sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Koira2013 meidän osalta

Startattiin Lahdesta 14.12 klo7 kohti Helsinkiä ja Pohjoismaiden voittaja näyttelyä. Matkassa: Minna ja Minea, Marisa ja struudelit sekä turistin virkaa hoitava Anu. Matka meni oikein hienosti aina Hartwall areenan kohille, josta alkoi kökkiminen jononssa. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran aikaisin liikkeellä, että ei kökitty siinä kauaa ja jono liikkui kuitenkin koko aika. Olin itse aika järkyttynyt sen näyttelyn koosta ja siitä kusen ja paskan määrästä mitä oli jo parkkihallissa... oikeasti, antaako ihmiset koiriensa suhuttaa ihan mihin sattuu oikeassakin elämässä (näyttelyt onkin yhtä "satua") Olin muutenkin ihan tautipelkoinen ja Matti ei haistellut ketään tai mitään :D Päästiin aika kivuttomasti kehän laidalle ja onneksi oli tilaa paljonkin. Matti oli suht rento ja kävelytin sitä hallia ympäri ja leikitinkin vähän, jotta ukko rentoutuisi. Matin tuhovoima oli jo kuulema kiirinyt kehän laidalle ja sen silppurintaidot saivat "kehuja" mm. Saijalta :) Riemu repesi, kun Anne, Nanna ja koirat olivatkin yhdellä häkkilueella ja Matti tunnisti porukan. Myös Maggie siskoa haisteltiin ja mielisteltiin, käytiin Suvin ja Mäksyn kanssa yhdessä ulkoilualueella (se olikin näky) Matti ei meinannu millää pystyä heittää kepillistä, kun paikka oli jotenkin utopistinen sen mielestä. Äkkiä kakalle kulmaan ja sitten etsittiinkin pissapaikkaa jonnii aikaa.

Anne otti Masan hoiviinsa ja kävelytti ja harkkasi kehässä. Pöydälläkin ihanat ihmiset kävi tutkimassa ja kopeloimassa Masaa,hyvin oli mennyt kuulema! Sitten alkoi kehä, tuomarina oli pitkänhuiskea Saija Juutilainen. Ihanasti käsitteli koiria ja tsekkas ensin maassa jotain ja sitten mentiin pöydälle. Kerron tässä vain meidn kokemuksia, kun koiria oli paaaaljon! Yllätyksekseni Matti hyppäsi tuomaria päin, kun kävi katsomassa ilmeisesti ilmettä maassa. Olin helpottunut ja rentouduin. Päydällä Masa oli kuin kallio ja kuulema älyttömän rento (Hyvä poika <3) Tuomari otti jopa kaksi kertaa Matin päästä kiinni ja vähän lässytteli ja pikkumies seisoi kuin tatti, kerran taisi Annea katsoa tyyliin "onko tää ok?" :) Tuloksena ERI ja olin niin tyytyväinen. Junnuluokassa sijoitus kahdesta osallistujasta toinen ja arvostelu oli erinomainen, Matti oli (ja onkin) tuomarin mielestä vielä kesken. Tottahan se on, painoi eilen kotivaa'alla 11kg. Vertauksena Noa 37cm painaa 10-11kg ja Matin säkä kuitenkin päälle 40cm.

Täsä mä olen!  (Sala)kuva by Suvi Tyynismaa

"9 kuukautta. Hyvärunkoinen ja luustoinen. Mukavan lihaksikas juniori. Oikeat mittasuhteet. Hyvät vahvat käpälät, mutta etuosa saa vielä tiivistyä ajan kanssa. Urosmainen. vielä kovin kapealinjainen pää. Hyvä purenta, ilme ja pigmentti. Kaunis karva ja puhtaat värit. Yhdensuuntaiset, vielä kovin kapeat liikkeet. Tarvitsee lisää ulottuvuuta. Mukava luonne. Kaunis sivukuva. Tarvitse aikaa" ERI

Kuva: Suvi Tyynismaa
Päivä oli muutenkin Oorbellen suopea... Mila ERI, Maggie ERI +juniorivoittaja, Lex ja Nero sai ERIt ja Lexalle vielä pari kirsikkaa päälle, Keira äippä oli daameista kaunein ja Maggie siinä kakkosena ja Keikkuli vielä VSP koko skabassa.Niin ja olihan kasvarikin, Matti pääsi siihenkin Annen kanssa ja hienosti olivat Oorbellenit kakkosia KP:n ja hienon arvostelun kera.

Kuva: Suvi Tyynismaa



Noa-poika on ollut pikku-potilaana. Lenkillä sen kannuskynsi vääntyi ja tiputteli vähän verta.Putsasin ja Laitoin siihen siteen. Aina kun sen vaihtaa on kävely lähes mahdotonta ja valkuaiset vilkkuen mulkoillaan linkaten :D Antaa sen nyt rauhassa parantua. Normaali lenkkiä sen kanssa on kyllä tehty, mutta kannus on ollut suojattuna. Voi olla, että huomiset agit jätetään sen kanssa väliin just in case. Viime viikolla kokeilin Pomppia, siis niitä mantteleita,  Korkeavireellä ukoille ja messarista ne sitten ostin. IIIIIIIIHANA vihreä kuosi tullut, olisin halunnut sen molemmille mutta päätin ostaa Noalle ruskean, ettei sotke. Lisäksi valo-/vilkkupannat tarttuivat mukaan. Olisin halunnut ladattavat, mutta niitä ei ollut.  Nuo oli kohtuuhintaisia niin ostin sitten pattereilla toimivat...täytyy odottaa, että Petelle tulee muitakin kuin oransseja led-pantoja pian varastoon, niin saan pojille ladattavatkin.

Pidennetty viikonloppureissukin tuli varattua ja ihan täällä Suomen rajojen sisällä pysytään. Lähdetään pohjosempaan koirain ja Marin laumoinen kanssa pe-ti helmikuun vaihteessa. Ihana pikkumökki vuokrattiin, mihin saadaan kuitenkin pojat erikseen jos tarvis! Hiihtoa ja ulkoilua ja kätköilyä ja ulkoilua ja ulkoilua....JEEE!

Sitä odotellessa.... ja jos ei ennen joulua tule päivitystä, niin Hyvää Joulua ja tulosrikasta Uutta Vuotta 2014 Teille kaikille!!!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

ATK ammattilainen... ei asu meillä!

Joo, siis olen unohtanut ihan kokonaan kertoa että ollaan siis muutettu tänne sivulle. Se kävi kivuttomasti ja ihan ohimennen, kun vaan päätin muuttaa osotteen.. eihän se mitään muuta ;D eiPÄ! Nyt on uusi osoite ja vuoden ATK-tunari palkinto ei varmaan enää selittelyjä ja perusteluja tarvitse??

perjantai 22. marraskuuta 2013

Agitirppa

Sanonpa sen nyt ääneen: Matin kanssa agility on superkivaa!!! Tuntuu ihan sairaan mahtavalta ja etuoikeutetulta saada hyppysiin koira, joka rakastaa lajia noin paljon ja antaa kaikkensa joka treenikerta. Itekin oon syttynyt taas aivan uudella tavalla agiin. Kyllä se Noankin kanssakin on kivaa, Noan omalla tavalla. Välillä vaan on sellai tunne, että Noan mielestä agi on kivaa vain siitä syystä että MINÄ tykkään siitä :/ Mutta treenaaminen Noankin kaa tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja alan oppimaan, millä resursseilla mies painattaa etiäpäin. On se vaan niin ihana "aikuinen" <3
Matin kanssa siirryttiin samaan ryhmään kun Noa, mutta tehdään hyyyyvin paljon pätkittäin ja opetellaan uutta siinä hauskuuden lomassa. Vaatii vaan pienet alkurallit, jotta pikku-ukon saa hyppysiinsä. Yleensä aluksi tehdään joku pikku radanpätkä, johon yleensä sisällytetty joku tekniikka, sitten on keppi ja kontakti pätkä (siis niitä erikseen) kepit mennään vielä pitkään puolikkaana ja ohjureilla.
Lotan koulutuksissa ollaan pari kertaa tässäkin kuussa oltu ja ihan mielettömän paljon saatu niistäkin. Tässä pieni sepostus kanavan treeneistä 9.11.13.

Lotan rata kanavalla 9.11.13
1-8 esteet pätkissä: Matti rauhoittui alkuun Lotan avustuksella ja ensiksi veti TÄYSIIIIII putkeen (26). Palkkasin sen sitten putkensuun ohittamisesta muutaman kerran ja sitten onnistui. Pystyin heittämään ukon aika helposti kakkoselta kolmosputkeen ja uutaman kerran jäin vaan tuijottamaan *buu*, kunnes sain jalat liikkeelle :) 5 ja 6 väli oli maneesilla erilainen. Putken suu 6 oli lähempänä hyppyä 5. Putken pää 7 tuotti vaikeuksia. Masalle tulee välillä uskonpuute tämmössissä mutkaputkitilanteissa. palkattiin herra jälleen muutaman kerran ja avot, toimi! Ei varmaan yllätys, että 8-10 välillä ongelmaksi koitui kohta, jossa 8 hypyltä piti koira kääntää 9 hypylle... putkeen sujahti ennen kuin kerkes kisaa sanoa, saatiin toimimaan palkkauksen avulla :) Seuraavan kiekan missio oli 13-16. Heitin herran putkeen (irtoo sairaan makeesti) ja vein aavistuksen ohi 14 ja tein persjätön... tai niin my little pony maassa olisi tehty... sisäänrakennettu valssi puski päälle. Saatiin pari tosi hyvää toistoa, mutta kyllä saa itseään taas potkia persuksille.
Hyvä mieli jäi ja ei edes tuntunut miltään pieni 8km jäähdyttelylenkki maneesilta pysäkille missään :) Sieltä haettiin Noa ja mentiin vielä masan kanssa moikkaamaan pentutreffeilijöitä tohon lähirantaan. Paikalla olikin jo Anne ja Mila, Anne ja Cleo sekä Outi ja Ego. Matilla ja Egolla ei ole kuin viikko ikäeroa ja Matin mielestä Egon kanssa pitäisi vähän katsoa kaapin paikka, mutta ihan super hienosti "pikku"-pojat juoksivat keskenään. Paljon helpompi tilanne nyt, kun Egon henkinen tuki Olli ei ollut paikalla :)Kivaa oli!! Aika mahtavaa, että näitä penneleitä on niin paljon, että saadaan tämmösiä penturalleja järjestettyä!

Viime ma alkoi loma ja ollaan ulkoiltu (ja geoiltu) ihan loman arvoisesti.
Noa, Matti ja Max samiksina... Chippa on erilainen nuori :)
Keskiviikkona oli Noan hieronta ja ei mitään kireyksiä. Selkä oli tosi hyvässä kuosissa ja kehittyy kovasti. Noa on kyllä sanotaanko persoonallinen hierottava... Tuntuu vissiin hyvältä toimenpide, kun välillä saa ilohepuleita ja sitten pusutellaan ja sekoillaan :D Mattikin oli mukana ja nukkui sekä meni vähän harkkaamaan hierontaa varten.... Lihaksia ei kuulema vielä hirveesti ollut (MITÄH?? ;) ), mutta tulossa on!

Eilen oltiin Vaun hallilla Lotan koulutuksessa.
Lotan rata Vaulla 21.11.2013
(Rataa oli pidennettu siten, että 2 ja 3 hypyn välissä oli muuri, jossa 3 palaa, sillä se mentiin kahteen suuntaan.) 1-6 Jäin jälkeen kolmosella, mutta ukkeli haki tosi hienosti (muttei hirveen kauniisti) 4 ja 5 takaakierron. Heitin putkeen ja leijeröin 6... Lotta oli palkkaamassa ensin muurin jälkeen, eteeneteen ja sinne meni, HIENO pentu. Onnistui myös sillee, et palkkasin ite *peukku Masalle*. Kokeiltiin vielä ekan pätkän loppuun väli 12-17. Pussia ensin palkkattuna yksitän. Pussia ei otettu mukaan kuvioon, kun kerran... Lotan mielestä on tärkeä opettaa ensin Matti menemään pussista SUORAAN etiäpäin, tuossa kuviossa on varana se, että koira alkaa kaartaa pussissa ollessan vasemmalle... Kaikki aikanaan! Suunnittelin aluksi poispäinkäännöstä 15 ja 16 väliin, mutta persjättö sopi paremmin... Toim.huom: vaatii ohjaajan, joka sen osaa tehdä! Olin taas aika ulalla ja blokkasin hypyn menemällä liian kiinni vasempaan siivekkeeseen. Toisen pätkän alussa kokeilin vielä tota, kun jäi vähän hampaankoloon... Onnistui, kun liikutin itseäni pois hypyn eestä. Vaatii aina vähän sulattelua, että onnistuu :) Lopuks vielä 20-25 pätkä molemmilta puolilta, suoralla paremmin toimi, kun olin A:n puolella. Hyvänmielen treenit jälleen :)

No olipas taas... blogin kaikki kaks lukijaa on varmaan hirveen innoissaan tämmösestä agi lörpötyksestä :D

Kiitos ja palaillaan! Me lähetään nyt mettään poikain kanssa adios!

-P

maanantai 21. lokakuuta 2013

hieNOA ja MAlTTIa

OOOOOO, mitä sanoilla leikkimistä... Buu, tiedän. Tosi huono. Otsikointi on aina jotenkin hankalaa, kun tapahtumaa on kertynyt taas meidänkin arkeen.

Noa kävi hierojalla lokakuun alussa ja taisin itse jännittää enemmän, kun Noa. Oon tullut jotenkin ihan ylihysteeriseksi tuosta Noan selästä ja tarkkailen miestä koko aika ulkona ja treeneissä. Käyn selän läpi päivittäin ja odotan, että missä kohtaa herra reagoi kosketukseen. Ei Noa ole reagoinut ja selästä ei löytynyt mitään muuta, kun selkälihaksen kehittymistä :) Metsälenkit on ollut iso osa meidän arkea keväällä ja kesällä ja jatkuu tästä etiäpäinkin. Noa <3
Agia ollaan edelleen tehty minikorkeuksilla ja Noan sisällä taitaa asua pieni minikiitäjä. Medihypyt on ihan ahterista! Meillä on hetken aikaa maanantait niin, että 18-19 on Noan treenit Korkeavireellä ja sitten 20-21 on Matin jatkoryhmä. Ollaan sitten hyvä tovi vietetty aina hallilla ja Noa yleensä miltei nukkuu Matin treenien ajan fleece päällä :) Yksi maanantai vielä näin ja sitten Mattikin pääsee Noan kanssa samaan ryhmään treenaamaan... helpottaa ja lyhentää meidän maanantaita huomattavasti.

Matti siis edelleen kovasti opettelee agilityn alkeita ja intoa riittää. Hieno mies! Nyt kun on uusi treenipaikka, opetetaan alkeetkin aivan erilailla, kun esim. kanavalla, missä aikasemmin treenattiin. Uuden oppimista on koiralla, mutta ehkä enemmän ohjaajalla. Yritän saada kaiken irti koulutuksista ja tähän kun lisätään Lotan treenit päälle, on asiaa välillä pää täynnä. Pikkuhiljaa kai se oma tyyli muokkautuu Masankin kanssa. Nyt taistellaan sellaisen asian kanssa kun palkkaus lelulla ja namilla. Tilanne oli se, että jos Masa näki namin/palkattiin namilla ei lelu enää kiinnostanut pätkän vertaa. Asiaa on sitten harkattu leikittämällä Masaa ja palkattu sitten mahdollisesti namilla... Mikset palkkaa sillä mikä koiraa kiinnostaa enemmän, kysyy joku :) No kun Matti on ahne ja ruoka toimii aina hyvänä palkkana, mutta Masa palkkautuu myös ihan superisti lelulla ja mikä rikkaus onkaan pystyä se palkkautumaan molemmilla. Tottakai, jos lelu ei sitä kiinnostaisi pätkän vertaa, en sitä käyttäisi vaan sitten olisi vaan namit ja toistepäin. Eihän siinä, palkkautuu myös aika hienosti esteillä.

Matti on käynyt kasvattajan kanssa näyttelytreeneissä, ensin yksinään Annen kanssa ja viime perjantaina minäkin olin mukana...plus tietenkin Mila. Ensimmäisellä kerralla oli kuulema jännittänyt uusi halli ja liukas lattia, mutta viimeksi mentiin niin hienosti ja polleana sisään. Auttoi kovasti treenit eilisessä pentunäyttelyssä, Matti oli mielestäni rennompi kuin aikoihin. Sai edellisenä päivänä jäystää naudan luuta ja shaibaa tuli sen mukaan (aivan kuin possua syödessä) ja kun Mattia kakattaa, niin Matti kakkaa... vaikka halliin sisälle. Salamannopea kyykkäys ja volaa, köntsät lattialla. Onneksi barf-kakka on kuivaa ja helposti kerättävää, niin no bigger harm done :) Sitten käytiin moikkaamassa tuttuja harjakoirakehän lähellä ja siellä Masa sai namia ja paljon rapsuja.
Kehän laidalla oli myös kivoja painikavereita, parhaat tietty Rudi, Mila ja Weera, vanhat tutut. Mattia jopa vähän ahdisti Hiilarin eli Hilaryn ruotsalainen avoimuus :) Mimmi tyttö sai pienen miehen rakastumaan tulisesti ja Egoa myös moikattiin äijämäisellä tyylillä. Kehässä olivat siis yhdessä Matti ja Ego taisi viedä voiton rinnan mitalla ;) Massaton-Masa oli aika kukkakeppi Egon vieressä. Hilkka Salohallan arvostelu kuuluu näin: " Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta ja silmät. Vielä hieman niukka karvoitus korvanpäissä (AI, HIEMAN :) )Hyvä kaula ja ylälinja.Ikäisekseen riittävä rintakehä. Eturinta saisi olla voimakkaampi.Riittävät kulmaukset edesä ja takana. Sopiva luusto. Hyvä karva ja väritys. Liikkuu erittäin ahtaasti takaa lyhyellä askeleella. Hyvä käytös." Viimeinen lause oli meidän voitto!

Tässä minä pönötän! Kuva: Ville Ruth
Hyvä purenta :) Kuva: Ville Ruth
Mussukka <3 Kuva: Ville Ruth

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Laiskan päivitys :)

Mielessä on tämä päivitys ollut, mutta aina on JOTAIN ja se sitten jää. Paljon on tapahtunut ja pitää varmaan kaivaa kalenteri esiin, että saadaan kaikki oleellinen kirjoitettua.

Aloitetaan siitä että Matti oli kasvattaja Annen ja Noan kasvattaja Annen kanssa Ruåtsissa elokuun puolessavälissä viikon. VIIKON!! Ihan kamala ikävä oli pikku-ukkoa, mutta tsemppasin enkä soitellut tai tekstannut koko aikaa. Mulle ne tulokset ei oo niin tärkeitä, vaan se miten pieni mies käyttäytyy. Mukana oli Anne x2 lisäksi Mila, Keira-äippä ja Peter-iskä eli perhematka rapakon taa :) Ihanaa oli saada kuvia ja positiivisia viestejä Matin matkasta. Itse näyttely oli varmasti Matille se tyhmin osa reissua. Taas vähän jännitettiin. Tuloksena kuitenkin 4. sija KP:n kera luokassaan arvostelulla: "6months, nice head, ears, eyes, little short in neck. Good body, the topline should be straighter. Tailset a little low. Nice bone. Can walk very good. Good coat and structure. Must be more free." Päätettiin kuitenkin jättää erkkari väliin ja harkkailla. Emmätie mitä ton näyttelytouhun kanssa tekee, ilmotetu Matti on kuitenkin pentunäyttelyyn Lahteen 20.10. Katsotaan.
Kuva: Femke van Ratingen

Kuva: Femke van Ratingen



Noan kanssa lenkkeiltiin paljon Matin ollessa reissussa. Käytiin myös paljon geokätköilemässä, ihan huippuharrastus koirien kanssa. Uusia maastoja ja pitkiä mettälenkkejä usein mahdottoman hyvässä seurassa vielä. (Kaiki kuvat: Mari)
Mamman hymypoika <3
Aurinkovuoren hirveät rappuset
Noa, Max ja Chili... kolme suht samanikäistä urosta sulassa sovussa :)

Yhden Lapakiston reissun jälkeen Noa hyppäsi sänkyyn ja ulvahti ja sama toistui kun hyppäsi pois... Voi jumaliste! Eihän siinä, seuraavana päivänä soitto eläinlääkäriin ja kuvauksiin. Selkä, lonkat ja polvet kuvattiin ja näyttivät onneksi puhtaalta. Epäilen jotain lihasvenähdystä (?), mutta selässä se ongelma on/oli. Pidettiin aika pitkä tauko, miltei 5vka, agista. Eka viikko lyhyttä hihnalenkkiä, sitten pari seuraavaa viikkoa pidensin lenkkiä hihnassa ja pari kertaa pääsi irti ja nyt lenkkeillään normaalisti. Agissa ollaan käyty pari treeniä ja kontakteista otettu ainoastaan puomia muutama kerta ja hypyt minikorkeudessa.

Mattikin on kovasti agiliitänyt. Ollaan käyty Korkeavireen  pentuagikurssi ja nyt ollaan jo jatkokurssilla. Lisäksi ollaan oltu useampi kerta Lotan hellässä huomassa niin Ryttylässä Lotan luona, kun Korkeavireen hallin naapurissa harkkaavien VAU:n porukan järjestämissä koulutuksissa. Hurjan pätevän oloinen liitäjä, älä anna nimen johtaa harhaan :D
Kuva: Mari
Kuva:Mari 
14.9.2013 Lahdessa juurikin Korkeavireen hallissa oli historiallinen(?) kooi pentujen tapaaminen, kulki nimellä Pentupäivä. Ihan mahtava tapahtuma, jossa päästiin liitämään, arkitottistelemaan ja vielä näyttelytreenattiin. Parasta antia oli uusien kavereiden tapaaminen ja Oorbellen jengistä paikalla Mila, Neve, Tara ja Matti.
Kuva:Miikka

Kokonaisuudessaan mukana oli 31 pentua:
Kuva: Miikka
Mukana oli myös kaikki Lahden pentujengin porukka :) Ollaan tavattu aika säännöllisesti ja mukana on ollut parhaimmillaan kuusi ihanaa penneliä. Huomenna olisi taas tarkoitus treffata tuossa meidän lähirannassa ja ottaa vähän näyttelytreeniä:)


Nyt tuli taas kiire lähtö, mutta tässä meidän pari kuukautta taas kuvin ja tekstein. paljon jäi varmaan kertomatta, mutta jatketaan ensi kerralla :)

Adios!
-P


perjantai 9. elokuuta 2013

Paluu arkeen

Otsikko antaisi ehkä sen kuvan, että olen ollut lomalla ja palannut arkeen... no ei tietenkään! Agilityn ohjatut treenit alkoivat jälleen tällä viikolla. Noa pääsi lauteille ma ja Matti ke. Maanantaina oltiin tosin Matin kanssa Lotan koulutuksessa ja saatiin paljon kotiläksyjä. Antoisa koulutus MINULLE, kun aloitan taas puhtaalta pöydältä agilityn. Noan treeneissä olin ihan pihalla. Kuuma päivä ja miltei koko päivä reissussa aiheutti tämän (seli seli, ihan kun en muutenkaan olis pihalla ku lumiukko välillä ;) ) Noa oli hieno ja näytti taas siltä, että agility is fun! Keskiviikkona Masan kanssa pentuagsaan, jossa onneksi vain 5 osallistujaa, kun ryhmäkoko yleensä on 6. Oli treeniliivi ja lelu ja namit ja namikuppi, mutta oikeastaan aika vähän ekalla kerralla päästiin itse aksönin, kun oli niin paljon asioita mitä käytiin läpi. Matti oli tarkkana kuin porkkana ja välillä istui, sitten seisoi, sitten makasi, yritti syödä mattoa ja veti esteille... katsotaan millainen liitäjä Nykäsestä tulee. Lennä Nykäsen Matti, lennä... mutta ei kiitos kontakteilla :)

4.8 Anne haki Matin meiltä ja lähtivät tsadiin Gundog open show'hun. Vesikoirat ry:n järjestämään epäviralliseen näytelmään. Kooikkereita paikalla kaksi pentua, yks Mila ja sen BFF Matti. Olivat lapsukaiset siinä vähän painineet ja verikin oli roiskunut... Masalta siis lähti luultavasti kaikki 3 jäljellä ollutta kulmuria. Yksi oli lähtenyt hetkeä aikaisemmin kotona ja huokaisin helpotuksesta. Pieni paniikki iski, kun ei meinanneet kulmurit millään lähteä, eivät edes heiluneet. Nyt ne lähti onneksi rytinällä. Matti ei niin olisi välittänyt Kareksen Juhasta, mutta kai jotenkin oli herra Kares saanut (jäljellä olevat) piikit katsottua. Arvostelu tuli ihan kirjallisena ja kuului näin: "Erittäin lupaava, vielä kovin ujo, maskuliininen kokonaisuus. Lupaava pää. Erinom. runko. Hyvä turkki ja väri. Jo nyt kauniit liikkeet. Nyt paljon harjoitusta ja maailmalla kulkemista, että luonne reipastuu."

Noa oli sairaslomalla hetken aikaa, kun vanha lihasongelma alkoi taas vaivata. Tulehduskipulääkkeitä ja hihnalenkkeilyä + seinille hyppivä koira. Nyt seurailen hetkisen aikaa tilannetta ja pienikin häivähdys kipeydestä ja me mennään kuvauksiin. Voi kun nuo osaisi oikeasti. Mamman Noba <3

Matin elämässä on myös tapahtunut suurta vääryyttä, sillä ruoka-aikoja ei ole enää kuin kaksi kertaa päivässä. Puuttuva ruoka-annos on sitten korvattu kengällä tai muulla kodin irtaimistolla. Masa lähtee elokuun puolessavälissä reissuun ja toiveina oli, että poika on kahden sapuskan tahdissa silloin. Pyyntöönne on vastattu. Nykänen on nyt 5½kk ja korkeudessa on menty Noasta ohi. Paino on vajaa 10kg. Ihana muru tuokin.

Jottei tämä elämä muuttuisi liian tylsäksi ja vapaa-ajanongelmia ei missään nimessä pääsisi syntymään, olen hurahtanut geokätköilyyn. Tästä olen kuullut jo vuosia sitten ja ihan tarkoituksella en ole edes katsonut mitään siihen viittaavaa materiaalia mistään, koska tapauksen tietäen koukutus on taattu. Pari viikkoa sitten olin kavereiden ja koirien kanssa keräämässä vattuja ja kaveri kävi sitten hakemassa yhden kätkön, asia jäi mietityttämään. Nooo, maanantaina kun mentiin toisen kaverin kanssa Lotan koulutukseen ja Ryttylän maastoista haettiin sitten kätköjä ja fiksuna tyttönä kaveri piti koiria ja minä etsin rinteestä kätköä. se tunne kun se löytyi!! Siitä se ajatus sitten lähtikin. Illalla omat tunnukset ja ti aamuna eka oma kätkö plakkarissa :) Geokoirani kunnostautuivat myös, Noa on kuin vanha tekijä: kun minä kyykin kirjaamassa löydöstä on Noa kuin ei olisikaan. Super-kuul ja muka vaan haistelee. Entäs tämä toinen, Matti tunkee nenäsä niiiin lähelle purkkia kun mahdollista, varastaa purkkien kansia ja saa hepuleita niiden löytyessä :D Vaatii vähän koulimista, jotta loggaaminen saadaan tehtyä jouhevasti. Parasta on se, että pääsee olemaan ulkona ja koirat voi ottaa mukaan. Viikon sisällä on tullut pyöräiltyä sekä koirien kanssa kätköjä etsittyä varmasti lähemmän 60km edestä.

Ei tässä muuta... syksyn odottelua :)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Agiräpellystä ja kuvia

Räpellystäpä hyvinkin, nimittäin agirotu tapahtuma ei ole koskaan kohdellut meitä hyvin, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Tuli taas mieleen, että miksi se koira on sinne ilmottava, kun se ei mitenkään päin nauti agilitystä kuumalla. Mutta mistäs sen säätilan voi tietää ilmovaiheessa? Teivossa oli KUUMA ja rusketusraidatkin sain. Jos ei olis ollut lippistä, olisi ihmiset päässeet todistamaan harvinaista, vain suomen kesässä tavattavaa ihmispandaa... laseista jää siistit rajat *peukku*
Startattiin siis yhdellä radalla Noan kanssa, epävirallisella joukkueradalla. Emilia nappasi Kirvan kanssa meidät su aamuna klo8 (VASTA!) kyytiin. Kuinka luksusta, viimeksi Ylöjärven agirodussa meillä oli eka rataantutustuminen klo 7. jotain... lähtö Lahdesta siis 5 jälkeen :O. Saavuimme paikalle 10 maissa, kun Emilia starttasi Kirvan kanssa maxi radalla eka ja siitä sitten Rikin kanssa medi radalla. Meidän rataantutustumisen piti olla 11.45, mutta silloin pääsi vasta toinen mediporukka tutustumaan ja me oltiin ryhmässä kolme. Matti tutustui penneleihin ja oli kieltämättä vähän Liisa ihmemaassa, paljon pentuja oli jo treffaillut lauantaina ja me kun tulimme su, oli monet pennelit jo päässeet tutustumaan ja painimaan. Matti tutkaili ja leikki siskojensa Milan ja Maggien kanssa. Paljon on sisaruksissa samaa :)
Kuva: Tytti Käyhkö

Rata oli kiva ja ehdottomasti mentävä, kiitos siitä tuomarille. Noa starttasi ekana ja juuri kun saavuimme lähtöpaikalle, alkoi Noan häntä heilua vimmatusti ja mietin mitä se ukko nyt näki... ukko näki sheetin, pienen trickisheetin, jolle heilutti häntää ja vinkui. Mulla alko armoton nieleskely ja siinä sitten yritin poitsulle kertoa että ei se ole Onni. Rata meni ihan päin honkia ja eniten huolestutti se, että Noa kiersi 90% hypyistä vähintään... en ole vielä edes pystynyt videota katsomaan suorituksesta, kyllä meinaa kirpas! Taito se on sekin, että viettää hyvin etenevällä radalla yli minsan ja saa kerättyä 40vp :(

Agirodusta kun selvittiin, niin maanantaina oli meillä pentutreffit. Sitä ennen Henni toi Rudin hoitoon pariksi tunniksi ja suuntasi isännän kanssa Kärkkäiselle shoppailee. Poikien kokoero oli huimasti tasaantunut ja Rudi oli kasvanut kovasti. Pojat malttoivat vähän nukkuakin, toisin kun silloin kun Mila oli hoidossa. Hyvä se oli kerätä voimia, sillä parin tunnin päästä mukaan liittyi siis myös Miltsu prinsessa ja painit alkoivat. Noista kyllä huomasi, että "Two's company, but three's a crowd" aina joku katseli vierestä, kun kaksi paini... tämä sama ilmiö oli silloin, kun Mila, Maggie ja Masa leikkivät! Ensin hörpättiin meillä sumpit ja sit mentiin vielä ulos leikkimään, kun porukka oli jo nii-iin "väsynyttä". No juu, ei ollut! Ulkona rallattiin vielä hyvä tovi. Seuraavat treffit on jo sovittu! Tässä muutama Hennin ja Villen ottama kuva päivästä:
Vielä mahdutaan samalle lelulle :)
Lastenvahti Noa Nöppönen
Mila ja Matti tuoksuttelee ja Rudi pitää vahtia
Rudilla on keppi, se on saatava siltä!

Ihana kasvattaja on viemässä Mattia näytelmiin ja käytiin sitten torstaina harkkaamassa mätsärissä... Mila ja Matti huusivat autossa, kun olihan siitä jo kaksi kokonaista päivää, kun viimeksi oli nähty :) Painit alkoivat välittömästi, kun päästiin Löytynmäen kentälle. Paikalla oli tosi vähän porukkaa, kun tilaisuutta ei ilmeisesti hirveesti oltu mainostettu. Jännitti ihan älyttömästi, miten pikku-ukko käyttäytyy, kun ei olla kuitenkaan ehkä tuota näytelmätouhua harkattu. Jos minä olin näkyvissä, matti etsi katseellaan koko ajan... menin Milan kanssa piiloon hetkeksi, kun Masa oli kehässä. Matti siis kehään ensin ja Mila seuraavaan pariin. Masa sai parikseen aivan syötävän  ihanan 13viikkosen kultsun pennun ja meno oli just ihanan pentumaista näillä kahdella. Matti käyttäytyi kyllä hienosti ja vähän oli pöydällä jännittänyt. Seisominen sujui paremmin , kun liikkuminen...sitä treenaamaan! Matti ja Mila saivat lopulta molemmat hienosti punaiset ja tämä joutui kehään. meidät käteltiin pois ja Mila pääsi hienosti jatkoon, sijoittuen punaisten pentujen kakkoseksi, Hyvä Mila <3 Hienoista arpajaisista voitin sitten yövalon ja sain Annelta hänen voittamansa iiiiihanan vihreän rikkaharjasetin... tiedän, että ainakin yksi ihminen ymmärtää, miten ihana voikaan olla rikkaharjasetti KUN se on vihreä :D

Tässä muutama Katrin ottama kuva pojista:


torstai 4. heinäkuuta 2013

Kooi-mejäilyä ja muuta mukavata

Huh, taas on kirjoittamisessa ollut väliä, mutta on tässä kaikkea tapahtunut.

Noa on elänyt aktiivista ja myöskin tarpeen mukaan rauhallista elämää. Ollaan harkattu agia säännöllisesti ja muutaman kerran ollaan käyty Vuorelan Lotan koulutuksessa. Tykkään ihan älyttömästi Lotan tyylistä ja suunnitteilla on pientä yksärin poikasta pienessä ryhmässä Lotan luona. Matti pääsisi myös niihin mukaan. Ollaan treenattumyös mejää tasasen epätasaisesti. Sitä lajia kun ei hirveesti tarvi/kannata treenata, mutta välillä pitää muistutella... Noalle harkkajälkiä tulee tehdä kuitenkin siten, että pikkupyörimiset ja tarkistelut vähenee. Katkolla oli ekassa kokeessa onkelmia, mutta nyt on tehty jälkiä, jossa kaksi katkoa ja yksi normi kulma. Kenraali ennen Mikkelin mejää ei oisi voinut mennä paremmin ja oli kiva lähteä taas kokeeseen.

Pikku jäpä kasvaa kovasti ja muistutti vähän aika sitten lähinnä bambia pitkine kinttuineen. Painokin on alkanut "vähän" tasaantua, vaikka ylimääräistä Nykäsessä ei kyllä ole. Viime puntarikäynnillä 
8,3kg ja tämä oli juhannuksen tienoilla. Täytyypi taas kaveri punnata. Aikas veikeä ukkeli tuo onkin. Hyväntahtoinen höseltäjä ja tietää paikkansa meidän huushollissa. Noan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja toivonkin, että poikien välit pysyy tälläisenä mahdollisimman pitkään. Noa jos sanoo kovemmin, Masa alistuu heti. Taistelutahtoa löytyy ja ahne on kun mikä... helppo kouluttaa :) Perusjuttuja ollaan opeteltu, mutta on tuo kaveri saanut olla vähän kun elopellossa... eikös se mene niin, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää :) Matilla alkaa pentuagi elokuussa ja sitten syssymmällä aletan myöskin ehkä suunnata sinne Vuorelan Lotan oppeihin. Saa nähä mitä tuosta pikku kaverista tulee.Töissä ollaan käyty edelleen ahkerasti ja Matti on saanut uuden nimen asukkailta: Yhteiskulta <3 Ei hetkauta pyörätuolit tai nosturit, mutta vieraita ihmisiä katsoo välillä vähän mietteliäänä. Sieltäkö se mööökö-kausi on tulossa?


Oltiin ennen juhannusta poikain kanssa Pukkilassa kaverin mökillä pari päivää nollailemassa. Siskon ja siskon koiran, vanha rouva Nucan, kanssa matkustettiin ihanaan pikku-perälään ja vietettiin auringontaytteiset päivät hyvin syöden ja nauttien myöskin sivistyneesti virvokkeita.

Viime viikonloppu 28.-30.6 vietettiin Saaran ja Huugon sekä Suvin ja Mikon kanssa Mikkelissä rotuyhdistyksen järjestämässä mejä-kokeessa, joka siis samalla rotumestaruus. Matkustettiin Saaran tilaihme autossa koko konkkaronkka hyvinkin sulavasti perille, Go Kia! Yövyimme lomakoti Mäntyniemessä, jossa meininki oli vähän pysähtynyttä ja asiakaspalvelu "vähän töksähtävää"...MUTTA jos aitan, jossa on jääkaappi ja kahvinkeitin saa 20€/yö, se passaa vallan mainiosti. Aittaan olisi mahtunut viisi immeistä, mutta meillä oli neitien kanssa omat yksiöt, jotta koirat saavat olla rauhassa. Pe ja la saunottiin ja lisäksi vähän rillattiin... koirat mahtuivat yhdessä lenkille, kun eivät päässeet kosketuksiin. Vallan mainiosti 3 aikuista urosta ja keskenkasvuinen mahtuivat samaan lomakylään. Matti hieroi vähän tuttavuutta korvanpuhdistajaspesialisti Huugon kanssa vetäen pari rundia jahtausta pihalla ja vähän piti Mikollekin nöyristellä majalla kevarin läpi.

Lauantaina alotettiin klo9 jälkien suunnistus ja lämmintä päivää povailivat. Sain parikseni bassetin omistajan, jonka kanssa olimme tietämättä jo tuttuja aikaisemmin. Noa oli bassettien kokeessa Miehikkälässä pari kesää sitten ja parini oli siellä oman koiransa kanssa. Hikinen päivä (parhaimmillaan +29) paarmasateessa meni paljon jouhevammin mukavan suunnistuskaverin kanssa! Suunnistettiin kaksi VOI jälkeä ja siinä ei onneksi kauan nokka tuhissut. MUTTA oikeesti, se ötököiden määrä!! Sitä ei voi tajuta, jos ei ollut siellä... se oli ihan kaoottista ja entäs se surina... puistattaa ajatellakin. Parini kanssa siinä joutui pari voimasanaa päästämään ja kokenut mettämieskin myönsi, notta sellaisessa paarmasateessa ei ollut koskaan ollut.Saatiin homma kasaan nopeasti ja sitten majalle syömään. Saara olikin jo pareineen siellä ja kuultiin, ettei  Suvi ollut lähtenyt edes vielä pareineen toiselle jäljelle. Päätettiin siis lähteä majapaikkaan. Matti oli mukana koepaikalla myös la, jotta Noa sai rauhassa kerätä voimia seuraavaan päivään. Matista ja kyökkipartion Pirjosta  (kennel Muskettikoiran) tuli viikonlopun aikana hyvät ystävät, juustolla saattoi olla osuutta asiaan. Miten ihanaa, että kakaran pystyi jättää majalle ja se sai kekkuloida vapaana, mutta kuitenkin valvotusti siellä.  Mäntyniemessä varattiin sauna ja käytettiin Mikoa pissalla.Eedelleenkään Suvia ei kuulunut. Saunottiin sitten Saaran kanssa ja päätettiin lähteä majalle etsimään kadonnutta lammasta... kieltämättä hiipi pieni pelko, ettei mitään olisi tapahtunut.  Onneksi ladyt pääsivät metsästä vihdoin pois ja päästiin grillailemaan. Ukkosen jyristessä käytiin nukkumaan.

Sunnuntaina aikaste ylös ja kohti majaa. Tuomareina kokeessa olivat Kari Muje, jolla mukana myös harjoitus-arvostelija Piia (en muista anteeksi) ja sitten toisena tuomarina Tuija Räisänen. Oltiin Noan kanssa Karin ryhmässä. Kaikilta mestaruuskokeeseen osallistuvilta katsottiin siru ja sit mentiin paukkutestiin. Läpi meni kaikilta :) Sain arvonnassa meidän ryhmän ekan VOI-jäljen ja opastin vikan. Odoteltiin ensin hetki majalla ja haettiin Saaran kanssa kamat majapaikasta. Metsään lähdin Akun (Wisestone Aramis) omistajan kanssa ja ehdittiin paljon jutella koirista ja muusta. Sitten jäljelle, oppaana oli Tanja ja hän tuomarieiden kanssa vähän varoitteli trooppisista olosuhteista. Alkumakaus ja ohjattu 10m, sitten poika töihin. Ekalle makaukselle ja kulmalle ok ajassa, pieniä tarkistuksia siellä täällä. Toisella pätkällä kulma tuottaa päänvaivaa ja olinkin aivan varma, että siinä on katko. Noa oksensi kulman tutkimisen aikana, mutta jatkoi normisti sen jälkeen. 3. ja 4. pätkä mennään tarkistellen. Aikaa meni aivan älyttömästi kahdella ekalla kulmalla ja olinkin aivan varma, että aika on ylitetty ja kirkkaasti. Kaadolle päästiin (TYÖVOITTO) ja erittäin tarkkaavainen tuomari ripitti liinan käytöstä, ym. Tuli sellainen "ekaa kertaa mejässä" olo :) En kysynyt aikaa, mutta tuomari kysyi, että haluanko kuulla... 58minuuttia pyörittiin metsässä, huhhuh! Katko olikin ensimmäinen, eikä harmaita karvoja tuottanut toinen kulma. Noa pyöritti kyllä todella paljon, olisi hauska tietää sekoittiko esim. vanha jälki miten paljon pasmoja. Samoissa maastoissa oli 6vka sitten koe, jossa siis käytettiin samoja jälkiä. Se oli vaikuttanut monen suoritukseen ja maastoista löytyi paljon vanhoja kreppejä. Mutta seliseli ja valivali... tätä se mejäily on, päivästä kiinni ja kaikilla sama tilanne. Noan sain vietyä jäljen jälkeen mökille ja söin pikkaisen. Lähdettiin Tanjan kanssa kohti 7 jälkeä, johon hän meni Tuffen kanssa ja minä nappasin siltä jäljeltä sorkan opastamalleni jäljelle. Taivas repesi ja satoi ihan kaatamalla, kun siinä odotettiin. Uitetut koirat palasivat metsästä ja siirryttiin kohti minun opastamaani jälkeä, jännitti taas ihan kohtuullisesti. Aku tuli omistajineen jäljelleni. Metsästä päästiin pois ja jälki ei kadonnut, vanhoja kreppejä löytyi sieltäkin. Purin jäljen ja palasin viimeisenä majalle... pakko oli suihkussa käydä ja hilpasin sitten teurasmajassa suihkussa. Siinä suihkutellessa saattoi opetella toimintatapoja, jos on kaatanut hirven ;) Oikeesti aika pelottava maja! Tuloksia ooteltiin vielä hetki ja minä pakkasin omaisuuteni autoon ja käytin pojat ulkona. Noa oli ihan väsynyt ja Matti oli hauskuuttanut porukkaa hepuloimalla pitkin pihoja :) Masa, high on life! Kiiiiiitos kaikille Masasta huolehtineille!
Tuloksissa meidän osuus luettiin kolmanneksi viimeisenä ja se kuului näin: "Hyvin ohjattu lähtö, Noa merkkaa ja rauhallisesti maavainulla liikkeelle. 1. osuus tarkasti. Katkolla Noa ensin rengastaa, sitten pieni huoltotauko ja laajalla lenkillä 2. osuudelle. Hieman jälkeä jää tutkimatta. 2. osuudella muutamia hirvitarkistuksia. Niissä ja 2. kulmalla Noalla kuluu aikaa, mutta 3. osuus löytyy ja se mennään tarkasti. 3. kulma pienellä taustalenkillä. Loppusuoralla pari pientä lenkkiä ja kaadolle suoraan, sitä jää nuuhkimaan. Noa merkkaa kaikki makaukset nuuhkien, mutta 3. hieman hätäisesti. Hyvä rauhallinen jäljestys. Palkintosijaa pudottaa ajan ylitys." VOI2 42p. Olen kyllä tyytyväinen!! Noa on super-hieno nenäilijä ja pirun tarkka :)
Kotimatkalle vasta kasin pintaan ja hiljaista oli autossa. Ihan mahtava reissu ja niin tulihan meidän autoon se mestaruuskin... Saara ja Huugo, ONNEA tuhannesti!

Mitään himailuja ei kalenteri antanut pitää, vaan ma töihin ja 6pvää putkeen porhalletaan. Tiistaina Katri kävi hieromassa Noan ja nappasi pojista kuvia. Sunnuntaina pitäisi lähteä Agirotuun "sunnuntaikävelylle". joukkueeseen lupauduttiin, ei muuta. Kesäisin tuo agsa on meille vähän turhan hiostavaa, katsotaan kuinka käy. Jos ei muuta, niin parit pennelit saatetaan nähdä :)

-Adios

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Olan mejä 9.6.2013

Noan kanssa oltiin 8.-9.6.2013 Orimattilan Karkkulassa mejäilemässä. Lämmin viikonloppu olikin, vaikka onneksi koepäivänä aurinko kävi välillä pilvessäkin... mutta perjantain ukkoset jättivät kuitenkin jälkensä painostavan ja osittain jopa trooppisen ilman.

Jälki oltiin käyty suunnistamassa jo edellisenä perjantaina ja tosiaankin vähän jännitti perjantain ukkosten jälkeen, miten krepitykset olivat selvinneet. Lauantaina mentiin klo13 majalle ja siitä sain veretyskaveriksi MeJäljestäjien järjestämän mejä-kurssin kurssilaisen. Yritin selittää parhaani mukaan kaiken oleellisen ja varsin hauska 2h vietettiin metsässä verettäen, piilomerkaten ja jutellen mejästä. Minna meni verettämään AVO-luokan jäljen yhden ensi kertaa kokeessa olevan tytön kanssa.
Vähän jouduin yhtä makuuta piikkilangan takia siirtämään, mutta jälki löytyi ja veretys sujui mallikkaasti. Kyllä siinä aina oma aikansa menee, kun merkkaile ja miettii tukimerkkejä ja varsinkin niiden määrää. Itse jätän mielestäni aika paljon tukimerkkejä, sillä suuntavaiston ollessa nolla, on niitä pakko olla.

Sunnuntaina oltiin jo hyvissä ajoin ennen seiskaa majalla ja käytin pojat pissalla. Mattikin pääsi tutustumaan mejämaailmaan ja sai paljon uusia ystäviä :)
Jäljen arvonnassa (21-26) minulle jälki numero 25 ja opastin jäljen 24... Jäljet olivat saman tien varrella, joten siirtymien omalle jäljelle sujui kävellen. Kuten tapoihin kuuluu (ainakin MeJäljestäjien kokeessa Noan kohdalla) pääsimme sirun tarkistukseen. Tämä oli nyt kolmas Orimattilan koe ja muistaakseni kolmas sirun tarkistus. Sirun tarkistus meni hyvin ja sain Noan keskittymään pelkästään lillipulliin :) Sitten odoteltiin. Meidän tuomariryhmällä oli tuomarina Leena Kähkönen ja hänellä oli vielä opissa tuomariharjoittelija Mari Myllynen. Toisena tuomarina oli Hannu Palonen. Opastukseen pääsin vasta noin klo13 ja omalle jäljelle 14 jälkeen. Opastus sujui hyvin, olisin voinut vieläkin enemmän laittaa merkkejä, huomasin sen jäljen purussa. Sain jäljelle ihanan labukan Letun, joka oli 9v ja elämänsä aikana saanut YHDEN kakkostuloksen, muut ovat olleet ykkösiä!! Ihan huippukoira ja salaa toivoinkin, että tämän "vanhan" rouvan työskentely pääsisin seuraamaan.... ja voi pojat oli hienoa meininkiä!!! Kyseinen koira lopulta voitti luokkansa hienolla VOI1 48p. tuloksella.

Meidän jäljellä aurinko paistoi aika kuumasti, mutta Noan olin saanut pidettyä aika viileänä. Sai vielä nukkuakin yksin takapoksissa, kun siirrettiin Minnan kanssa Matti nukkumaan oman opastukseni ajaksi takapenkille. Innokkaana Noba kiskoi jäljen alkua kohti ja sitten matkaan. Noa söi alkumakauksen ja ohjasin pojan 10m matkan töihin. Tarkkaa ja rauhallista työtä tuntui Noa tekevän ja ensimmäisen makauksen vain pysähtyi ja haistoi sitä... olisi voinut merkata paremmin mielestäni. Ekalla kulmalla oli työskentelyn perusteella katko ja Noa haisteli veretyksen loppupätkän useamman kerran ja ei voinut uskoa että veretys vaan loppuu siihen. Sitten alkoi rengastus, mutta kierrokset vaan laajenivat laajenemistaan, eikä päätä löytynyt. Saatiin siitä eka hukka. Alotettiin puhtaalta, mutta kun herran primääreillä tunteilla oli leikitty, laski vire vähäksi aikaa kun lehmänhäntä. Toinen osuus oli oikea parkour-rata... Aivan käsittämätöntä rytöä ja suota ja sammalta ja hyppimistä yli ja ali. Sanoinkin tuomarille yhdessä vaiheessa, että kiva varmaan arvostella koiraa, jota EI NÄE. Noasta ei näkynyt hännänpääkään, kun herra paineli etiäpäin :) Ei mitään hajua oliko siellä makuu missä kohtaa ja mitä siinä tehtiin. Kulmalla Noa meni ihan jäljensuuntaisesti ja kolmannen makauksen osoitti nyt sitten parhaiten. Kulma myös hyvin, mutta ennen viimeistä makausta alkaa taas ihmeellinen pyöritys ja Noan lähtiessä paluujäljelle tuomari tuomitsee hukan ja sanoo ajankin menneen Noan pyörittäessä minua pitkin metikköä. Mentiin harjoitellen kaadolle ja siellä Noa taas jäljesti erittäin mallikkaasti. Ensimmäinen ja viimeinen pätkä oli mielestäni ns. normaalia Noaa ja siinä välissä oli jotain ihan muuta kun mejäilyä. Noa pyöritteli ja tarkisteli aivan mahottomasti (riistajälkiä?) ja väsytti itsensä.
Tuomari kysyi minulta lopussa, että hermostuinko mä koiraan ekalla hukalla, kun häntä oli ihan alhaalla. Sanoin vaan, että Noa otti "virheen" itseensä... aivan kun agilityssä esim. rima tippuu ja Noa näkee sekä kuulee sen... vire laskee ja radalla on kuin eri koira. Noa tiesi, että kun puhun sille jäljellä ja kutsuin sen luokseni, se oli omasta mielestän tehnyt ison virheen ja oli ihan down. Sanoin etten todellakaan hermostunut koiraan, vaan yritin ottaa sen mahdollisemman huomaamattomasti uuteen yritykseen. Tuomari sanoi myöskin jäljen tekijälle, että jäljellä pitäisi koiran olla näkyvissä sen 6m jälkinarun päässä. Opas oli myös vähän harmissaan... tiesin hänen olevan kokenut mejäilijä ja suunnistaja. Sanoinkin vaan, että koiralle tämä maasto ei todellakaan ollut niin ongelmallinen, kun se näytti. Koetilanteessa vaan suoritus arvostellaan, joten olisi suotavaa, että koira näkyisi :) Ei jäänyt jäljestä eikä jäljestäjästä mitään hampaankoloon. Meillä nyt vaan oli tämmöinen päivä tällä kertaa.

Purin oman jäljen... ensin herätettyäni Minnan ja Matin päiväunilta :) Meidän jäljelle oli muuten viikon aikana ilmestynyt karhun sonnat, jee jee! Palattiin takaisin majalle ja kun toimintamme oli keskittynyt enemmän loppupään jälkiin, ei tarvinnut kauaa odotella tuloksia. Oma selostuksemme luettiin ensimmäisten joukossa ja se kuului siis näin: "Koira havannoi lähtömakauksen syömällä sitä. Ohjaten matkaan maavainuiseen, rauhalliseen työskentelyyn. 
1. osuus jäljen päällä makaukselle, jolla pysähdytään. Katkokulma häämöttää ja sen ratkaiseminen osoittautuu vaikeaksi tänään. "Yhä vain" laajenevat lenkit vievät hukkaan. 2:lla osuudella jäljen sivussa kulkua, makaus mennään yli.
2. ja 3. normaalikulmat näppärästi. 3 makaus huolella pysähtyen. 4. osuuden alussa koira lähee paluujäljelle - 2. hukka.
Koiran työskentely alkaa takkuilla ja puuroutuu totaalisesti ajan puitteissa viimeisen osuuden alussa. - tuomari keskeyttää kokeen." VOI0
Hieno mamman poika, vaikka väsyttikin itsensä tarkistuspistoilla.

Ollaan oltu pari päivää relaamassa mökillä Pukkilassa ja kyllä tuli tarpeeseen. Koiratkin nauttivat yhdessäolosta ja ulkona liikkumisesta vapaana. Valloittava pikku kylä Pukkila olikin, toivottavasti päästään joskus uudelleen sinne!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Onhan taas vierähtänyt hetki, kun tänne on saanut kirjoitettua. Kun on tuo uusi perheenjäsen, niin pitäisi kaikki saada heti ylös, jotta muistaa mitä ollaan milloinkin touhuttu.

Kirjoitetaan nyt siinä järkässä, missä asiat mieleen tulee. Tuoreena uutisena on, että saatiin Noan kanssa mejä-koe paikka ja ensi viikonloppuna pitäisi startata meidän koekausi. Vähän jännittää, kun kauden eka koe on aina eka koe. Harkkajäljillä on taas ollut Noalle tyypillistä pikkutarkkuutta, mutta makauksien merkkailuihin olen ollut pääasiassa tyytyväinen. Tuo koira kyllä tietää mitä pitäisi tehdä, mutta välillä tuoksut vievät mennessään. Viime harkassa lähti erittäin määrätietoisesti pois jäljeltä oikein kiskoen ja kun sanoin maagisen "jälki" sanan, palasi Noa jäljelle ilman mitään ongelmaa. Se kyllä tiesi missä se jälki menee, mutta lähti "vähän " isommalle tarkistuslenkille. No menee miten menee ja faktahan on, että koko päivä siellä ainakin menee... kokeissa vaan on kivaa! Jälki käytiin suunnistamassa jo viikko sitten ja aivan ihanaan maastoon tehtiinkin, voi kun itsekin olisi onnekas ja saisi hyvän maaston. Silmälaseissa on muisto Noan yhdestä jälkimaastosta :) Ilmoitin Noan myös kesäkuun lopun kooikereiden mejämestaruuteen, katsotaan saadaanko paikka. Majoituskin on varattu ja kyydit sovittu, kiitos vaan Saara!

Noa on jotenkin niin aikuinen nykyään! Noassa myös jotenkin on alkanut kiteytymään se vahva leimautuminen omaan perheeseen. Kyllä tuo höntti vaan on Minun koira. Isoja muutoksia ison höntin elämässäkin onkin tapahtunut, kun pomppasi lauman alimmaisesta pykälän ylöspäin ja sitten tuli vielä tapaus Matti! Isoveljen roolin Noa on hoitanut paremmin kuin hyvin ja onhan tuo itse rauhallisuus, kun on lähiaikoina ollut muitakin pentuja lähettyvillä. Kyllä tuo vielä niitä hepulikohtauksia saa ja antaa leluille kyytiä ;)

Sitten tapaus Matti-Mainio! Matti on sosialistunut kovasti, sillä Masa on ollut töissä mukana useamman vuoron. Asukkaat ovat ottaneet pikku-ukon erittäin hyvin vastaan ja ilmassa on pientä harmitusta, jos koira kotiin jää. Itsevarmuutta tuo on saanut paljon, kun hörhöilee jo paljon töissä yksinkin ja hakeutuu ihmisten viereen. Toisen talon kissan sapuskakupin paikan Matti tietää myös erittäin hyvin.
Myös äitini työpaikalla pitkäaikaisvanhustenosastolla käytiin ja Matti olisi kovasti halunnut lepuuttaa silmiään pehmoisten sänkyjen päällä, vielä kun joku rapsutti koko ajan. Vanhusten ilmeet olivat kyllä tuhannen taalan arvoisia, suosittelen lämpimästi tälläistä epävirallista "koiraterapiaa" jos koiran luonne siihen soveltuu. Siitä saa varmasti rutkasti enemmän mitä antaa!

Kasvanut tuo bambi on kovasti ja paino oli eilen kotikonstein mitattuna 7,3kg... vaikuttaa mörssäriltä, mutta ylimääräistä ei ole. Masan kanssa aloitettiin heti meille tultua barfaus ja erittäin tyytyväinen olen tuloksiin. Mahan kanssa ei mitään ongelmia, karva kasvaa hyvin ja poika on muutenkin "tasainen". Syöminenhän EI ole ongelma, häntä heiluu syömisen tahtiin ja isoveikka peitotaan syömisnopeudessa mennen tullen. Pikku naskalit ovat hidastaneet kanansiiven syöntiä, mutta kaikki on syöty. Tänään havaittu pientä epäluuloa, kun laitoin ruokakuppiin poroa.

Masa kävi rokotuksissa toukokuun puolenvälin kieppeillä ja silloin 3vka sitten paino 5,5kg ja eläinlääkäriltä pelkkää hyvää sanottavaa. Mentiin lekuriin hyvissä ajoin vähän leikkimään ja syömään namia. Matti oli enemmänkin hölmistynyt, kun lekurin kanssa kilpaa kehuttiin penneliä, joka ei edes tuntenut kun rokotukset annettiin.

Ollaan myös treffailtu Mila-siskon kanssa pariin otteeseen ja ihana Bullbenz Ruudolf saapui yksille treffeille meitä ilahduttamaan. Sisarukset kyllä muistavat toisensa ja paini alkaa välittömästi kun siihen on mahdollisuus. Ruudolf jäi vielä vähän jyrien alle, mutta parin kk päästä jätkä alkaa painimaan samassa sarjassa Oorbellen-hurjien kanssa. Pienet näyttelytreenitkin oli, kun Anne "seisotti" kaikki pöydällä ja Outin kanssa myös juoksuttivat lapsia... pikku-Rudi oli luonnonlahjakkuus, Milalla oli jotain haisua asiasta ja sitten on tapaus Matti, HUOH ;)

Miljoonasata asiaa jäi varmasti kirjoittamatta, mutta mennään nyt näillä. Heipat!


torstai 23. toukokuuta 2013

Kuveja

At last... kuveja Noasta ja Matista :)

Ensimmäisellä viikolla käytiin kaverin avustuksella kuvaamassa!


Kaunis Noa
Sitten käytiin mejäilemässä, Noa pääsi tuoksuttelemaan lyhyehkön kahden kulman (joista toinen katko) pätkän, jossa palauteltiin meininkiä mieleen... Taitava!
Matille tehtiin noin 4m jälki lähinnä mielenkiinnosta, miten pikku-ukko reagoi veren hajuun... haisteli kyllä aina välillä, ei aristanut veren hajua lainkaan. Tästä se lähtee :)
Näin meillä mennään liinan kanssa :)
Aarre löytyi
Turvallinen kaveri piti seuraa Noan nenäilyn ajan
Poikien tiimipalaveri
Sitten vähäsen kuvasatoa metsälenkiltä!
Puusavotta!


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Noan MH-luonnekuvaus

Sunnuntaina 28.4.2013 oltiin Mäntsälässä Spanieliliiton järjestämässä MH-luonnekuvauksessa. 7.30 oltiin Messuhallin pihassa hakemassa Annea, joka oli kuvauksen jälkeen menossa vielä Orsonin kanssa näytelmiin Lahti kv:n. Minä ajoin, Anne ja Masa olivat edessä ja voimiaan latasi Noa nöppönen takakontissa. Kotoota messuhallille harjoiteltiin Masan ja Noan yhteiseloa häkissä ja hyvin tuo näytti sujuvan. Matilla oli peti jalkatilassa edessä, mutta matka meni kasvattajan sylissä... navigaattorin ilkeä Hanko-mies aina välillä herätti :)

Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle ja vastassa meitä oli Marianne ja pakolliseten Matti sylissä osioiden jälkeen sain Noan ilmoitettua. Lähdettiin vielä kävelyttämään pojat ja sitten valmistauduttiin kuvaukseen.  Masa sai myös vähän paukkutreeniä, kun edellisen koiran kuvauksen ampumiset tulivat juuri kun Masa oli moikkaamassa Mariannea.
Kävin itse vähän jännä-kierroksilla ja Noa varmasti aisti sen ja mikrosirun luku oli ensimmäinen haaste meillä. Noa murisi ja yritti järsiä lukijaa ja itse olin ihan naama punasena ja valmis lähtemään takaisin Lahteen. Marianne onneksi tsemppas ja antoi hetken aikaa, jotta puppe sai itsensä koottua.

Sitten mentiin,
1a Kontakti tervehtiminen: 4 (Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
1b Kontakti yhteistyö:3 (Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta)
1c Kontakti käsittely : 3 (Hyväksyy käsittelyn)

Kun sain itseni koottua ja kuvaus alkoi tervehdin testinohjaajaa ja kävimme läpi asioita Noasta ja kuvauksen kulusta. Noalla jo alkoi häntä heilua kun testinohjaaja alkoi puhumaan ja tomerana lähti mukaan. Käsittely meni mainiosti ja itsekin hengähdin syvään.

2a Leikki1leikkihalu:3 (Leikkii- aktiivisuus lisääntyy/vähenee)
2b Leikki1 tarttuminen:2 (Ei tartu, nuuskii esinettä)
2c Leikki1 puruote ja taisteluhalu: 1 (Ei tartu esineeseen)

Noa aktivoitui kun näki sen massiivisen lelun ja häntä pystyssä seuraili, kun heiteltiin lelua toisillemme. Kunnioitusta herättävä lelu ei kuitenkaan saanut Noaa tarttumaan siihen. Minusta on jotenkin hauska se leikki osio, kun testinohjaaja heiluu sen lelun kanssa... itse en ainakaan koskaan niin leiki koirien kanssa :)

3a Takaa-ajo 1. kerta:1 (Ei aloita)
3b Tarttuminen 1. kerta: 1 (Ei kiinnostu saaliista/ ei juokse perään)
3c Takaa-ajo 2.kerta:1 (Ei aloita)
3d Tarttuminen 2. kerta:1 (Ei kiinnostu saaliista/ ei juokse perään)

Tuo kertoo kaiken, ei viehe ihan kamalasti inspannu. Ekalla kerralla juoksi vähän matkaa ja katsoi taakseen, että tuleeko se palvelusväki myös ja kun akka seisoa tönötti paikallaan, oli tulos EVVK! Käytiin katsomassa se viehe, mutta se ei menoa parantanut. Noa ei toisella kertaa juossut edes sitäkään vähää ja herra otti pari askelta ja kusas ruohotupsuun.

4 Aktiviteettitaso: 2 (Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata)

3 minuuttia kuunneltiin lintujen laulua ja ärsyttävintä oli se, että Noa oli koko ajan mun selän takana enkä yhtään tiennyt mitä se touhus. Ei ollut kuulema tehnyt yhtään mitään, seisonut kun patsas ja ollut rauhallinen. Sanoin Annelle menomatkalla, että Noa varmaan makaa sen 3min. Ihan tunnistettavissa.

5a Etäleikki kiinnostus:3 (Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
5b Etäleikki uhka/aggressio: 1 (Ei osoita uhkauselkeitä)
5c Etäleikki uteliaisuus:1 (Ei saavu avustajan luo)
5d Etäleikki leikkihalu:1 (Ei osoita kiinnostusta)
5e Etäleikki yhteistyö:1 (Ei osoita kiinnostusta)

Noa oli herkeämättä tuijottanut huppupäistä hillujaa, mutta ei sitten lähtenyt katsomaan että mitähän tuo touhuaa tuolla. Taisi taas käydä vähän kusasemassa ja katseli sitten leikkijää kohti, kun leikkijä huuteli. Itsellä meinasi pokka pettää, kun tajusin hullun hillujan olevan Jänkävaaran Saija :) Taisi Saijallakin vähän repeilyä tapahtua. Mentiin sitten yhdessä tervehtimään ja sitten vähän jo häntäkin heilui.Ei yllättänyt tämä osio kyllä yhtään.

6a Yllätys pelko: 2 (Kyykistyy ja pysähtyy)
6b Yllätys puolustus/aggressio: 4 (Osoittaa useita uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä)
6c Yllätys uteliaisuus: 2 (Menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
6d Yllätys jäljellejäävä pelko: 1 (Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e Yllätys jäljellejäävä kiinnostus: 3 (Pysähtyy, katselee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla)

Todellinen yllätys!! Ajattelin hiljaa mielessäni, että kun haalari nousee, niin herra kooikerhondjen hännänpää vaan vilkkuu metsän siimeksessä, mutta Mamma 0- Noa 1. Herra nosti senpäiväisen mekkalan ja oli ihan tosissaan sitä mieltä, että täs metsässä on vaan yks seriffi! Antoi anteeksi vasta kun itse olin haalarissa kiinni ja kyykyssä. Kun käveltiin pois haalarin luota, haukahti Noa vielä kerran varmuuden vuoksi :) Ohikävelyissä pääosaa esitti taas kuseminen, ei minkäänlaista olotilaa jäänyt päälle.

7a Ääniherkkyys pelko: 3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan)
7b Ääniherkkyys uteliaisuus: 5 (Menee räminälaitteen luo ilman apua)
7c Ääniherkkyys jäljellejäävä pelko: 1 (Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä)
7d Ääniherkkyys jäljellejäävä kiinnostus: 1 (Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

Kun räminälaite aloitti räminän, Noa niiasi väistäen kerran ja meni uteliaana katsomaan mikä siellä pitää meteliä. Ohittaessa ei mitään ihmeellistä. Tämä oli odotettavissa.

8a Aaveet puolustus/aggressio: 3 (Osoittaa useita uhkauseleitä)
8b Aaveet tarkkaavaisuus:3 (Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai kokoajan toista)
8c Aaveet pelko:5 (Peruuttaa enemmän kun taluttimen mitan tai lähtee paikalta)
8d Aaveet uteliaisuus:2 (Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa)
8e Aaveet kontaktinotto aaveeseen:4 (Ottaa itse kontaktia avustajaan)


Aaveet oli kova paikka! Toinen niistä varsinkin oli Noan mielestä super-pelottava. Ensimmäinen aave kun tuli näkyviin, alkoi totinen komento. Pakka meni totaalisesti sekaisin, kun nurkan takaa tuli myös toinen kaveri huppu päässä. Noa peruutti ensin taakseni ja sitten tartti jo hihnasta päästää irti. Haukun kanssa Noa pysyi kuitenkin alueella ja tarkkaili varsinkin ensimmäistä aavetta tiiviisti (kameralta katsottu) Pitkän maanittelun jälkeen suostui herra tulemaan haistelemaan aaveita ja katsomaan mitä ne oikeasti piti sisällään. Toinen aaveista oli siinäkin pelottavampi ja sai osakseen vaan nopean nuuhkaisun.

9a Leikki2 leikkihalu: 3 (Leikki, aktiivisuus lisääntyy/vähenee)
9b Leikki2 tarttuminen: 3 (Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla)

Noa palautui hyvin aaveista ja toinen leikkiminen sujui aikalailla samaan tahtiin kun ensimmäinenkin kerta. Nyt tosin Noa tarttui hetkellisesti leluun. Omalta osalta voin sanoa, että kyllä on
lelun heittäminen vaikeaa! Yhden kerran heitin sen aivan päin honkia ja mahtui mukaan myös kerta, jolloin miltei syöksyin lelun perään, kun se varta vasten heitettiin koiralle, HUOH!

10 Ampuminen: 4 (Keskeyttää leikin/passiiv., lukkiutuu, yleisöä, laukauksia, tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen)

Otin Noalle mukaan kaikki neljä laukausta. Ensimmäiset kaksi laukausta tuli siis kun leikitin Nobaa omalla lelulla. Molemmilla kerroilla leikki loppui ja koira selvästi aktivoitui. Ekalla kerralla palas leikkimään ja toisella kerralla en enää saanut mukaan. Passiivisessa osassa Noa oli hihnassa ja minä tekemättä yhtikäs mitään. Molemmilla kerroilla korvat nousi pyhtyyn ja Noa lukkiutui, mutta ei osoittanut minkäänlaista pelkoa. Kuvaaja sanoikin, että vaikka rasti on 4:ssa, ei se tarkoita että olisi ollut pelkoa mukana. Vasta 5 on ilmeisesti se, että koira pelkää paukkuja.

Yleisvaikutelmasta kuvaaja sanoi, että Noa on avoin ja sosiaalinen koira (alun ärsyttävyydestä huolimatta.) Sanoi myöskin, että jos Noa kohtaa jotain pelottavaa, ei se lähde tilanteesta pakoon vaan katsoo sen loppuun ja palautuu nopeasti, siis hyvähermoinen (jee) Myöskin uteliaisuutta löytyy. Kuvaajat olivat myös kiinnittäneet huomiota, että Noalla on myöskin joissain tilanteissa taipumus dominointiin, jossa vaaditaan sitten minulta jämäkkyyttä.

Olen itse tyytyväinen kuvaukseen ja varsinkin siihen miten paljon uutta kuitenkin koirastani opin. Olen aina pitänyt N:ää sellasena mamman tissinä, mutta nyt avautui ihan uusi puoli... sillä on munaa! Puhuttiin Annen kanssa autossa, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä millainen tulos olisi tullut kk sitten, kun O oli vielä mukana kuvioissa laumanjohtajana ja M:sta ei ollut vielä (ainakaan Noalla) tietoa. Mielenkiintoista!!!

Kuvauksen jälkeen Noa, Matti ja Orson matkasivat Lahteen ja Orson kävi vielä valioitumassa, ONNEA! Lähdin vielä näyttelyn jälkeen Annen kanssa viemää Orsonia takaisin Mäntsälään. Kiva päivä ja väsyneet koirat :)

Ps. En saa vieläkään kuvia lisättyä, fuck!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Matti saapui taloon

 Oli aika muuttaa vähän blogin otsaketta ja sisältöä... nyt vaan oli sen aika! Onni saapui viime maanantaina kotiin ja itkulta ei taaskaan säästytty.

Noniin, Matti on myös saapunut meille. Matti on siis Oorbellen kennelin kasvatti ja virallisesti Oorbellen Matt.Vallan suloinen pieni kooikerhöntin alku onkin. Pennut syntyivät 24.2 (Matin nimipäivä muuten). Päätös pennusta oli tehty osittain jo silloin kun kuulin Annelta Keira-Peter vol.2 pentueen suunnitelmista. Kolmeviikkoisia pentuja pääsin katsomaan ja Matti sieltä oli jo kahden A:n tiimissä valittu... eikä se kieltämättä huono valinta ollutkaan.
Onnin poismeno tuli yllätyksenä ja vähän ristiriitaisin tuntein pentua menin hakemaan. Matti ei ole korvike, ei kenenkään tilalla eikä todellakaan pikapäätös. Asiaa on mietitty kauan ja olin valmis kolmen koiran talouteen. Noa täytti juuri viisi ja oli aika harkita uutta pikkuista kasvamaan.

Mutta herra Matti! Herra M on rohkea ja pitää erittäin paljon ruuasta. Ensimmäisillä sapuskoilla ei syömisestä tosin meinannut tulla mitään, sillä herran oli aina välillä tultava heiluttamaan häntää ja siinä samassa pyllyä mammalle. Yksinoloa ollaan harjoiteltu ja äänekäs aloitus meillä onkin ollut. Fakta on kuitenkin se, että Matti tulee olemaan Noan kanssa keskenään työpäivät ja yksinoloon on vaan totuttava. Luonnollisesti meillä käy ruokkija ja ulkoiluttaja ainakin kerran työpäivän aikana. Kolmeen ruokaan siirryttiin heti ja se ei ole tuottanut ongelmia... tuntuu että kello tunnetaan varsin hyvin jo. Ulkona käydään ahkerasti ja kotona jos vahinko sattuu, niin 90%:sti se tehdään paperille. Hieno pieni mies! Hyvin tuo on kotiutunut :)

Noan mielestä hän on vielä vähän liian aikuinen leikkimään pennun kanssa. Tällä hetkellä sanoisin meidän olevan tasolla "Matti on näkymätön". Olen tosin sitä mieltä, että Noan tekisi oikeasti mieli leikkiä Masan kanssa, mutta ei ylpeys anna vielä periksi. Pikkuhiljaa pienin askelin etenemme.

Hitto, en saa ladattua kuvia tänne... täytyy laittaa kunnon kuvakollaasi myöhemmin sitten.

-P

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Voi kuinka me sinua kaivataan...

Ei saatu Onnia korjattua, eikä paremmaksi paikattua.... Maailman parhaalle sheltille jouduin sanomaan hyvästit 3.4.2013.

Varasin siis Onnille röntgenin ajan ja 3.4 aamulla mentiin reippaana jäälenkin jälkeen eläinlääkärille. Vanha tekijähän tuo pappa oli kuvauksissa ja minäkin sain tutut suojavarusteet päälle (en edelleenkään ole raskaana). Kuvia otettiin kolme ja sitten odoteltiin aulassa. Eläinlääkäri kutsui huoneeseen ja aloitti lauseen "Ikävä kyllä laihtumisen syy näkyy kuvissa..." Sitten alkoi posket kastua ja siinä sitten kuuntelin koira sylissä sanoja kuten "saattohoito" massiivinen vatsalaukun kasvain" "tuhkaus" "eutanasia"... MITÄ? Piti vaan käydä kuvissa ja lähteä siitä kotiin tulosten jälkeen. Vatsassa siis massiivinen kasvain, joka esti sapuskan imeytymisen. Siinä sitten jossain usvassa istuin Onni sylissä tunnin ja mietin mitä tehdä, vaikka aika selvää se oli mitä tapahtuu. Äitikin siinä kävi hyperventiloimassa, mutta oli pakko lähettää se takaisin kotiin, sillä juuri sitä ei nyt olisi tarvittu. Siskosta oli sanoinkuvaamaton apu. Loppujen lopuksi eläinlääkäri tuli kysymään mitä olin päättänyt ja sanoja ei vaan suusta tullut, mutta niitä ei tarvittu. Onni sai rauhoittavat ja kuiskasin viimeiset sanat papan turkkiin ja sitten olikin aika päästää paras ystävä pois.
Onni 3.12.2000-3.4.2013
Onni tulee aina olemaan spesiaali ja tulen vertaamaan kaikkia koiria Onniin väistämättä. Meidän talouteen ei varmasti vähään aikaan (josko koskaan)tule shelttiä. Sitä yhteyttä ei vaan voi selittää. Miettii vaan miten kakara sitä on ollut, kun Onni astui elämään ja nyt lähennellään kolmeakymppiä. Se on nähnyt kaiken ja aina ollut iloisena kotona vastassa. Erossa ollaan oltu yhtäjaksoisesti enimmillään viikko... vastassa lentoasemalla oli erittäin loukkaantunut sheltti, joka ei edes päin katsonut :)

Onnilla oli paljon ystäviä, niin kaksi kuin nelijalkaisiakin. Onni oli helppo ottaa mukaan minne vain, kun se tuli kuitenkin toimeen kaikkien koirien kanssa. Ollaan vietetty aikaa niin australianpaimenkoirien täyteisessä mökissä, kuten yksi Agirotu myös belggareiden kanssa. Haukusta ja korvien asennosta pystyi jo lukemaan onko vastaantulija ystävä vai vieras. Viisaskin se oli, ymmärsi paljon sanottua ja sanomatonta.

Sain anteeksi jopa sen, että viisi vuotta sitten meidän perhettä tuli täydentämään pieni kooikerhondjen alku. Kaksi viikkoa Noa oli Onnille ilmaa, kunnes yhtenä kesäisenä päivänä aloitettiin yhteiset leikit. Tuollainen harmaarparta on käsittämättömän iso apu pennun kasvatuksessa ja vielä kun pentu pitää harmaapartaa miltei parhaana asiana maailmassa, niin minulle jäi rutkasti vähemmän työtä. Miten tämä on sitten Noaan vaikuttanut... Noa ei aluksi varmaan edes ymmärtänyt ettei Onni tule kotiin, se on varmaan vaan hoidossa. Ensimmäistä kertaa luottohoitolassa käydessämme Noa loi muhun sellaisen "katseen", ehkä tuo sitten tajusi sen. Hyvin on yksinelo mennyt, vaikka olen aina pitänyt Noaa sellaisena "enemmän duoo, ku sooloo"-versiona.Itselle on ollut vaikeampaa, kun mietin mihin lenkillä tarvitaan tuota toista kättä? Miksi namupalat pitää edelleen puolittaa? Onko niin, että ulkona ei enää tarvitse huutaa tai läpsytellä käsiään?

Paljon hyviä muistoja jäi kertomatta. Onni oli yksi ja ainoa, ainutkertainen.


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Miten Onni korjataan, paremmaksi paikataan?

Onnin kanssa käytiin jälleen eläinlääkärissä... Pappa on luuta ja nahkaa :( Sanoin eläinlääkärillekin, että olen vetkuttanut tätä käyntiä, sillä Onni on muuten oma itsensä: vetää samoja lenkkejä, juo normaalisti ja iltasapuskalla meni jopa kerran pentti-pokerinaamana Noan kupista syömään yhden palan kanankoipea :D... syöminen ei  kiinnosta, varsinkaan aamulla. Vyyhtiä alettiin purkamaan labrakokeilla ja niissä ei mitään erikoista. Vertauskohtana olin säästänyt viime kesänä virtsatietulehduksen vuoksi otetut labrat ja niissä myös vain urea ja verensokeri koholla. Niistä ei siis minkäänlaista vastausta mihinkään, sillä ne olivat niin vähän koholla, ettei se kuitenkaan vaikuttanut epänormaalilta (hirrrveen selkeä). Valkosolut lähetettiin erittelylaskentaan, mutta nekin normaalit. Sehän poissulki sitten ainakin kaikki "lihasta syövät" taudit listalta. Ensi viikolla suunnitelmissa on varata aika röntgeniin, jossa kuvattaisiin Onen vatsa- ja rintaontelo kasvaintautien poisulkemiseksi. Tiedän, että jos sieltä jotain löytyy ei tehtävissä saata olla yhtikäs mitään, mutta haluan kuitenkin tietää miten tästä etiäpäin Onnin kanssa jatketaan... ja tietenkin miten mahdollinen kasvaintauti vaikuttaa Onnin elämänlaatuun nyt ja vastaisuudessa. Pala nousee kurkkuun, kun edes asiasta kirjoittaa... varsinkin. kun sateenkaarisilloille on tällä viikolla lähtenyt taas ainakin kaksi suurta persoonaa. Mutta en halua asiaa sen enempää nyt ajatella, vaan mennään päivä ja tutkimus kerrallaan eteenpäin.


Vaikkakin uusi työ kehitysvammaisten parissa on osoittautunut mukavaksi, kiitos asukkaiden ja työkavereiden, on ihanaa viettää ansaittua viikonloppuvapaata pitkästä aikaa!! Aamulla käytiin poikain kanssa hillumassa tunnin lenkki jäällä, vain me ja yksi ainokainen hiihtäjä + arska! Sirrisilmät nauttivat täysin tassuin koskemattomasta hangesta ja vapaudesta. Ihme hepuleita saivat ja jokainen lumimakuu eli pilkkireikä oli merkattava! Vasta kun asteltiin kotia kohti, alkoi parkkari täyttyä hiihtäjien ja mäenlaskuun tulevien perheiden autoista.
Huomenna Annen ja Julian kanssa kisaamaan, on meinaan mun ja Noban eka startti tälle vuodelle... osaakohan sitä mennä radalle, kun edustaa rotuyhdistystä:)? Täytyy vaan toivoa, ettei radalle ole eksynyt lehtiä tai roskia :D, me nimittäin bongataan ne heti! Kenraaliharkat ennen kisoja meni sitten aivan päin anusta, niinhän ne tuppaa menemäänkin... tietää kuulema hyviä kisoja sitten!


Kävimpäs tuossa yksi tiistaipäivä katsomassa uusia Oorbellen tulokkaita. Ihan hirveen, kauheen ällöttäviä koko poppoo. Keira oli ihan että unohda noi ja HUOMAA MINUT :) !! Ihan outo Oorbellen-sukupuolijakauma, kun pentulaatikosta löytyi vain 3 urosta ja kokonaiset 5 naisen alkua. Aivan ihania pikku-mötiköitä olivat! Se voipi olla, että näitä nassikoita pitää mennä uudestaankin katsomaan, jos Anne, Keira ja Julia huolivat :)
Oorbellen Matt
Shhh, ihan hiljaa vaan nukut siinä :)
Okei jengi, pääasia on, että aukkoja ei synny... jokainen koskettaa veljeen tai siskoon jollain ruumiinosalla :D
Tässä sitä ollaan, O niin kuin Oorbellen


Olen ollut pienenä apuna yhden jälkikurssin materiaalin teossa, lähinnä tyyliin "Mitä neuvoja aloitteleville?" Noan valjaista lähti kuvia, jos mahtuisivat matskuun mukaan.

Viikon ilopilleri
On ne komiat ja ILMAN lukkoja tietenkin, ettei herrrrkkä kooikerhondje ota pelkotilaa!

No eipä muuta tähän hätään, päivitellään taas kun on asiaa!
-P