Meidän vuosi 2014 ja nokka kohti uusia kujeita!

Vuoden 2014 teemana voi sanoa meillä olleen ulkoilu ja siitä saatu kokonaisvaltainen hyvinvointi. Luonnolla on ihan mahtava voima! Oma pieni parannukseni ensi vuoteen olkoon, että yritän saada sokerin pois syömisistä miltei kokonaan... karkkia syömättä olen ollut useamman kuukauden, suklaakonvehteja söin jouluna kyllä töissä, mutta nyt nekin on jääneet. Jäätelöstä on vaikea luopua ja siitä en varmasti luovukaan, olkoon se paheeni. Pullat ja muut olen jättänyt kauppaan, mutta tarjottuna esim. töissä olen pannaria palan ottanut. Niiden vähentäminen on seuraavana listalla. Katsotaan kuinka käy :)

Repovedellä 22.12.2014

Loppuvuoden Noa on pysynyt terveenä ja siitä olen todella iloinen. Kylmien ilmojen "ilo" takapääjumi on saatu pysymään poissa ja Noa on voinut hyvin.
Yksi mejäkoe sen kanssa päästiin puskemaan läpi tänä kesänä, toivottavasti enemmän ensi kesänä. Toinen VOI1 olisi upeaa. Olen päässäni pyöritellyt ajatusta, että Noan kanssa ottaisi jonkun "mielenvirkistys-yhdessätekemis"-kurssin joko doboa tai (uskokaa tai älkää) rally-tokoa. Olen asennevammainen tokon suhteen ja koko sana saa aikaan väristyksiä, mutta rally-toko kuulostaa juuri siltä mitä me Noan kanssa voitais yhdessä tehä :)
Noa on saanut "jotain" lisää, sillä se kestää toisia uroksia hirveen paljon enemmän. Lenkit Marin ja cockeripoikien kanssa on kasvattanut Noaa hirveästi ja meno on rentoa ja mikä parasta häntä pysyy alhaalla. Myöskin Hennin Rudi on uros, jota Noa kestää ja Minnan tolleripoika Messi. Itsellekin ollut kasvun paikka ja mitä rennommin minä olen, sitä jouhevammin tutustumiset menevät puolin ja toisin.
Noa pieni pesusieni oppi uimaan tänä vuonna, voi miten iloinen ihminen voi olla kun toinen ui. Koirauimalassa Noa tosin käyttää vielä liivejä hyvän uimatekniikan tukena.Noasta on myös tullut älyttömän leikkisä, pieni valkoinen råtta suussa se usein tulee viereeni pilke silmäkulmassa ja sitten meillä on pieni leikkihetki yhdessä. Liikkis.

Repovesi 22.12.2014

 Matti koipeliini. Agility on kuulunut meidän arkeen tiiviisti, kesällä pidetty pidempi tauko. Eteenpäin on menty kovasti, Matti ehkä enemmän kun minä. Juuri kisoissa viime viikonloppuna puhuttiin, kuinka esim. Matti on nyt jo taitavampi kuin Onni koskaan oli, mutta vielä niin kesken. Agility on muuttunut ja koirakot ovat älyttömän taitavia ja kiinnittävät huomiota omaan ja koiran fysiikkaan. Koirista pidetään ihan eri tavalla huolta! En nyt sano, etteikö ennen ole koirista pidetty huolta, mutta se on vaan erilaista.
Agilityn suhteen on suunnitelmissa ottaa ekat startit ensi vuonna. Agirotuun tänä vuonna osallistuttiin joukkueskabaan ja ensi vuonna, kun ne ovat tässä kulmilla voisi ottaa vähän enemmän startteja, huisaa. Keväällä aletaan taas herätellä mejä-kärpästä Matinkin kohdalla... jos näyttää hyvältä, niin kokeillaan ehkä koepaikkaa loppukesäksi.
Matti oppi myös uimaan. Ihana pieni höntti osoitti, ettei sitä saa pakottaa, vaan antaa sen itse haluta asiaa. Se lähti koirakavereiden perään veteen ja siitä lähtien on hakenut rakasta majakkaleluaan Mattimaisesti satalasissa :)
Kavereita ollaan tavattu ja Matti on tajunnut, että maailmassa on poikakoiria ja sitten on TYTTÖkoiria. Tyttökoirat ovat ihania...palleja ei saa poistaa kuulema vielä :D
Tuhoja tämä otus tekee edelleen, eikä osaa hävetä tekojaan edelleenkään. No hei, kyllä se 2vuotiaana rauhottuu ja jos ei, niin lisätään taas yksi vuosi lisää :) !

Vuokatti tammi-helmi vaihde

 Koirien ruokinta on siirtynyt barfin kaltaisesta raakaruokinnan puolelle ja luut ovat vaan ajanvietettä ja hampaiden puhdistukseen... kalsiumin lähteenä saavat niitä kerran viikossa. Tuo on kyllä niin loputon suo, kun alkaa lukemaan koiran ruokinnasta. Tieto lisää tuskaa :) Lihan määrä on lisääntynyt varsinkin Matilla, että saisi vähän lihaksille kasvualustaa. Oma silmä on harjaantunut määrissä ja enää ei keittiövaakaa tarvitse niin usein.

Hitto, nää ei sitten oo mitään tavoitteita... nää on toivottavia asioita. Tavoitteena on,  etten koskaan tee listaa tavoitteista...enkä tee nytkään. Tää lista on ehkä kertausta mulle itselle ja vuoden summaus. Kiitos tästä vuodesta ja kiitos siitä että olet ollut siinä meidän mukana. Ensi vuonna jatketaan ja katsotaan kuin meidän käy :)

Terve poika

Matti kävi 22.11 joukkotarkissa kuvauttamassa lonkat ja kyynäreet. Selkä kuvattiin epävirallisesti. Kuvaajana oli lemppari eläinlääkärimme Anne Kolsi. Sattumalta myös Henni ja Ruudolf olivat ilmonneet samaan tarkkiin ja mentiin sitten yhdessä. Pojat saivat yhteisen huoneen ja kuvattiin peräkanaa. Matti painoi 13,4kg. Kolsi tuli huoneeseen ja kysyi annetaanko humautus ensin nartulle ja katsoi Ruudolfia... tokaistiin sitten Hennin kanssa, että "Nämä ovat VELIpuolia! Ihan samasta puusta veistetty, kuten huomaat."  :) Kun kyse oli joukkotarkista oli odotukset tyyliin: koiria jokapuolella ja kaamea kaaos... Salpausselän koirankasvattajat saavat kyllä täyden kympin aikatauluttamisesta ja järjestelyistä. Jouhevasti sujui ja kaikilla oli mahdollisuus omaan huoneeseen. Ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä ja nautiskelivat sumppia sillä välin, kun koira kuvattiin tai odotettiin omaa vuoroa. Kuvat katsottiin Hennin kanssa yhdessä ja oli kiva saada edes pieni verranto jonkun toisen kuviin. Kolsi selitti ja analysoi kuvat, mutta ei kertonut lonkista kirjainarviota... molemmat saivat arvion: Loppuelämän lonkat :) Selkä näytti siistiltä.Viime viikolla tuli odotettu tieto OmaKoiraan ja Matin lonkat A/A ja kyynäreet 0/0! Tästä on hyvä jatkaa!!!

Matti kotona toipumassa ensikännistä :)

Käytiin avaamassa uimakausi Hyvinkäällä ja enää oli yksi "liivijengiläinen". Noalle laitoin liivit ja Matti sai uida ilman. Ensin Matti ja Noa ei luonnollisesti halunneet mennä lähellekään vettä. Kun alkujärkytyksestä päästiin, uivat molemmat :) Majakka-lelun kun kaivoi esiin, hyppäsi Matti rampilta suoraan veteen. Puolen tunnin uimisen jälkeen ja siihen toinen reilu päälle kuivaamisen merkeissä, oli kyllä hiljaisia koiria :) Ensi viikolle on jälleen uinti varattu.

Kuva: Mari