Heipskukkuu... on taas taukoiltu kaiken kirjoittamisen suhteen. Koneallergiaa varmaan:) Äsken taas joku ihme pöpö puraisi ja sain taas tehtyä isoa työtä etiäpäin, siihen auttavana tekijänä oli varmaan kun luki luokkakavereiden valmistujaisista. Toiset ne on vaan niin aikaansaavia, kyllä minäkin välillä :)
Koiraton viikonloppu oli perjantain osalta katastrofi ja lauantain suhteen ihana. Perjantaina 17.8 olin siellä surullisen kuuluisassa Weekend Festival- tapahtumassa ja voin kertoa, että kaikki se ruuhka ja odotus ja kuumat bussit ja blaaaaaah oli kaikki totta ja sitä aikalailla elettiin. Onneksi näin sen mitä varten liput ostin, kaikilla ei ollut samanlainen tuuri. Bussien odottelu n.6h- festarit n.2h.
Yöllä koin sitten ensimmäisen kunnon kontaktin virkavallan kanssa, kun kyyditys Espoosta Vantaalle sujui leppoisasti poliisien maijan kyydissä mukavia jutellen... tultiin ulos sivuovesta, ei takaovesta ja tarina päättyi ilman mitään merkintöjä valtion kirjoihin :)
18.8 Vietettiin akkaporukalla
Annen tupareita... tai oli siellä uroksiakin, 5 pientä ja kaksi "isoa" (mutta toinen niistä aika varmasti vielä pennun tasolla) Pennut oli syötävän ihania ja voi rakkaus. Jo silloin niin sosiaalisia, mutta kyllä ne pienet pirut osasivat maiskutela varpaista ja vetivät naruista. Ihanaa toisaalta nähdä mitä niistä rakkauspakkauksista isona kasvaa. Noa katsoi Julian vauvoja ensin vähän "yrjö suussa" ja sitten kun alkoi pikkuhiljaa vähän lämmetä oli Julia sitä mieltä, että enomies pysyy vaan kauempana palleroista.... ja kyllä tuo pysyikin. Noa nautti huomiosta ja meni rapsuttelijalta toiselle ja laittoi tassun reteesti reiden päälle :) Yl vietettiin hienossa yksiössä, sillä päästiin Annen asuntovaunuun... oltiin oikein city-karavaanareita :)
Onni-pappa vietti viikonlopun siskollani Nuca-aussin kanssa. Turvallisessa paikkaa pappa oli, sillä Nuca on aina ottanut Onniin erittäin suojelevan asenteen ja muut koirat eivät silloin Onniin edes katso.
Noa kävi siinä lomaviikolla vielä hieronnassa ja pääsi lapsenvahdiksi (surkea kännykuva):
Tämä kyseinen poika seurasi Noaa aina nähdessään. Täytyy sen verran kehua, että vaikka ilme on taas sarjassamme "yrjö suussa", niin erittäin kärsivällinen kaveri oli. Ei näkynyt jenkkihymyä tai kuulunut murmur-ääniä... karkuun meni kyllä pentujen villinä aikana :) Kyseessä oli siis
Katrin Lokatin-lapsia... ihan mahtavia pikku corgeja... En oo ikinä nähnyt noin pieniä kyseisen rodun edustajia, IHANIA!
Loma lopetettiin poikain kanssa agilitykisoihin. P-haulla oli kakkosille pari rataa ja sinne mars. Virkkala/Sivonen-yhdistelmä oli suunnitellut erittäin mukavat radat. Ensimmäinen (agi) rata oli mentävissä, mutta minä olin suunnitelmalisesti ja erittäin kärsivällisesti milloin myöhässä, milloin ihastelemassa Noan menoa ja ennen kaikkea häpeäkseni Noan tiellä. Kyllä hävetti taas oma typeryys. Toisella radalla (hyppy) oli ohjaajakin enemmän kartalla. Harmittava hylky tuli kun Noa sujahti väärään päähän putkea... kävi itseasiassa niin outo juttu --> oli U-putki, jossa koira piti viedä toisen pään ohi kauemmaiseen päähän ja olin vetävinäni Noaa hyvän matkaa jo kohti toista päätä ja kroppa ja koko rintamasuunta oli oikeaan suuntaan, MUTTA sanoin "putki" liian aikaisin ja Noa kääntyi kuin kolikon päällä lähimmäiseen putken päähän. Olin ihan haavi auki siellä radalla. Hyvällä sykkeellä loppuun ja sain ukkelista irti jopa haukahduksen viimeisellä hypyllä. Mieli on hyvä sen hyppärin jälkeen ja kohti uusia kisoja. Ensi viikonloppu menee sitten omissa kisoissa työskennellen ja kisatenkin.
Mikähän ilkeä buumi tässä lähiaikoina on ollut, kun monta hyvää koirakaveria on lähtenyt sateenkaarisilloille ihan liian aikaisin? Hyvää matkaa kaikille mahtaville persoonille, viimeisimpänä hyvää matkaa toivoteltiin Fredille <3
Eipäs muuta... adios!
-P
