoksen aiheutti ruoka... Otin lomaruuaksi lihapitoisuutensa puolesta Ziviä, sillä en ollut halukas ottamaan kaikkia lisiä mukaan puoleksitoista viikoksi. Mustista ja Mirristä ostin pötkön Tarmoa alkumatkalle ja siinä pitäisi olla kaikki tarvittavat lisät, lisäksi Zivi on täysravintoa. Olisi pitänyt paaaaaaaljon aikaisemmin alkaa Matille jo syöttää ns. papanoita, koska tausta on kuitenkin se, että se on 7viikkoisena viimeksi syönyt kasvattajalla papanaa ja mieillä siirryttiin heti raakaan. Lisämausteensa tekee tietysti huono lenkitys su ja ma, jolloin su olin itse kipeä ja ma ajeltiin päivä Nuorgamiin. Otan syyn TÄYSIN itselleni ja uskokaa pois olen itseäni asiasta soimannut :( No kaikesta opitaan, mutta minun tarvitse matkustaa suomen pohjoismpaan kolkkaan sairastuttamaan rakas koirani! Naurattaa näin jälkikäteen, kun Noalle olin varannut kipulääkkeet ja pelit ja rensselit mukaan... Noa oli elämänsä kunnossa ja nautti kyllä ihan täysillä :)

Lähdettiin vielä nauttimaan lomasta Norjan puolelle Tenon kylään eli Tana bro'hon. Matille lähti extra ruokaa mukaan (jauhelihaa ja piimää) sillä kun ruoka maistui, niin syötin sitä ekana päivänä pienin annoksin neljä kertaa. Ajelimme myös Gavesluftin raunioilla käymään ja voi pojat mikä paikka!!!

Kuva: Mari

Kuva: Mari

Kuva: Mari

Kuva: Mari

Kuva: Mari

Perjantaina 12.6 lähdettiin taas viettämään päivä autossa... Nuorgam-Oulu ja palttiarallaa 800km :0 Tajusin, että Nuorgamista Ouluun on pidempi matka kun Oulusta Lahteen. Ajettiin itseasiassa vähän Oulusta ohi, sillä majapaikka oli Kempeleen puolella, Pohjankievari. Perillä 21 jälkeen. Saatiin onneksi kumpikin oma huone, sillä huoneet olivat todella pieniä. Huoneiden ovet olivat kuin kellarin ovia, ei kahvoja ja eristeet nolla. Huone oli kyllä viihtyisä ja me viihdyttiin oikein mahtavasti pari yötä siellä :) (Aloin tosin vähän epätykätä Virolaisesta ryhmästä, joka mölysi ja juoksi käytävillä...)Pääkohteena oli tietenkin Agilityn SM 2015. Lauantaina käytiin katsomassa medien joukkue finaali ja osa maxienkin joukkueista näin. Itse olisin viihtynyt pidempääkin, mutta näin tällä kertaa. Su Mari oli Chilin kanssa toisessa karsintaryhmässä ja aikaisin paikalle. Pojat pääsivät haistelemaan tunnelmaa ja olivat kisakatsomossa mun kanssa. Nauttivat kyllä täysin rinnoin saamastaan huomiosta ja varsinkin Noa oli valmis vaihtamaan kotia, jos joku sattui syömään sen vieressä :D Hassu. Klo11 jälkeen lähdettiin kotimatkalle ja kotona oltiin seitsemän aikaan. 

Henkisesti raskas reissu ja taas vähään aikaan ei kyllä mihkään pidemmälle lähdetä. Maisemat olivat kyllä niin jotain ainutlaatuista!!!Ensi viikolla alkaa työt ja arki palaa kuvioihin. Seuraava kisaetappi on Agirotu, kun se on tuossa naapurissa :)

Agilityä, mejää ja koulutusta

Viime viikko oli meillä aika tiukka harrastusrintamalla. Maanantaina 18.5 oli Masan agi-kisat Orimattilassa P-haulla ja sunnuntaina 24.5 MeJäljestäjien mejä Noalla. Siihen väliin duunia ja arkea yleensä. Täytyy sanoa, että kolmivuorotyön ja aktiivisen koiraharrastamisen (niin aktiivisen kun pystyy...) väliin harvoin jää suuria lovia sosiaaliseen elämään ja se harmittaa välillä kovasti. Yhteydenpito jää somen ja WhatsAppiin, mikä on kurjaa :/ Töiden jälkeen jos jättää koirat kotiin ja lähtee johonkin tulee huono omatunto, kun kaverit on jo 8h työpäivän olleet keskenään. Pyrin kuitenkin ainakin kerran päivässä tehdä ns. kunnon lenkin metsässä...mutta kuitenkin saan itselleni huonon omatunnon välillä. Onneksi suurin osa ystävistä on koiraihmisiä tai ainakin ymmärtävät tilanteeni, koirat ovat usein mukana tekemisessä tai sitten tervetulleita kyläreissuille mukaan.

Matin agsakisat poikivat meille sertin ja  siirron kakkosluokkaan :) Ilma oli sateinen ja viileä. Markku Kaukinen oli tuomarina P-haulla ja rata oli jälleen omanlaisensa, jonka vaikeus oli meillä ehkä kolme viimosta estettä. Matti irtoaa putkeen aika kivasti, niin rata oli alussa oikeastaan pelkkää "läpi"- huutamista. Sanoinkin radan jälkeen, että en oikein muista siitä muuta kun että sanoin koko ajan LÄPI. Kolmanneksi viimeinen este oli keinu ja siitä käännyttiin akselin ympäri maaliin ja ohitettiin yksi putkensuu, johon moni muu koira ampaisi loppusuoralla. Kontakteissa ei ollut edelleenkään sitä rentoutta, mutta se tulee varmasti kisaamalla ja varmasti apua on siinä, että luottaa koiraan :) A tultiin kyllä semi-sammakkona...
Rata löytyy täältä.
Ps. Jotain tuli ehkä tehtyä ihan oikeinkin, kun sain Peteltä kehuja radasta... se mies ei turhia kehu ;)

Noan kanssa oltiin tosiaan ekassa mejä-kokeessa Olassa. Aloitin kaverin nesteytyksen jo aiemmin viikolla ja ilmakin oli suopea kokeelle. Tuli ihan tunne, että olisin mennyt valmiille jäljelle... Minna ja Nenne kävivät jäljen suunnistamassa ja verettämässä ja minä vain su ilmestyin paikalle ja menin jäljen Noan kanssa. Oli siis pieniä aikataulutusongelmia Minnan kanssa jälkien suunnistamisen suhteen. Tytöt päättivät sitten, ettei tämän tarvi edes tulla verettämään...tämähän siis tarkoitti, että en opastanut jälkeä. Sovittiin, et seuraavassa kokeessa, jossa ollaan porukalla on mun rooli himppasen isompi!
Paukkutesti meni rutiinilla. Arvonnassa neljäs jälki osui meille ja luonnollisesti sirun tarkistus. Otin kasan leikkelettä matkaan ja sain sen avulla itse tarkistettua sirun Nobelta. Tuomarina kokeessa oli itselle uusi tuttavuus, Antti Koski. Ihan mukava ja asiallinen kaveri. Oli koiran puolella ja jopa kehoitti kehoittamaan koiraa. Lähdettiin jäljelle ihan hyvällä fiiliksellä. Noa söi alkumakauksen ja lähti matkaan. Ennen ensimmäistä makausta todella määrätietoinen jäljeltä poistuminen, tuomari tuomitsi hukan ja kävi tsekkaamassa, notta sorkan jälkiähän siellä oli. Tuomari kysyi Noan hukkaa ennen, että auttaako kehoitus? Sanoin että yleensä kyllä mutta nyt näyttää kyllä niin määrätietoiselta toiminnalta, että en usko että auttaa...eikä auttanut. Noa tarkisteli todella paljon ja väsytti jälleen kerran itsensä tällä häröilyllä :/ Kolmannella makauksella kysyin jo tuomarilta onko aika ylittynyt, ei ollut vielä. Viimeisellä kulmalla meno puuroutui ja katsoin tuomaria sellaisella ilmeellä, että stoppaatko sinä vai minä? Hän keskeytti kokeen ja Noa oli aivan tööt. Hienosti teki töitä ja katkokulman handlas nopeasti. Meidän arvostelu kuului näin "Koira tuodaan valjaista kiinnipitäen lähtömakaukselle, se tutkitaan ja siitä hyvin ohjaten jäljelle. työ alkaa reippaasti, mutta melekein heti koira löytää tuoreet sorkanjäljet ja seuraa niitä hukkaan asti. Jäljestys etenee ajoittain oikein hyvin ja jälkitarkasti, mutta koira myös pysähtelee haistelemaan jäljen sivulla ja tekee tarkistuspistoja. Nämä vievät aikaa ja viimeisen osuuden alussa tuomari keskeyttää kokeen ajan ylittyessä. Makauksista ensimmäiselle vauhti ei pysähtynyt, muut osoitettiin selvästi. 1. kulma tarkasti, 2.kulman katko veretyksen lopusta jäljentekijöiden jälkiä seuraten jatkoon. Viimeisellä kulmalla paljon tarkisteluja. Kaadole harjoitellen, sorkka kiinnosti. Koiralla ei ollut tänään jäljestysintoa palkintosijoille saakka." VOI 0

Eilen 30.5 juhlittiin vähän erilailla, kun monet valkolakkiset :) Meillä oli pienellä porukalla Harjun Outin koulutus täällä Lahdessa A-Qilityn tiloissa. Mukana menossa oli Anne ja Mila sekä Julia, Outi ja Fico sekä Geea, Anu ja Weera, Henni ja Ruudolf ja tietty mä ja Matti... Noa kannustusjoukoissa ja virallisena lämmittelijänä ja jäähdyttelijänä :)

Outi Harju

Rata oli tämänmoinen ja Outi oli siihen saanut meidän kaikkien toiveita mukaan. Omaksi koetinkiveksi tuli jälleen kerran rytmitys (10-11) ja Matti poika pinkaisi putkeen. Olin todella ihmeissäni, miten voimakas oikeasti sen jarrun tulee olla tuollaisessa kohdassa, missä on esim. putki houkuttamassa koiraa. Lisäksi muitakin kohtia hinkattiin aikas paljon. Todella mukava koulutus ja palautteesta päätellen toinenkin moinen olisi varmasti jossain vaiheessa suunnitelmissa. Illalla vielä pidettiin pikku nyyttärit ja juhlittiin kesän alkua :)

Hei muuten, loma alkoi!!

Huoltoa ja kesälomareissun odottelua

Käytiin Matin kanssa eilen Laioksella jälleen Riksussa. Matin asento on pysynyt todella hyvänä viime käsittelyn jälkeen ja ja balanssi alkaa löytyä. Lopuksi Laios sanoikin, että todella hienosti vastaa hoitoon kun miettii alkutilannetta. Kerroin, että Matti on vähän peitsannut nyt lähipäivinä, mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt. Kun mennään syvemmälle ja syvemmälle hoidoissa, reagoi myös Matti siihen että jotain tapahtuu. Sekin oli lähinnä, että pää nousi hoitopöydällä, ei niinkään että se konkreettisesti ja systemaattisesti koko ajan olisi yrittänyt pois hoitotilanteesta... se itseasiassa nautti ihan silminnähden. Irtosi muutamat hännänheilutuksetkin Laijokselle hoidon lopuksi :) Seuraavan ajan varasin kesäkuulle, vaikka mitään akuuttia hoitoa Matti ei tarttiskaan. Ollaan kuitenkin lähössä kaverin ja koirien kaa kesälomareissulle pohjosiin ja siellä on suunnitelmissa agia ja varmasti ulkoilua ihan kivasti.

Viime vuonna piti siis jo lähteä porukalla vaeltamaan, mutta homma kusi sitten viime metreillä ja se korpeaa edelleen. Nyt siis yhden kaverin kanssa mennään puoleksitoista viikoksi pohjosiin suunnitelmana Lahti-Rovaniemi-Saariselkä-Nuorgam-Oulu-Lahti. Saariselällä olisi tarkoitus mennä Yöttömän Yön kisoihin agiliitämään Matin kanssa ja sitten suunnata Nuorgamiin "vähän" ulkoilemaan :) Kyllä sitä varmaan Saariselälläkin mennään katsomaan paikkoja, jossa on ihmisen hyvä olla!! Nuorgamista sitten laskeudutaan Ouluun ja pääpaikkana agin SM-kisat, johon kaverin koiralla osallistumisoikeus ja myös monella muulla tuttavalla.

Tule jo loma.

Mejäharkkaa, HAUn kisat ja epistelyä

Ilmoittauduin vähän extempore HAUn kisoihin Purinalle... Noin tunti oli aikaa vielä halvimpaan ilmoon, kun ilmon laitoin etiäpäin. On muuten aika hassu tuo, että HAU on ottanut visiin ensimmäisenä käyttöön tuon porrastetun ilmon. Itsellä tulee kyllä kipukynnys vastaan maksujen suhteen, jos agistartti on 20-25€/startti, mutta oli siellä muutama myöhemmin ilmoittautunut mukana. Tulee siinä sekunneille hintaa, kun rata kestää sen 30s tai vastaavaa :) Mutta tämähän on jokaisen oma päätös. Itse olen mejässä miettinyt, että ostaisinko valmiin jäljen, kun jännitän NIIIIIN paljon opastamista ja jäljen tekoon tarvin kovasti apua. Tähän ei ole onneksi tarvinnut koskaan turvautua, kun on ollut hyvä jälkientekokaveri ja opastuksenkin olen jotenkin kahlannut läpi. Oman kolmivuorotyön takia ja senkin takia että kokeisiin on suht vaikea päästä, meille ei Noan kanssa montaa koetta kesään tule.

Ensimmäinen mejäkoe-paikka on tosin nyt toukokuun loppuun vastaanotettu. Vappuna käytiin ekalla harkkajäljellä ja Noa meni superhienosti. Pientä tarkistelua ja katkon rengasti hienosti. Noa lähti heti rengastamaan ns. väärää puolta katkosta... tuli mieleen, että "tiesikö" se että katko jatkuu tuonne, mutta rengastetaan tämä toinen puoli nyt kunnolla :) Noa on siis rauhallinen ja suhteellisen tarkka jäljestäjä, paljon pieniä tarkistuksia ja juuri näitä "menikö se jälki puun oikealta vai vasemmalta puolelta" typpisiä pikkupistoja. Treeneissä meillä on katko maximi metreillä, että saadaan Noalle sitä itseluottamusta katkon löytymisen suhteen. Ilokseni Noa on myös alkanut venyttää takapäätään, joten sen puolesta ei tarvitse enää huolehtia.

Ollaan paljon käyty metsässä ja Minnan kanssa ollaan käyty katsomassa mahdollisia jälkipohjia. Koirat on nauttinut ihan kympillä. Huomaa että niillä on ihan oma "leikkinsä", kun Minnan kädessä on 50m:n mittanaru ja itse jään sinne mittamieheksi... koirat juoksee aina mun luota täysii Minnan luo, kun mittanaru on kiristynyt :) Minna on ottanut puhelimeen aika pätevän oloisen karttapohja ohjelman, jossa näkyy kuljettu matka ja se piirtää karttapohjaan kuvan suunnistetusta jäljestä esimerkiksi.

No jos nyt sananen niistä agi-kisoista. Vielä ei ole liikkuvaa kuvaa tarjota, sillä ne on matkakaverin kamerassa vielä. Aamulla mietti, että mitähän tuonne laittaa päälle, kun oli sellainen sa. taa/ei sada meininki. Ykköset oli sisällä kaikki kolme agirataa ja tuomarina Sari Mikkilä, ihan uusi tuttavuus itselle. Eka rata oli mukava ja siinä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, lopussa ainoastaan hypyltä A:lle vienti aiheutti monelle koiralle suoraan edessä olevan puomin nappaamisen. Matti teki sille epätypillisen virheen eli pudotti riman. Olisiko jumissa (ens viikolla onneksi aika osteopaatille) tai sitten oma ohjaukseni jätti koiran selän taakse ja Matilla ei askelmerkit osunut, kun tuli kiire. Toinen rata oli itseasiassa aika kinkkinen, sopii meille. Joskus ykkösten suorilla jään vähän kun "tikku paskaan" Matin kanssa ja meno ei ole kaunista. Nyt oli kivasti pyöritystä ja kaikki kontaktit radalla. Meillä ainoa virhe oli kepeillä ihan melki viimeisessä välissä rytmin sekoaminen ja aikaa paloi kun uusittiin koko kepit. Hyvä maku jäi radasta. Kolmas rata oli aika helppo (nehän ne yleensä vaikeimpia ovat, jotka vaikuttaa helpolta...) Se sisälsi 16 estettä ja kaksi A-estettä ;) Tuomari kertoi, että toisen A:n piti olla keinu, mutta oli vaan yksi kisasääntöjen mukainen keinu ja se oli kakkosten radalla, puomia ei olisi siihen väliin saanut ängettyä. Siellä oli yksi kohta, jossa Matti kaarratti... ei tämä ohjaaja ihan oikeasti osaa rytmittää :( tokavika este oli kepit ja ihme etten jalkoihini kompastunut, kun niin intensiivisesti seurasin Matin kepitystä (edellisen radan rytmitysvirhe mielssä). Nollana päästiin maaliin ja meidän toinen LUVA :)

Kontaktit eivät edelleenkään ole niin rennot, kun treeneissä... tämä suureksi osaksi ihan omaa syytä!!! Keinu on nyt ollut itsellä mietinnässä: lähinnä se ymmärtääkö Matti keinun ja puomin eroa kisavireessä. Pitäisikö lisätä joku sana vielä, jotta tuo ymmärtäisi "keinun" ja "kiipee" eron. Lähdettiin sitten tiistaina trenaa ulkokentälle kisaradalla keinua epiksiin P-Haulle... ihan ei mennyt niinku strömsös. Kisat sisällä ahtaassa hallissa ja keinua ei millään radalla. Jopa vähän vaarallisia kuvioita pitkälaukkaisille koirille ja varsinkin maxeille... ei edes kaikkia kuvioita yritetty ja päätinkin sitten, että treenataan kontakteja. Möllien radalla jäi seisoa töröttämään alasmenon kontaktipinnalle ja toisella kiipee kehoituksella 2on2off, vuk. No toisaalta hienoa, että ei jäänyt sinne alasmenon yläpäähän, niin kuin jossain vaiheessa. Kilpailevien radalla todella nopea ja hieno 2on2off *peukku*. A:t meni hienosti molemmilla radoilla :) Joku oli sitten kantanut keinun ulos ja treenailtiin sitä sitten siellä. P-haun kisoihin olaan menossa 18.5 niin sai vähän tuntumaa niidenkin keinuun.

Matti Agirodussa kesällä :) Kuva: Anu Pystynen

Janakkalan agi-kisat

Kyllä sitä välillä miettii, että mikä kumma se ajaa ihmisen harrastamaan koirien kanssa... sunnuntaina 19.4 sitä jälleen mietin, kun kello soi luvattoman aikaisin ja oli lähtö junalla Riksuun. Heräsin ja annoin pojille sapuskan (Matille annoin puolet, jos sitäkään aamusapuskasta) ja laitoin kahvin termosmukiin. Sain kyydin asemalle, josta Noa jatkoi aamulenkille ja hoitoon. Mattia kävelytin aseman seudulla. Matin kanssa junaan ja matkaan. Masa on kyllä ihana ton matkustelun suhteen, suorastaan helppo. Riksussa meitä oli vastassa Tanja ja Jina, siitä matka jatkui kohti Janakkalaa.
Meillä jäi kisapaikalla hyvin aikaa kävelyttää koirat ja vain Masa ja allekirjoittanut osallistui päivän ekalle radalle, hypärille. Hypäri kuten muutkin radat olivat Henri Luomalan käsialaa ja olihan se HYPPYrata. Rata koostui siis vain hypyistä ja "erikoisesteinä" pituus ja muuri. Ykkösluokan tasoa ja aivan mentävissä. Itsellä on vieläkin jotenkin hahmotusongelmia Matin suhteellisen pitkän laukan suhteen ja kuten videollakin kuuluu (Matti antaa haukkumalla aina palautetta) olin aika-ajoin kovin myöhässä, jolloin Masa kaarratti. Matti lisäksi irtosi tosi kivasti...aina meidän ainokaiseen virheeseen asti, jossa oletin enemmän kun ohjasin ja huolimattomasti "ohjasin" Matin hypylle ja jalat osoittivat ihan muualle. Hiuksenhienosti tuli Matti hypystä ohi :( Hypäri.  Jäi oikein hyvä mieli radasta.
Toinen rata oli meidän eka agi-kisarata. Koko kavalkaadi kontakteja ja mukavasti etenevä. Kepeille vienti oli haastava, sillä ennen keppejä oli hyppysuora, pituus ja suora putki, josta koira käännettiin hypyn kauta kepeille... Matti ei kääntynyt. Kepitkin osattiin VIIDENNELLÄ yrittämällä. Toiseksi vika este oli keinu, josta herra päätti vaan mennä yli. Radassa oli paljon hyvää, mutta se hemmetin keinu syletti. Olin osasyyllinen siihen varmasti omalla hermostuneisuudellani.
Sitten alkoi projekti "asenteen löytyminen". Nappasin Matin jäähdyttelemään ja itse keräsin vähän asennetta OIKEESTI tekemiseen. Rataprofiili oli kiva, vaikka kepeille vienti oli siinäkin suht haastava ainakin meille, kun Matti sai ihan kivan vauhdin ennen niitä. Lisäksi toisena esteenä oli keinu, jonka Matti sai radalla mennä varmasti kaikkea muuta kun rennosti. Kökin siinä vieressä, että prkl nyt tehdään keinu *huoh* Onneksi Mattia ei moinen ohjaajan urpoilu haitannut. Mentiin hurmoksessa nollana läpi ja voitettiin rata. Pari koirakkoa meitä ennen meni Jina, joka teki hienon nollan myös ja sijoittui kolmanneksi. Radat olivat mukavat ja ykkösten tasoa, virheet teki meidän tiimissä ohjaaja :)

On mulla hieno koira, vielä joskus olen sen arvoinen ohjaaja.

Noan kanssa odotellaan päästäänkö kesän ekaan mejäkokeeseen. Lähikokeeseen laitoin ilmon, katotaan natsaako :) Pitäsi varmaan pari harkkajälkeä käydä koklaamassa... nääääh, lahjattomat treenaa :)

Retkeilyä ja huolto jatkuu

Pääsiäinen olikin ilokseni vapaa ja to-pitkäperjantai yön valvottuani itseasiassa alkoi 6pv vapaat ja huomenna vasta pitäisi mennä ahertamaan töihin. Pyöräkin on huollettu ja vaihteisto korjattu, niin kai se on pyöräiltävä työnraskaan raatajaksi. Kilometrejä päivään kertyisi työmatkojen osalta n.22 km *jaksaa jaksaa*.

Viime lauantaina lähdettiin kaverin kanssa katselemaan millainenhan se Nuuksion kansallispuisto mahtaa olla. 15km ja sellainen 7h siellä vierähtikin ja olipas aika hieno paikka. Polut siellä vaativat vielä vedenpitävät kengät, vaelluskengät oli oikein oiva valinta. Tulvivien ojien yli hyppiessä oli meillä persjalkasilla (Noa ja minä) pikkaisia vaikeuksia, mutta niin vaan päästiin yli. Ilma oli sateinen tai oikeastaan sellaista tihkua tuli melkein koko aika, joten hirveästi en kuvaillut mitään... lisäksi yksi reissun agenda oli geokätköily, joten akkua piti säästää mahdollisemman kaun. Puolessa välissä lenkkiä Matti ja Chili pyörivät jonkin ympärillä aika polun vieressä ja sieltä paljastui kaksi luurankoa. Luotettavan lähteen eli facebookin kavereiden sanomana se on ilmeisesti peuran luurangon osa:

Yö nukuttiin, niinkuin TOSIretkeilijät, Hotelli Korpilammella :) Seuraavana päivänä pistäydyttiin Luukin ulkoilualueella ja kotsaan parin mutkan kautta. Hauska reissu ja kyllä siellä saa ajan kulumaan :)

Agilityssa ollaan jatkettu A-Qilityn puolella ja kyllä sitä välillä miettii, että oonkohan mä vähän turhan yksinkertainen joihinkin asioihin... En meinaa millään hahmottaa päivänselviä asioita vaikka kuinka yritän, tosin Pete laittaa mut aika koville treeneissä niin fyysisesti kuin henkisesti. Siellä tarvii oikeesti ajatella, ei mun juttu yhtään :) Käytännön oppijan pitää tehdä 10 kertaa väärin, että ymmärtää miten se tehdään oikein. Pitäis yrittää olla itselleen armollinen... no can do! Kontaktitreenit ovat jatkuneet ja sieltä ne hahmottuvat pikkuhiljaa :)

Eilen käytiin Matin kanssa taas junaillen Riksussa osteopaatin käsittelyssä. Viimeksi todellakin hoidettiin sitä rangan kaarta ja asento oli Laijoksen mielestä hyvin korjaantunut siltä osin. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, oli "korjaantuminen" tapahtunut ja se vaikutti rankaan sitten muulta osin, jota hoidettiin nyt. Takaosassa rankaa asento oli korjaantunut, mutta rintarangan alaosa ja lannerangan yläosan paikkeilla kireyttä. Nyt hoidettiin enempi sitten tuosta kohdasta etiäpäin. Matti makasi kyljellään ja silmät luppasi, kun osteopaatti kävi ukkelia läpi. Noin kuukauden päästä mennään ainakin vielä käymään Riksussa. Hienoa, että koira hoidetaan loppuun asti.

Matille laitettu yks agi-ilmo menemään ja Noa ilmoitettu ekaan mejään... tästä se kesä alkaa jälleen. Matilla on alkanut noi pistot tuonne metsän puolelle nenä massa lisääntymään, joten mielenkiinnolla odotan, miten mejäily alkaa Masan kanssa sujumaan :)

Arjen keskellä vähän huoltoa

Aina menee niin pitkään että saa tänne jotain aikaiseksi. Tuo työ tuppaa aina välillä aika vahvasti haittaamaan vapaa-aikaa ja sitten on ihan älyttömän väsynyt jonkun pidemmän työputken jälkeen, että onnistuu vain välttämätön. Oma työni on sen luonteista, että mun tulee olla jotenkin tosi "läsnä" meidän asiakasryhmälle. On ihan kaikkensa antanut töiden jälkeen...mutta tunnen olevani nyt siinä työssä mitä haluankin tehdä. Koirat tietenkin lenkitän ja se on oiva keino nollata kuuppa. Ihana välillä kävellä vaan metsässä ja katsoa ku kaverit nauttii :)

Olen Masan kanssa aloittanut myös projektin nimeltä "keinu". Miltei viikottain ollaan käyty keskenämme puolen tunnin kontaktitreenissä A-Qilityn puolella, tykkään sitä pohjasta tosi paljon. Ainoo miinus itsekseen treenailussa tuolla on, että puomi on älyttömän harvoin koottuna. En sitä yleensä lähde yksinäni edes kokoamaan, kun treeniaika jää sitten tosi lyhyeksi. Kerran saatiin Anu ja Weera kaveriksi ja koottiin puomi Anun kanssa. Mutta siitä keinusta piti puhumani... tuolla on säädettävä keinu ja sitä olenkin nyt treenatessa pitänyt toiseksi ylemmässä. Halusin alunperin, että Matti tulee hyvällä vauhdilla ihan keinun päähän ja odottaa siinä laskeutumista, palkkana olen käyttänyt leikkelettä joka pysyy siinä kontaktipinnalla kun keinu laskee. Otettiin joskus apurin kanssa sitä niin, että apuri piti Mattia hihnassa ja mä olin palkkaamassa keinun päässä... apuri myös kontrolloi keinua siten, että se ei laskeutunut ennen kuin Matti oli ihan keinun päässä. Se toimi joo, mutta paras tulos saatiin yllättäen, kun Matti meni ilman hihnaa itse keinun päähän ja palkitsi itsensä leikkeleellä. Tavan Masa. Tässä linkki videoon muutaman viikon takaiseen keinuun : *Matin keinu* 
Keinu alkaa jo näyttää hyvältä. Tuon jälkeen keinu on ollut vielä alhaalla ja sitä on otettu osaksi rataa, ym variaatioita. Normikorkuista keinua ollaan jo alettu myös testaa ja siinäkään ei ole ainakaan vielä tullut koiralla hirveästi epäröintiä tai vauhdin hidastumista. Tuntuu että niin koira kuin ohjaajakin on tämän esteen kohdalla tehnyt paljon ajatustyötä ja näkyy, että pieni höntti varsinkin on saanut ajatuksia esteen osalta kokoon.

Käytiin viime torstaina Vaun epiksissä tavoitteena harkata keinua osana rataa... radalla oli kontakteista tasan puomi. No eihän siinä rata oli ihan ok... kepeille vienti oli haastava ja lopussa tuli suoran putken jälkeen takaakierto suoraan edessä olevalle hypylle, mistä en olis niin välittänyt. Siinä oli vaarana että koira todella tulee jaloille, jos on sillee kivasti myöhässä. Kaksi kertaa rata mentiin ja ekalla radalla homma kusahti kepeille ja pakka hajosi... Matti vetii omaa showta ja emäntäkään ei ollut kartalla. Tokalla kiekalla 5, kepeiltä. Koira haki kepit oikein, mutta mitä tekee emäntä... KILJUU että HYVÄ!!! ja koira lopettaa varmaan säikähtäen kepit ja tulee katsomaan, mikä kohtaus sillä ohjaajalla on :/ Mutta: keppien päässä onnistui kaksi kertaa valssi ja osasin sen tehdä ehkä jopa oikeaan paikkaan, puomin kontakti oli superhieno x2 (hyvällä vauhdilla päähän 2on2off ja nopea vapautus) ja (inhottava)takaakierto onnistui kummallakin radalla, tosin sitä putkea edeltävä hyppy ei ollut kategoriassa "kaunis ja hyvin koottu", koska halusin Matille turvallisen takaakierron sinne putken jälkeen. Hyvä mieli jäi radoista. Matti on hieno.

Noa poika se alkoi taas tepsuttelemaan, ei venytellyt takapäätään ja asentokin oli aika huono seistessä. Kävin ottamassa sille cartrophen kuurin tai siis Noa saa 4 pistosta 4 viikon aikana, tänään haettiin numero 3. Kävelimpä yhtenä päivänä Mustin ja Mirrin ohi ja tapani mukaan sisäänkin menin... Rukka petsin villapaidat olivat -50% ja pakkohan sellainen oli Noan kiusaksi ostaa. Te ketkä Noan ja Noan suhtautumisen kaikkiin manttelityyppisiin ratkaisuihin tiedätte, arvaatte varmaan iloisen lopputuloksen:

Ei välttämättä arvosta, mutta jos se auttaa läpi kylmien ilmojen niin tässä asiassa ei mielipidettä kysytä.

Matin kanssa käytiin ekaa kertaa puolivuotishuollossa osteopaatilla 24.3.15. Hieroja sanoi viimeksi, että Matin rangan alueella takana on jumeja ja ne sai kyllä auki, lisäksi Matti on välillä kirputellut vasenta takajalkaansa... halusin että osteopaatti katsoo myös koiran läpi. Varasin ajan Markus Laiokselta Riihimäeltä, johon vinkin sain Outin blogista . Mentiin Riksuun junalla ja on tuon koiran kanssa kyllä mukava matkustaa: junaan päästyä kävi makoilemaan jalkoihin. Asemalta oli sellainen 15minuutin kävely klinikalle. Laios oli rauhallinen ja miellyttävä tapaus, suosittelen lämpimästi. Minuun teki vaikutus miten hän Matin kanssa toimi ja miten omalla rauhallisuudellaan rauhoitti myös koiraa. Ensimmäisen kerran ever saatiin Matti suht rauhallisesti myös kyljelleen hoidon ajaksi. Käytiin läpi harrastukset ja ruokinta ja kaikki oleellinen. Laios tutki Masan ensin seisovilteen ja löysi heti jotain takapäästä... jos nyt oikein ymmärsin, niin rangan kaaren yhdessä osassa oli "lukkoa" (osteopaatti sanoi, ettei pidä sanasta lukko mutta sen tyyppistä sieltä rangasta löytyi) joka vaikutti koko koiran tasapainoiseen liikkumiseen ja asentoon. Matti ei ollut sieltä balanssissa. Hoito kesti noin puoli tuntia ja siinä ei todella paljoa tapahtu omaan silmään. Lopuksi Matti vielä käytiin läpi seisten ja irtosi jo pienet hännän heilutukset. Parin viikon päähän varataan uusi aika ja katsotaan miten on hoito vaikuttanut. Kerkesin vielä treffaamaan kooi Jinan omistajan Tanjan Riksussa ja käytiin kahvilla ja turisemassa, jee!

Täksi päiväksi oli varattu molemmille pojille aika eläinlääkärille, kun Noa sai tosiaan kolmannen pistoksen ja Matilta otettiin verta putkiloon lähetettäväksi Hollantiin. Kun on tässä useamman vuoden käynyt eläinlääkärissä koiran kanssa, joka ei hirveästi arvosta mitään toimenpiteitä siinä puljussa on välillä vaikea asennoitua siihen, että välttämättä ei tarvi stressata kaikkea. Matti yllätti rauhallisuudellaan: seisoi siinä pöydällä ja minä pidin masun alta ja vähän päästä kiinni, verikoe onnistui hyvin. Tuloksia odotellessa.