Meidän vuosi 2014 ja nokka kohti uusia kujeita!

Vuoden 2014 teemana voi sanoa meillä olleen ulkoilu ja siitä saatu kokonaisvaltainen hyvinvointi. Luonnolla on ihan mahtava voima! Oma pieni parannukseni ensi vuoteen olkoon, että yritän saada sokerin pois syömisistä miltei kokonaan... karkkia syömättä olen ollut useamman kuukauden, suklaakonvehteja söin jouluna kyllä töissä, mutta nyt nekin on jääneet. Jäätelöstä on vaikea luopua ja siitä en varmasti luovukaan, olkoon se paheeni. Pullat ja muut olen jättänyt kauppaan, mutta tarjottuna esim. töissä olen pannaria palan ottanut. Niiden vähentäminen on seuraavana listalla. Katsotaan kuinka käy :)

Repovedellä 22.12.2014

Loppuvuoden Noa on pysynyt terveenä ja siitä olen todella iloinen. Kylmien ilmojen "ilo" takapääjumi on saatu pysymään poissa ja Noa on voinut hyvin.
Yksi mejäkoe sen kanssa päästiin puskemaan läpi tänä kesänä, toivottavasti enemmän ensi kesänä. Toinen VOI1 olisi upeaa. Olen päässäni pyöritellyt ajatusta, että Noan kanssa ottaisi jonkun "mielenvirkistys-yhdessätekemis"-kurssin joko doboa tai (uskokaa tai älkää) rally-tokoa. Olen asennevammainen tokon suhteen ja koko sana saa aikaan väristyksiä, mutta rally-toko kuulostaa juuri siltä mitä me Noan kanssa voitais yhdessä tehä :)
Noa on saanut "jotain" lisää, sillä se kestää toisia uroksia hirveen paljon enemmän. Lenkit Marin ja cockeripoikien kanssa on kasvattanut Noaa hirveästi ja meno on rentoa ja mikä parasta häntä pysyy alhaalla. Myöskin Hennin Rudi on uros, jota Noa kestää ja Minnan tolleripoika Messi. Itsellekin ollut kasvun paikka ja mitä rennommin minä olen, sitä jouhevammin tutustumiset menevät puolin ja toisin.
Noa pieni pesusieni oppi uimaan tänä vuonna, voi miten iloinen ihminen voi olla kun toinen ui. Koirauimalassa Noa tosin käyttää vielä liivejä hyvän uimatekniikan tukena.Noasta on myös tullut älyttömän leikkisä, pieni valkoinen råtta suussa se usein tulee viereeni pilke silmäkulmassa ja sitten meillä on pieni leikkihetki yhdessä. Liikkis.

Repovesi 22.12.2014

 Matti koipeliini. Agility on kuulunut meidän arkeen tiiviisti, kesällä pidetty pidempi tauko. Eteenpäin on menty kovasti, Matti ehkä enemmän kun minä. Juuri kisoissa viime viikonloppuna puhuttiin, kuinka esim. Matti on nyt jo taitavampi kuin Onni koskaan oli, mutta vielä niin kesken. Agility on muuttunut ja koirakot ovat älyttömän taitavia ja kiinnittävät huomiota omaan ja koiran fysiikkaan. Koirista pidetään ihan eri tavalla huolta! En nyt sano, etteikö ennen ole koirista pidetty huolta, mutta se on vaan erilaista.
Agilityn suhteen on suunnitelmissa ottaa ekat startit ensi vuonna. Agirotuun tänä vuonna osallistuttiin joukkueskabaan ja ensi vuonna, kun ne ovat tässä kulmilla voisi ottaa vähän enemmän startteja, huisaa. Keväällä aletaan taas herätellä mejä-kärpästä Matinkin kohdalla... jos näyttää hyvältä, niin kokeillaan ehkä koepaikkaa loppukesäksi.
Matti oppi myös uimaan. Ihana pieni höntti osoitti, ettei sitä saa pakottaa, vaan antaa sen itse haluta asiaa. Se lähti koirakavereiden perään veteen ja siitä lähtien on hakenut rakasta majakkaleluaan Mattimaisesti satalasissa :)
Kavereita ollaan tavattu ja Matti on tajunnut, että maailmassa on poikakoiria ja sitten on TYTTÖkoiria. Tyttökoirat ovat ihania...palleja ei saa poistaa kuulema vielä :D
Tuhoja tämä otus tekee edelleen, eikä osaa hävetä tekojaan edelleenkään. No hei, kyllä se 2vuotiaana rauhottuu ja jos ei, niin lisätään taas yksi vuosi lisää :) !

Vuokatti tammi-helmi vaihde

 Koirien ruokinta on siirtynyt barfin kaltaisesta raakaruokinnan puolelle ja luut ovat vaan ajanvietettä ja hampaiden puhdistukseen... kalsiumin lähteenä saavat niitä kerran viikossa. Tuo on kyllä niin loputon suo, kun alkaa lukemaan koiran ruokinnasta. Tieto lisää tuskaa :) Lihan määrä on lisääntynyt varsinkin Matilla, että saisi vähän lihaksille kasvualustaa. Oma silmä on harjaantunut määrissä ja enää ei keittiövaakaa tarvitse niin usein.

Hitto, nää ei sitten oo mitään tavoitteita... nää on toivottavia asioita. Tavoitteena on,  etten koskaan tee listaa tavoitteista...enkä tee nytkään. Tää lista on ehkä kertausta mulle itselle ja vuoden summaus. Kiitos tästä vuodesta ja kiitos siitä että olet ollut siinä meidän mukana. Ensi vuonna jatketaan ja katsotaan kuin meidän käy :)

Terve poika

Matti kävi 22.11 joukkotarkissa kuvauttamassa lonkat ja kyynäreet. Selkä kuvattiin epävirallisesti. Kuvaajana oli lemppari eläinlääkärimme Anne Kolsi. Sattumalta myös Henni ja Ruudolf olivat ilmonneet samaan tarkkiin ja mentiin sitten yhdessä. Pojat saivat yhteisen huoneen ja kuvattiin peräkanaa. Matti painoi 13,4kg. Kolsi tuli huoneeseen ja kysyi annetaanko humautus ensin nartulle ja katsoi Ruudolfia... tokaistiin sitten Hennin kanssa, että "Nämä ovat VELIpuolia! Ihan samasta puusta veistetty, kuten huomaat."  :) Kun kyse oli joukkotarkista oli odotukset tyyliin: koiria jokapuolella ja kaamea kaaos... Salpausselän koirankasvattajat saavat kyllä täyden kympin aikatauluttamisesta ja järjestelyistä. Jouhevasti sujui ja kaikilla oli mahdollisuus omaan huoneeseen. Ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä ja nautiskelivat sumppia sillä välin, kun koira kuvattiin tai odotettiin omaa vuoroa. Kuvat katsottiin Hennin kanssa yhdessä ja oli kiva saada edes pieni verranto jonkun toisen kuviin. Kolsi selitti ja analysoi kuvat, mutta ei kertonut lonkista kirjainarviota... molemmat saivat arvion: Loppuelämän lonkat :) Selkä näytti siistiltä.Viime viikolla tuli odotettu tieto OmaKoiraan ja Matin lonkat A/A ja kyynäreet 0/0! Tästä on hyvä jatkaa!!!

Matti kotona toipumassa ensikännistä :)

Käytiin avaamassa uimakausi Hyvinkäällä ja enää oli yksi "liivijengiläinen". Noalle laitoin liivit ja Matti sai uida ilman. Ensin Matti ja Noa ei luonnollisesti halunneet mennä lähellekään vettä. Kun alkujärkytyksestä päästiin, uivat molemmat :) Majakka-lelun kun kaivoi esiin, hyppäsi Matti rampilta suoraan veteen. Puolen tunnin uimisen jälkeen ja siihen toinen reilu päälle kuivaamisen merkeissä, oli kyllä hiljaisia koiria :) Ensi viikolle on jälleen uinti varattu.

Kuva: Mari

Huoltoa ja koulutusta

Käytin Matin ekaa kertaa fyssarilla 3.11, hierottu se on mutta halusin et fyssari katsoo jäpikän myös läpi. Ajeltiin Annen ja Keiran kanssa sitten Kouvolaan ja ensin käytiin moikkaamassa Henniä, Roopea ja Ruudolfia Kuusaalla. Matti löysi kivasti myös jonkun paskakasan missä pyörähti... onneksi päästiin suihkun alle Hennin luona :) Fyssari käsitteli ensin Keiran ja sit Matin. Matti veti pienet torkut sohvalla ennen vuoroaan, mutta oli kokoajan tietoinen Riinasta :) Mitään hälyyttävää ei löytynyt, takaa pari pientä jumia, jotka saatiin auki siinä käsittelyn aikana. Riina käytti osteopaattisia menetelmiä ja tosi kivasti käsitteli koiria, tykkäsin kovasti. Tykkäsi kropan rakenteesta ja sanoi, että "ylläpito"- käynnit riittänee:) Jos ei mitään käy, niin ens vuoteen menee seuraava käynti.

Lotta koulutti koohoja Agilityareenalla 8.11, oli kaksi rataa: helpompi ja haastavampi. Oltiin tehty yhdissä viikkotreeneissä sitä helpompaa rataa (se oli meidän FLOW-rata) joten "päästiin" koittaa haastavampaa.

Lotta Vuorela 8.11.2014

Kuten kuvasta voi lukea, ensimmäinen 10min hinkattiin väliä 3-6... Tää: "matti, Matti, MATTI!!" Matti: "Sanoitko LÄPIIII?" Nelosella siis harkattiin vastakäännöstä ja siitä sitten 5-6 väliin persjättö. Kivasti haki kyllä tohon persjättöön, kun sai ensin sillee hienosti sen käännettyä ja välttämättä noita putken suita. Vaadittiin "muutama" toisto ja Lotta palkkaamaan. Sen jälkeen mentiin tauolle, sillä kaveri oli aikas väsy... toi aivojen käyttö vetää hiljaseks, MOLEMMAT :D 7-8 oli yllättävän vaikea... ihan peruskäännös, mutta levis aivan törkeenä, reeniä. Seuraava kierros keskityttiin 25:n saksalaiseen. Olin ihan varma et Matti menee 22 putkeen, mut aika makeesti käänty kyllä :) Taitava hauva, supertaitava. Tässä muutama kuva päivästä:

Kuva: Ville Ruth "Mämistään Ke-Husta välitä, kun pala kangasta fleecenarun päässä on PARAS!!!"

Kuva: Ville Ruth

Kuva:Ville Ruth

Lopuksi vielä Anun nappaama salakuva meistä koulutuksessa...

Kuva: Anu Pystynen

Ps. Tänään on tämän "talven" ensimmäinen uimakeikka Hyvinkäälle... Noa pääsee liivit päällä edelleen, mutta Matti toivottavasti innostuu ilman :)

Noa luonnonvesissä

Mitä huvii on kattoo elokuvii, aina yksinänsä verhot kii?

Meidän elämässä ei sen kummempia ole tapahtunut... ollaan agsailtu, lenkkeilty, tehty töitä ja emäntä on pitänyt yllä sairastupaakin, buu! Mahtavuutta on, kun tajuaa että on kolmen päivän vp ja oot kipee.

Onneksi päästiin käymään Matin kanssa Kouvolassa Henniä, Roopea ja Rudia moikkailemassa. Ukon eka junamatka jännitti varmaan enempi emäntää, sillä vaikka tuo koira saa välillä verenpaineet taivaisiin on se mitä mainioin ja rennoin matkustuskaveriii. Mentiin maitojunalla ja kun löydettiin sopiva paikka, kävi Masa nukkumaan mun jalkoihin ja siinä sitten vietti koko matkan edestakaisin :) Juna ei todellakaan ollut mikään maailman hiljaisin...

Noa oli porukoilla hoidossa, sillä en ollut henkisesti valmis menemään kahden kanssa junalla ainakaan vielä. Piippaus-mestari Nobias olis saattanut ottaa aika koville tsukutsukussa ;) Lisäksi olisi tuonut lisämomentin tuo Noan ja Roopen toimeentulo tai siis Noa ei olisi luultavasti osannut käyttäytyä Roopen kanssa. Rudi menee siinä missä Mattikin kun Rudi ei ota Noaan hirveästi kontaktia, mikä taas Noalle sopii mainiosti.
Aivan ihana päivä vietettiinkin Kouvolassa, mutta seuraavalla kerralla varataan kyllä huimasti enempi aikaa. Matti ja Rudi mahtuivat edelleen samalle lelulle ja muutenkin tulivat juttuun. Kiitos seurasta Henni ja pojat !!

Agilityssa oman sairastamisen ehdoilla menty. Hirveitä pyrähdyksiä ei oo voinu ottaa ja ollaankin keskitytty yksittäisten esteiden suorittamiseen. Meillä edelleen kepit ja keinu vaiheessa. Kepit jo menee, mutta suoritusvarmuutta ja vauhtia haluaisin vielä hioa ja lisätä. Keinu on ihan kesken, mutta kiire ei ole :) Kisaamista en Matin kanssa tämän vuoden puolella aio aloittaa, sillä ei olla valmiita enkä halua ostaa muutaman kuukauden tähden lisenssiä.

Käytiin myös valloittamassa Juustopolku eli 17,2km luontoa, ihana reitti.... tai oikeastaan oltiin siellä nyt toista kertaa. Ekalla kerralla lähettiin Heinolasta ja nyt Vuolenkosken puolelta.

Lenkkiseurue <3 Kuva: Mari

Kuva: Mari

Ennen sinne menoa käytiin Marin kanssa Vuorenmäen näkötornissa tai Vuorenpeikon näkötornissa. Huikee yksityisen henkilön rakennuttama näkötorni kallion päällä. Kerroksia tällä hetkellä oli 9 ja 2€ makso kipuaminen... itse kiipesin ihan ylös asti, mutta täytyy sanoa että ekan kerran korkea paikka jännitti. Oli suht tuulinen päivä ja tornissa tuntui tuuli, vaikka oli asianmukaisesti tuettu ja rakennettu! Huikee paikka, suosittelen :)

Ensi kuussa meillä on Kooikerhondje yhdistyksen agilitypäivä Lotalla sekä Matilta kuvataan myös lonkat ja kyynäreet virallisesti ja selkä epävirallisesti. Katsotaan mitä saadaan tulokseksi.

Liitoa ja epistelyä

Kontaktit ovat hakeneet paikkaansa treeneissä ja olen ollut tosi tyytyväinen niihin... esteen nopeampi suoritus tulee sitten ajan myötä, ihan kivasti se nytkin sinne hakee :) Oltiin sitten eilen epistelemässä Kanavan koirakillan kisoissa. Nostalginen paikka ja ihana nähdä niin paljon tuttuja. Lähdettiin medi-möllien ekana ja herra ei ilmeisesti ollut saanut tarpeeksi päästellä höyryjä... lievät kierrokset havaitavissa ja entäs kontaktit? Viime epiksissä kesällä ongelmana oli se että Masa alkoi himmailemaan alastulossa, noooh ei ongelmaa tällä kertaa: Kiihdytys ja niin täysii läpi kun jaloista pääsi. Toisella kierroksella sikamaisen puomin jälkeen otti vielä kolme estettä siihen perään ihan oikeassa järkässä. Tiedättekö sen tunteen "Kyllä se treeneissä osaa", minä myös sillä hetkellä kun suu auki tuijotin Matin menoa.Ei tuo koira kyllä tätä lajia helpoksi tee, eikä tarvikaan.

Pari viikkoa sitten käytiin kavereiden ja koirien kanssa 12km fiilistely Repovedellä. Hieno paikka, mutta omaan mieleen liikaa ihmisiä. Sama ihmispaljous yllätti viime viikonloppuna Lapakistossa, täytyy sinnekin mennä eri lähestymissuunnasta jos ei olis niin paljon porukkaa. Mä oon vähän sellainen rebel ja pidän kyllä koiria irti aina kun mahdollista... välillä turhauttaa ihan oikeesti pitää noita remmissä kun tilaa olis mennä ja painaa. Repovedellä oli aina joku jollain suunnalla tulossa vastaan, mutta Lapakistossa oli mahdollisuus myös poikien vetää vapaana.... ja vetihän ne, Matti varsinkin sai kivoja pieniä ilohepuleita ja sit tanner tömisi. Ihme *koputtaa puuta* että ollaan selvitty haavereitta metsästä tähän asti kotiin. Tässä muutama kuva:

Lähdössä kierrokselle

Katajavuoren huipulla

Lapinsalmen riippusilta

Meinaskohan Masalle iskee jännäkakka, kun haki itse tuohon väliin :)

Lotan treeneissä jatketaan vuoden loppuun ja olen edelleen tykännyt ihan kympillä :) Pari viikkoa sitten nuoren miehen agility koki järkytyksen, kun edellisessä ryhmässä oli narttu jolla parhaat päivät juuri silloin. *SNIIIIIF* kuulu vaan, kun Masa heitti nenän maahan ja imutti ihan dysonina mattoa...plaaah! Ihan hitokseen meinas mammalla loppuu huumori. Saatiin ajatukset muualle ja pari ihan hyvää pätkää alle ja seuraavalla viikolla oli taas eri meisinki. Tänää täytyy ottaa vähän kevennetty treeni kun flunssa uhkaa painaa päälle.

Lopuksi vielä superonnittelut Outille ja Ollille MM-kisojen huippuradoista ja pronssista. Huikeeta.

Valopäitten joukkoon tähtäsin. Minäkin,mut ei tuu mitään

Ihana päivä Evolla taannoin. Sanoja ei tarvita...paitsi että kuvat on ottanut Mari.

Ja lopuksi:

Tämän blogin tähdet <3

Minä lennän, polskin ja uin!

Kesässä asia mistä minä pidän on se, että molemmat koirani ovat uineet!! Totaalikieltäytyjä Matista on tullut vesipeto ja Noakin ui pienen lämmittelyn jälkeen oikein hyvin. Tekniikaltaan Matti on mennyt Noasta valovuoden etiäpäin ja harkitsen, että Noa saa uida jossain vaiheessa jälleen liivit päällä. Noa siis pomppii kahdella jalalla niin kauan, että naama on pinnan yläpuolella ja on niin tohkeissaan lelusta, että uiminen on sellasta pystyssä räpiköintiä sen jälkeen. Kun on rauhassa ilman lelua uimassa, on tekniikka paljon parempi. Molemmilla pojilla tämä uiminen lähti puhtaasti siitä, että ne hakivat lelua Marin koirien kanssa:

Noa Sorvasella

Noa, Matti ja Chili Vääksyssä

Oltiin Sorvasella uimassa (ihana lampi!!!) ja Noa vaan lähti lillumisen päätteeksi hakemaan lelua ja meni tosi hienosti. Matti oli 5-10m:n pässä rantaviivasta eikä edes varpaitaan kastellut. Noin viikko tämän jälkeen Vääksyssä Herra Nygemies myös juoksi järveen ja tulos oli tuo ylläoleva! Ostin Maikilta pojille ihan huippulelun: Majakan. Hinnakas se oli, mutta meillä se on pysynyt priimakunnossa kun nuo ei sitä pureskele ja kotona se on Matin ulottumattomissa :) Masa ei jaksa koskaan katsoa, mihin lelut laskeutuu: majakka jää kivasti pinnalle pystyyn, niin alatihätäinenkin sen bongaa :) Noan suurta hupia on painaa lelu tassulla pohjaan ja napata se sitten suuhun, kun se ponnahtaa pintaan :)

Noa ja majakka

Minä poika roiskin, lammikossa loiskin :)

Yhtenä kesäisenä iltana käytiin moikkaamassa Minnan uutta tulokasta tolleripoika Messiä... urheilusankarit Matti ja Messi löysivät yhteisen sävelen hyvin nopeasti ja Matista oli mahtavaa saada juoksukaveri :) Noa oli vähän et "oikein kiva, kun ei oo oma!"

Kaikkia kiinnostaa toi poseeraaminen, kun kilo sitä itseään :)

BFF!

Lyhyt kertaus

Tyhmää kun ei muista kirjoitella mitään, ei muka EHDI. Yritän nyt kertailla meidän kuukautta :)

Korkeavire on ollut tauolla, joten sieltä en mitään agtivitia saa kerrottua. Lotan loma alkoi vasta 7.7, joten siellä käytiin ahkerasti. Jotenkin liikuttavan ihanaa nähdä, miten Matti on niin ilonen aina kun pääsee halliin ja näkee Lotan... iloisia jälleennäkemisiä molemmin puolin :)En nyt ala mitään analysoimaan, sillä en niistä hirveästi muista (vaikka pitäis). Hyppytekniikkatreeniä jatkettiin jälleen, tällä kertaa set point oli ohjelmistossa. Edelleen tuon koiran hyppytenkniikka tai sen hyvyys itseä ihmetyttää. Matti on kulema kovasti "tiivistynyt" kropaltaan ja alkaa se honkkelikin löytämään omaa muotoaan. Vähän rimpulahan se vielä on, mutta lihaksia ja jaksamista on... en siis usko että sitä massaa siihen edelleenkään saa kuin iän myötä.

Juhannus vietettiin Kalkkisissa ystäväni mökillä ja koirat pääsivät mukaan tottakai. Ostin edellisenä päivänä niille pelastusliivit, sillä ohjelmistossa oli veneilyä... KUKAAN meidän perheestä ei mene ilman liivejä botskiin.

Aivan ihana juhannus oli taas ja kun torstaina mentiin ja sunnuntaina illalla tultiin, oli meillä maanantaina hyyyyyvin hiljaista. Herättiin syömään ja lenkille :)

 Heinäkuun ekana viikonloppuna oli perinteinen Agirotu ja Masan kanssa oltiin joukkueessa "Suku on koohoin!", mukana Maggie, Matti, Primo ja Mila. Hitto, että oli hauskaa vaikka kerättiin Matin kanssa isoin potti radalta, aika 36,18 ja 40rv. Suvin kameralla saatiin videomateriaaliakin, se löytyy linkistä : https://www.youtube.com/watch?v=9jdnZgZV8M8 Ens vuonna Agirotu omilla kotikulmilla, kun P-Hau otti jälleen vetovastuun :) Tässä vähän kuvia meidän radalta:

Kuva: Anu Pystynen

Kuva: Anu Pystynen

Kuva: Ville Ruth

Ennen Agirotua käytiin VAU:n epiksissä ja meno oli oikein sujuvaa. Väärä putken pää oli van meidän koetinkivi. Kaksi kertaa yritettiin samaa rataa ja en saanut jalkoihin jerkkua sitä vertaa että olisin ehtinyt Matin ohjaaaan oikeaan päähän... ei haitaa, jätkällä oli kivaa :) 10.7 oltiin vielä Korkeavireen epiksissä ja voi jösses... taisi emäntä olla ihan pöllyssä, ei toiminut ollenkaan :(

Nyt pidetään ansaittu tauko esteistä ja pääsen minäkin keskittymään uuteen isoon asiaan... vaihdoin työpaikkaa ja siellä yritän nyt opetella paljon uutta :)

Kiire viikko ennen lomailua

Huhhahhei, viikko on mennyt ihan hujauksessa... Viime lauantaina aloitin kevyen 7pv putken töitä ja meillä oli vielä Korkeavireen treenivuoro sekä Lotta tiistaina. Extempore lähtö P-haun epiksiinkin päätettiin tuossa viikolla. Alkuviikon päivät menivät tyyliin heräsin-töihin-kotiin-treeneihin/kisoihin-kotiin -nukkumaan, kuulostaa kauhealta mutta taisi "toimia" meikäläiseen, kun ei ollut aikaa miettiä oikein mitään ylimääräistä.
Korkeavireellä oli oikein hauska radanpätkä, missä pääsi luukuttamaan jopa suoraan alussa. Matti kääntyi osassa rataa hirmu hyvin, mutta siinä näkee sen nuoruuden kuitenkin hyvin selvästi, kaarrattaa joissain kohti aika paljon. Hetsattiin Masaa myös A:n kontaktilla ja oikein hienosti pysyi :)

Tiistaina lähdettiinkin Annen ja Keiran kanssa kohti Lotan hallia. Noa oli myös mukana kannustamassa, kun en työpäivän päätteeksi raaskinut jättää toista yksin kotiin.

Lotta 10.6.14

Tämäkin oli älyttömän mukava rata ja päästiin tekemään 3-7 ja 8-15 väliin eri variaatioita ja osasin tehdä pari persjättöäkin *peukku*. Treenin jälkeen oli älyttömän hyvä fiilis ja Matti tuli ihan älyttömän hyvin ohjauksiin!! Treenin jälkeen mentiin jäähdyttelemään ja Matti oli ihan vallaton... Noa ja Keira oli ihan et mitä toi kakara touhuu?? Oli niin kuranen kun tuli jäähdyttelyltä takaisin, ukko kävi vähän lätäkössä tallustelemassa ja sitten juoksemassa mudassa ja vähän pellolla ja voi mahoton :)

Päätettiin tosiaan lähtä vähän sillee ykskaksyllättäen P-haun epiksiin Pennalaan Anun, Weeran ja Ruusan kanssa... päätettiin Anun kaa, että testataan miten griffoni Ruusa reagoi ohjaajan vaihdoksen, että jos tämä kokeilis ohjata. No kokeiluksi jäi, 7€ maksoi ensimmäinen hyppy ja sen jälkeen tuli äitiä ikävä. Puomi oli tokana esteenä ja kontaktit vaikeita Ruusalle, niin usko loppui. Ruusa on kyllä maailman söpöin otus. Matin kanssa startattiin medimölleissä. Mulla itsellä oli jotenkin sairaan hyvä fiilis siitä radasta jo tutustumisessa, siinä ei ollut oikeastaan mitään sellaista ansaa vaan mentiin aika suoraan. Vaaran paikka oli ehkä A:n jälkeen, kun siinä hypyn jälkeen pussi ja pituus peräkkäin ja pussia on otettu ties milloin viimeksi. Hyvällä fiiliksellä radalle ja Matti teki NOLLAN. Kontaktit olivat hitaat, mutta niissä oli kuitenkin kontaktien idea :) Oon niin ylpee tuosta pikkusesta ja aikakin alittui -17,16.

Eilen olin katsomassa agin sm-kisoja ja vuorossa oli joukkuepäivä. Hienoja suorituksia ja upeita pareja radalla. Nyt jännään livestreamin kautta yksilökisoja.
JA OLEN VIHDOIN LOMALLA <3

Mr feminine and small, licence to be me :)

Mistä aloittaa.... aina sitä yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, mut sitten on se kuuluisa "jotain" ja jää kaikki. Puolet vaan tuppaa unohtamaan.

1.6.2014 oli Mustialassa Spanieliliiton pääerikoisnäyttely ja sinne startattiin Hennin ja Rudin kanssa seiskan pintaan. Se on hienoa, että nämä vapaat käyttää siihen, että heräilee hyvissä ajoin :) Oon kyllä oikeestaan tässä nukkumisasiassa ihan "muori": illalla väsyttää aikaste ja aamuheräämisissä ei sinänsä ole mitään ongelmaa... herätyskellon ääntä vihaan ja kuulun ehdottomasti "EI TORKUTTAMISTA"-liittoon :) No mutta asiaan, Matin ilmotin näyttelyyn ja Noa pääsi turistiksi ja geokoiraksi. Huima määrä kooikereita ja uroksia tais olla himppasen enemmän. Tuomarina toimi Astrid Straaijer. Matti oli ilmotettu NUOrten luokkaan ja yhtään ei huomannu, että oli vähän keskenkasvunen muiden joukossa. NUOria oli neljä ja niistä kolme Oorbelleniä ja Matti hienosti luokassaan neljäs :) Mamman rimpula ei tainnut miellyttää tuomaria muuta kun hännän kiinnityksen osalta ja sai EH:n. Tuomari mittasi koiria ja arvasinkin että Masa kuului näihin valittuihin ja ei siitä tainnut tulla yhtään mitään. Tuomari laittoi rähinäveikot ulos tai pudotti jopa luokkasijoitusta ilmeisesti, mutta Matti sai juosta rinkulat ja edestakaset hölkät, kun käyttäytyi kuitenkin muuten ihan hyvin.... Mamman bambia jännitti. Arvostelu kuului näin : "15 months. Already over the upper size of the breed. Overall a bit feminine and small. Good head with nice eyes, soft expression. Wellset ears with earrings. Would prefer him a little bit more filled up under the eyes and a bit more underjaw. Good neck and topline. Wellset tail. Still very small in body for the age. Very straight in front and behind. Moved very narrow behind and very open in front. Needs time to develop."NUO EH
Femininen and small, siinäpä kaksi sanaa joita en Matin arvostelussa koskaan kuvitellut näkeväni :D, mutta small= kapea, otaksun ainakin ja ONHAN se! Feminine= massaton, otaksun ainakin ja ONHAN se!

Jonna Heinosen ottama kuva, jossa Masa palvoo kasvattajaansa :)

Nyt olin varmaan tämän vuoden näyttelyt näytelty ja kasvatetaan se feminine & small pois meistä ja reenataan :) Tunnelma näyttelyssä oli upea ja buffet-pöytä notkui ihania herkkuja, ilma oli oikein ihmis- ja koiraystävällinen ja geokätköt löytyi + seura oli mainiointa, kiitos osallisille ja oli ihana nähdä "sukulaisia" :)Matti pääsi onneksi vähän irrottelemaan arvostelun jälkeen Rudin kanssa lähikentälle ja veti pieni höntti vähän laajalla kaarroksella paineet ulos, sen tapa nollata tilanne.

Nyt kun sai ton näytelmä liibalaaban pois, voidaan keskittyä olennaiseen: agiin! Sainpas muuten ohjata yhdet treenit Matin mammaa, Keiraa. Anne ja Matti vietti laatuaikaa näyttelytreeneissä ja me Keiran kanssa agissa. Matti oli vähän pettynyt jakoon, mutta pääsi ottamaan muutaman hypyn treenien jälken. Matilla meni harkat mejä-kokeen jälkeen puomin alastulon paikan muistutteluun Minusta se on hirveen hyvin hakenu sen paikan, mutta nyt viime treeneissä alkanut himmailemaan juuri puomin alastulossa. 

Lotan treeneissä meillä oli hyppyrata, ihanaa!!!

Lotta 27.5.2014

Huisan kiva rata! Eka problemo tuli 8-9 väliin ja yllättäen se oli tämän neidon rytmityksestä kiinni... se on oikeesti jännä noissa uroksien putkiaivoissa, että kun jotain pääsee luukuttamaan kerran niin sitten sen muokkaaminen onkin aika hankalaa. Keppejä en tehnyt, kun siellä oli ne tyhmät verkot. Matti oli ihan Liisa Ihmemaassa kun ne verkot oli eka kertaa, ei taipunu. Treeneissä saatetaan ohjureilla päästä vain yhteen ohjuriin ja noi verkot oli jotain AI-VAN kamalaa :D Eipä se mitään, sitten en vaan ota niitä keppejä vielä Lotalla. Kivasti meni 13-17 välin, mutta sitten piti saada itsensä liikkeelle 18-20. Matti ei oikein taipunut tohon 20-21 väliin ja sitä otettiin ohjaajan hikikuoleman partaalle, kunnes vihdoin *voitto*!
Seuraavalla viikolla oli meidän vapaavuoro Korkeavireeltä ja mentiinkin tiistaina taas Lotalle ihan kameran kera, mutta odottakaa sellanen 2 vuotta, että saan ne jotenkin koneelle :) Meillä oli hyppytekniikkaa ja olin varautunut käyttämään oman aikani siihen täysin, eikä se väärin oo tai ollut. Älyttömän mielenkiintosta kuulla missä mennään tässä vaiheessa, kun ikää koiralla on vasta 15kk ja kroppa hakee vielä muotoaan. 

Lotta 3.6.14

Tehtiin siis perussarjaa ja korkeus oli ehkä 3cm. Palaute oli oikein kannustavaa. Käytin etupalkkana namia, "kuolleesta" lelupalkasta en ollut niin varma vielä. Ainoa mihin Lotta kiinnitti huomiota oli, että Matti laskeutuu aika lähelle hypättyä hyppyä, testattiin miten reagoi kun lisättiin hypyn eteen toinen rima vähän v-muotoon (emmä osaa tätä sanastoa), no mutta jos ymmärsit pointin niin tämä toimi. 
Ihan ekalla toistolla Matti kolautti jonkun, ilmeisesti etutassunsa, pumpperiin ja se selvästi rauhoitti menoa, toisella yrittämällä Masa hyppäsi reteesti neloselta suoraan palkalle jättiloikan... sen takapää nousi ilmaan namikupilla *peukku*, not. Seuraavalla toistolla korjas hienosti ite. Olin ihan tosi tyytyväinen ja yllättynytkin Matin hyppytekniikasta ja kropan hallinnastakin. 

Onneksi molemmilla pojilla on huoltopäivä ens viikolla, pääsevät hierontaan. Edelleen vähän neuroottisena seurailen Noan takapään käyttöä, venytyksiä ja ylipäätään sen käytöstä... Pessimisti ei kuulema pety, niin pakko jaksaa! Masa kävi rokotuksilla ja painoa oli 12,2kg ja kuulema oikein hyvässä kunnossa. Vähän jännäkakka housussa mentiin eläinlääkärin ovesta sisään, mutta saatiin kuitenkin pienet leikit aikaiseksi. Onneksi Mattia ei läpivalasitu, koska vatsasta olisi saattanut löytyä kaukosäätimen ja vaatteiden + tietty kuulakärkikynän paloja :/ "Kyllä se JOSKUS rauhoittuu!"


Tämä emäntä laskee päiviä lomaan!!! Tule jo.