maanantai 21. lokakuuta 2013

hieNOA ja MAlTTIa

OOOOOO, mitä sanoilla leikkimistä... Buu, tiedän. Tosi huono. Otsikointi on aina jotenkin hankalaa, kun tapahtumaa on kertynyt taas meidänkin arkeen.

Noa kävi hierojalla lokakuun alussa ja taisin itse jännittää enemmän, kun Noa. Oon tullut jotenkin ihan ylihysteeriseksi tuosta Noan selästä ja tarkkailen miestä koko aika ulkona ja treeneissä. Käyn selän läpi päivittäin ja odotan, että missä kohtaa herra reagoi kosketukseen. Ei Noa ole reagoinut ja selästä ei löytynyt mitään muuta, kun selkälihaksen kehittymistä :) Metsälenkit on ollut iso osa meidän arkea keväällä ja kesällä ja jatkuu tästä etiäpäinkin. Noa <3
Agia ollaan edelleen tehty minikorkeuksilla ja Noan sisällä taitaa asua pieni minikiitäjä. Medihypyt on ihan ahterista! Meillä on hetken aikaa maanantait niin, että 18-19 on Noan treenit Korkeavireellä ja sitten 20-21 on Matin jatkoryhmä. Ollaan sitten hyvä tovi vietetty aina hallilla ja Noa yleensä miltei nukkuu Matin treenien ajan fleece päällä :) Yksi maanantai vielä näin ja sitten Mattikin pääsee Noan kanssa samaan ryhmään treenaamaan... helpottaa ja lyhentää meidän maanantaita huomattavasti.

Matti siis edelleen kovasti opettelee agilityn alkeita ja intoa riittää. Hieno mies! Nyt kun on uusi treenipaikka, opetetaan alkeetkin aivan erilailla, kun esim. kanavalla, missä aikasemmin treenattiin. Uuden oppimista on koiralla, mutta ehkä enemmän ohjaajalla. Yritän saada kaiken irti koulutuksista ja tähän kun lisätään Lotan treenit päälle, on asiaa välillä pää täynnä. Pikkuhiljaa kai se oma tyyli muokkautuu Masankin kanssa. Nyt taistellaan sellaisen asian kanssa kun palkkaus lelulla ja namilla. Tilanne oli se, että jos Masa näki namin/palkattiin namilla ei lelu enää kiinnostanut pätkän vertaa. Asiaa on sitten harkattu leikittämällä Masaa ja palkattu sitten mahdollisesti namilla... Mikset palkkaa sillä mikä koiraa kiinnostaa enemmän, kysyy joku :) No kun Matti on ahne ja ruoka toimii aina hyvänä palkkana, mutta Masa palkkautuu myös ihan superisti lelulla ja mikä rikkaus onkaan pystyä se palkkautumaan molemmilla. Tottakai, jos lelu ei sitä kiinnostaisi pätkän vertaa, en sitä käyttäisi vaan sitten olisi vaan namit ja toistepäin. Eihän siinä, palkkautuu myös aika hienosti esteillä.

Matti on käynyt kasvattajan kanssa näyttelytreeneissä, ensin yksinään Annen kanssa ja viime perjantaina minäkin olin mukana...plus tietenkin Mila. Ensimmäisellä kerralla oli kuulema jännittänyt uusi halli ja liukas lattia, mutta viimeksi mentiin niin hienosti ja polleana sisään. Auttoi kovasti treenit eilisessä pentunäyttelyssä, Matti oli mielestäni rennompi kuin aikoihin. Sai edellisenä päivänä jäystää naudan luuta ja shaibaa tuli sen mukaan (aivan kuin possua syödessä) ja kun Mattia kakattaa, niin Matti kakkaa... vaikka halliin sisälle. Salamannopea kyykkäys ja volaa, köntsät lattialla. Onneksi barf-kakka on kuivaa ja helposti kerättävää, niin no bigger harm done :) Sitten käytiin moikkaamassa tuttuja harjakoirakehän lähellä ja siellä Masa sai namia ja paljon rapsuja.
Kehän laidalla oli myös kivoja painikavereita, parhaat tietty Rudi, Mila ja Weera, vanhat tutut. Mattia jopa vähän ahdisti Hiilarin eli Hilaryn ruotsalainen avoimuus :) Mimmi tyttö sai pienen miehen rakastumaan tulisesti ja Egoa myös moikattiin äijämäisellä tyylillä. Kehässä olivat siis yhdessä Matti ja Ego taisi viedä voiton rinnan mitalla ;) Massaton-Masa oli aika kukkakeppi Egon vieressä. Hilkka Salohallan arvostelu kuuluu näin: " Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta ja silmät. Vielä hieman niukka karvoitus korvanpäissä (AI, HIEMAN :) )Hyvä kaula ja ylälinja.Ikäisekseen riittävä rintakehä. Eturinta saisi olla voimakkaampi.Riittävät kulmaukset edesä ja takana. Sopiva luusto. Hyvä karva ja väritys. Liikkuu erittäin ahtaasti takaa lyhyellä askeleella. Hyvä käytös." Viimeinen lause oli meidän voitto!

Tässä minä pönötän! Kuva: Ville Ruth
Hyvä purenta :) Kuva: Ville Ruth
Mussukka <3 Kuva: Ville Ruth