Anti-Joulua!

Voin sanoa näin kaupassa työskentelevänä immeisenä, että en muuten laita tikkua ristiin ton joulun suhteen. Joulussa parasta on pikkujoulut ja karmeinta ne hirrrrveet joululaulut. Amen, eikä muuta!

Hiljaiseloa on ollut ja ei tässä nyt kummoisia ole edes tapahtunut. Lunta on tullut reippaasti ja karvaset kämppikset meni asiasta aivan sekaisin :) Hienointa on saada töihin puhelinsoitto vanhemmilta, että "Sun koiras on ihan sekopäitä! Oli pakko päästää Onni irti, koska en hallinnut sitä." Onni 12v, ei hallinnassa! Nauratti ja naurattaa kyllä vähän edelleen. No herranjestas, sehän se... Onni täytti 3.12.2012 täydet 12 vuotta. Ihana papparainen on jo seniori ja ulkona käyminen on välillä sellaista "köpöttelyä". Ja mahtavaa, että aina niin täysillä ulos lähtevä koira ei enää aamulla jaksais millään herätä aamupissille :) Tosin, jos vapaana pääsee mettälenkille, on meininki rivakkaa ja pappa jaksaa yli tunnin lenkkejä helposti.

Ei oo mitään uudempia kuvia, kun kun..kun ei nyt ole!

Noa vinkkaa silmää kaikille kivoille ladyille!


Noa harkkailee Korkeavireellä ja pikkuhiljaa alkaa taas tatsi löytymään. Käytin ukon hierojalla viime viikolla ja muutos on kuulema huomattava. Ei jumia siellä, eikä jumia täällä. Nyt vaan on mietinnässä, että edustanko ensi vuonna vielä Kanavan Koirakiltaa vaiko rotuyhdistystä? Killassa tulen aina kuitenkin olemaan jotenkin osallisena, mutta en siellä treenaa. Kouluttaja Ninin kanssa ollaan monesti naureskeltu sille, että olen oikeasti ollut 13v, kun hän on minut eka kertaa nähnyt. Olin kuitenkin 16v kun Onni muutti meille ja nyt olen vielä vanhempi :) Monet kisat olin mukana ennen oman koiran hankkimista ja eräänkin kerran on lähetinä tullut juostua radan ja toimiston väliä. Muistoja muistoja <3

Ikuisuusprojekti on päätöksessä ja tämä tyttö on papereita vaille Sosionomi (Amk). Paperit saan ulos 21.12.12 eli siis ei niitä tarvitse edes hakea, kun tulee maailmanloppu. Keskityn siten olennaiseen ja lähden keikalle Helsinkiin 20.12 ja paperit tulee postissa... jos kusti selviää!

Ei nyt oikee irtoo, katsotaan toiste kun on ehkä jotain kerrottavaa :)
-P

Päivitystä

No jo on suppeeta, kun tuntuu ettei enää saa tätä konetta auki että tänne jotain kirjoittaisi. Tuo puhelin on ilmeisesti liimautunut käteeni ja auta armias, jos se rikkoontuisi!! Ei herätyskelloa, ei kelloa yleensäkään, ei muista yhtään puhelinnumeroa, ei pääse facebookkiin joka halvatun minuutti ja voi luoja, ei WhatsAppia. Huhhuh, vaatii taas hivenen itsetutkiskelua nämä elämän tärkeysjärjestykset :)
Viimeinen harjoittelu pulkassa ja vielä viimeinen rutistus opparia edessä ja sitten...???... Valmis? Asia on aina ollut siellä jossain tulevaisuudessa ja nyt se on kuukauden päässä, niin pistää vähän miettimään.

Entäs kirjoitelman pääosanäyttelijät, mr Oo ja mr Noo. Herra Onni on voinut hyvin ja alkanut syömäänkin taas suhteellisen normaalista. Ehkä se todella pitää paikkansa, etä kun lakkaa stressaamasta, niin asia helpottuu. Onnin kohdalla siis ensin ei syöty aamumixejä, sitten ei syöty iltaluita ja lopuksi jopa ei syöty yhtään mitään. Kunnes sain eräältä erittäin viisaalta naiselta neuvon, että syötä sille papalle sitä mistä se tykkää. Ja tadaa, nyt syödään aamumixejä ja luitakin... niitä mistä Onni tykkää. Luuta ja nahkaa tuo koira vielä on, mutta jaksaa lenkillä ja on ikäisekseen pirteä, niin kyllä se tästä. Noa kyllä syö ja söi.... ja söi myös osaksi Onninkin sapuskan. Hmmm, dilemma: Toinen koira lihoo ja toinen laihtuu, vaikka ruokaa tai sen määrää ei ole muutettu. DOU! Ratkaisin tämän ongelman ja opettelimme Noan kanssa uuden toiminnon, joka kulkee nimellä: Ilman lupaa EI mennä toisten ruokakupille. Mamman pitäisi vaan muistaa "vapauttaa" ukko, joskus kun on käynyt niin että koira makaa kupin vieressä ("useamman" minuutin)ja odottaa lupaa mennä nuolemaan toisen kuppi :)

Oltiin 20.10 Tampesterissa tai siis Lempäälässä Huittisen Harrin koulutuksessa. Bullbenz-agi nimellä se taisi kulkea ja kyllä siellä olikin monta punavalkoista liitelijää. Harri oli loistava kouluttaja ja osasi lukea vireen laskut ym. vieraista koirista. Tykkäsin todella paljon.
Agilityssa muutenkin on jonkin verran tapahtunut harkkamuutoksia, kun siirryttiin Kanavalta treenaamaan Korkeavireelle. Saatiin hyvä päivä ja hyvä kellonaika, niin mikäs siinä. Muutoksen syynä matka ja koiran kroppa. Noalla on kuitenkin aikas pitkä selkä ja se mielestäni oireilee turhan paljon maneesilla, ei varmasti tee hyvää hyppiä ja liikkua siellä maneesin perunapellossa. Mukava kuulla Katrin mielipide seuraavalla hierontakerralla. 

No eipä tässä muuta, puolet jäi varmasti kirjoittamatta, kun vieläkin muistissa (ei maistissa) lauantain pikkujoulut :)

Pia

Syksy tuli!!!

Ihanaa, kun tuli syksy! Ilmassa on ihan selvästi sellaista syksyn tuoksua ja puut on ihanan värisiä ja oioioi!! Ainoa miinus on, että illat pimenee tosi nopeasti ja metsään ei enää pääse hirmuisan myöhään. Kohta täytyy kaivaa pojille Team Ahma- heijastinliivit käyttöön... ja pojat kiittää :)

8.-9.9 vietin viikonlopun omissa Killan kisoissa toimistossa konetta näpytellen. Lauantaina oli piirinmestaruus kamppailut yksilökisana ja hienoja suorituksia nähtiin. Sunnuntaina kisasin Nobin kanssa pari virallista starttia ja joukkuepiirinmestaruus skaboissa startattiin kanssa. Yksilökisat meni taas...noh... ne meni. Eka startti koostui keppimokasta ja sitten tyhmääkin tyhmemmästä putkimokasta, syypää Pia Kirstiina (kukas muukaan). Toinen startti oli taas "vain Noan pienessä ja kapeassa elämässä": Koira kiipeää A:n, A:n harjalla koira näkee LENTÄVÄN LEHDEN ja hyppää kooooorkealta alas tutkimaan lehteä. Omistaja näkee punaisen sävyjä. Omistaja ottaa koiran kanssa A:n kontaktin ja lähtee radalta pois. Koira tarjoaa siinä mennessä myös täydellisen puomin kontaktin. Omistaja heltyy. Siis MITÄ??? Onko Noalla keskittymiskykyä vai onko se kenties sellaisella On/Off systeemillä käytössä? Vai onko Noalla keskittymiskyky, mutta agility ei ole sille tarpeeksi kiinnostavaa? Olihan pojilla tosiaan aika pitkä päivä häkissä nököttää, välillä lenkillä käyden, mutta kuitenkin. Joukkuekisa vaati pientä itsensä kokoamista ja lopputuloksena hieno 0, mutta väsymys näkyi varmasti molempien menossa. Hieno joukkueemme teki 4 hienoa nollaa ja tulos riitti toiseen sijaan... harvemmin sitä joutuu nollia pudottamaan tuloksia laskiessa. Hyvä Kanava!!! Tässä vielä kaksi pätevää kooikkerhönttiä:

Viikonloppuna käytiin Minnan kanssa pitkästä aikaa lenkillä ja tehtiin Noalle jälki kahdella katkolla. Otin karvasista lapsista muutaman kuvan ihanan syysilman kunniaksi:

                         Rakastan tätä kuvaa, vaikka se ei ole mitenkään otettu kaiken taiteen sääntöjen mukaan

                                                            Herrä Nättimys

                                                            Melkein veljekset :)

                                                        Ronja Ryövärintytär

Possu-Maaria, syystyttö

Sunnuntaina haisteltiin ja peppu irtosi, kun valjaat iskettiin reppuun... Noa ajatteli varmaan, että VIHDOIN oikean lajin pariin. Pettymyksen määrä on agilitykisoihin saapuessa ollut suuri. Noa lähti jäljelle innokkaasti ja keskittyminen ei ollut parasta mahdollista. Tauko näkyi myös siinä, että katkot eivät meneet niin hyvin kun ne ovat aikaisemmin menneet. Tarkistettin veretyksen loppuminen noin kahdeksan kertaa ennen kuin uskottiin mihin suuntaan jälki oikeasti lähtee. Hienosti rengasti molemmat... useaan kertaan. Huomattiin Minnan kanssa, että Noa on puolivammanen (emäntääsnsä tullut). Joka kerta kääntyi mieluummin vasemman tassun puolelle :) Aika hassua! Makaukset merkkasi erinomaisesti, yhden jopa pissaten (jihaa)! Nyt varmasti kokeita ruvetaan vasta ensin vuonna seuraavaksi väijymään, kun pääkaupunkiseudun kokeeseen ei päästy edes varasijalle.

Eipä tällä kertaa muuta, adios!

-P

Liitoa ja oleilua

Heipskukkuu... on taas taukoiltu kaiken kirjoittamisen suhteen. Koneallergiaa varmaan:) Äsken taas joku ihme pöpö puraisi ja sain taas tehtyä isoa työtä etiäpäin, siihen auttavana tekijänä oli varmaan kun luki luokkakavereiden valmistujaisista. Toiset ne on vaan niin aikaansaavia, kyllä minäkin välillä :)

Koiraton viikonloppu oli perjantain osalta katastrofi ja lauantain suhteen ihana. Perjantaina 17.8 olin siellä surullisen kuuluisassa Weekend Festival- tapahtumassa ja voin kertoa, että kaikki se ruuhka ja odotus ja kuumat bussit ja blaaaaaah oli kaikki totta ja sitä aikalailla elettiin. Onneksi näin sen mitä varten liput ostin, kaikilla ei ollut samanlainen tuuri. Bussien odottelu n.6h- festarit n.2h.
Yöllä koin sitten ensimmäisen kunnon kontaktin virkavallan kanssa, kun kyyditys Espoosta Vantaalle sujui leppoisasti poliisien maijan kyydissä mukavia jutellen... tultiin ulos sivuovesta, ei takaovesta ja tarina päättyi ilman mitään merkintöjä valtion kirjoihin :)
18.8 Vietettiin akkaporukalla Annen tupareita... tai oli siellä uroksiakin, 5 pientä ja kaksi "isoa" (mutta toinen niistä aika varmasti vielä pennun tasolla) Pennut oli syötävän ihania ja voi rakkaus. Jo silloin niin sosiaalisia, mutta kyllä ne pienet pirut osasivat maiskutela varpaista ja vetivät naruista. Ihanaa toisaalta nähdä mitä niistä rakkauspakkauksista isona kasvaa. Noa katsoi Julian vauvoja ensin vähän "yrjö suussa" ja sitten kun alkoi pikkuhiljaa vähän lämmetä oli Julia sitä mieltä, että enomies pysyy vaan kauempana palleroista.... ja kyllä tuo pysyikin. Noa nautti huomiosta ja meni rapsuttelijalta toiselle ja laittoi tassun reteesti reiden päälle :) Yl vietettiin hienossa yksiössä, sillä päästiin Annen asuntovaunuun... oltiin oikein city-karavaanareita :)
Onni-pappa vietti viikonlopun siskollani Nuca-aussin kanssa. Turvallisessa paikkaa pappa oli, sillä Nuca on aina ottanut Onniin erittäin suojelevan asenteen ja muut koirat eivät silloin Onniin edes katso.

Noa kävi siinä lomaviikolla vielä hieronnassa ja pääsi lapsenvahdiksi (surkea kännykuva):

Tämä kyseinen poika seurasi Noaa aina nähdessään. Täytyy sen verran kehua, että vaikka ilme on taas sarjassamme "yrjö suussa", niin erittäin kärsivällinen kaveri oli. Ei näkynyt jenkkihymyä tai kuulunut murmur-ääniä... karkuun meni kyllä pentujen villinä aikana :) Kyseessä oli siis Katrin Lokatin-lapsia... ihan mahtavia pikku corgeja... En oo ikinä nähnyt noin pieniä kyseisen rodun edustajia, IHANIA!

Loma lopetettiin poikain kanssa agilitykisoihin. P-haulla oli kakkosille pari rataa ja sinne mars. Virkkala/Sivonen-yhdistelmä oli suunnitellut erittäin mukavat radat. Ensimmäinen (agi) rata oli mentävissä, mutta minä olin suunnitelmalisesti ja erittäin kärsivällisesti milloin myöhässä, milloin ihastelemassa Noan menoa ja ennen kaikkea häpeäkseni Noan tiellä. Kyllä hävetti taas oma typeryys. Toisella radalla (hyppy) oli ohjaajakin enemmän kartalla. Harmittava hylky tuli kun Noa sujahti väärään päähän putkea... kävi itseasiassa niin outo juttu --> oli U-putki, jossa koira piti viedä toisen pään ohi kauemmaiseen päähän ja olin vetävinäni Noaa hyvän matkaa jo kohti toista päätä ja kroppa ja koko rintamasuunta oli oikeaan suuntaan, MUTTA sanoin "putki" liian aikaisin ja Noa kääntyi kuin kolikon päällä lähimmäiseen putken päähän. Olin ihan haavi auki siellä radalla. Hyvällä sykkeellä loppuun ja sain ukkelista irti jopa haukahduksen viimeisellä hypyllä. Mieli on hyvä sen hyppärin jälkeen ja kohti uusia kisoja. Ensi viikonloppu menee sitten omissa kisoissa työskennellen ja kisatenkin.

Mikähän ilkeä buumi tässä lähiaikoina on ollut, kun monta hyvää koirakaveria on lähtenyt sateenkaarisilloille ihan liian aikaisin? Hyvää matkaa kaikille mahtaville persoonille, viimeisimpänä hyvää matkaa toivoteltiin Fredille <3

Eipäs muuta... adios!
-P

Lomalomaloma vol.2

Vähän on pitänyt kiirettä ja nämä kirjoittelut jääneet vähän vaiheeseen. Nyt on loma ja tänäänkin heräsin Noan turkkiin tukehtuen siinä 7.50 ihan pirtsakkana ja eikun uuteen päivään. Pojat on kyllä pitäneet kiireisinä, kun Onnilla on jälleen kerran perinteinen tyhjennys-vaihe ja mattoja on saanut kuurata... tai ei mattoja, vaan sitä tiettyä paskamattoa tossa keittiössä. MIKSI aina se sama matto? Toissa aamuna myös Noa oli jättänyt värikkään tervehdyksen tietokonepöydän alle, kun ei ole kerennyt taas nauttia ruuasta ja joo... koiran omistajan elämää vol.389 900. Nyt ne tuossa makaa pehvat homeessa ja katsoo, kun mamma kirjottaa jälleen kerran nenä kiinni koneessa. Operaatio "Tääeivalmistuikinä" eli opinnäytetyö valmistuu hitaasti, mutta varmasti.

Viime tiistaina oltiin Noan kanssa piiiitkästä aikaa esteillä ja oltiin molemmat ihan intopinkeenä. Tuossa on tulossa kolmena viikonloppuna kisaamista ja tarvis muutama harkkakin saada alle. Noalla oli hyvä hypetys päällä ja muutaman kerran sai todeta, että vauhtia on tullut jonkiin verran ilokseni lisää. Myöskin itsenäisyyttä ja omia päätöksiä Noa on ruvennut tekemään, jolloin irtoamiset sujuu huipusti. Ei enää joka esteellä tarvitse tuplatsekata, että "onko se nyt ihan aikuisten oikeasti tämä hyppy joka mennään ja mennäänhän se nyt ihan varmasti tästä eikä kierretä". Lyhyitä pätkiä, kunnon palkalla... sillä mennään. Onni pääsi myös esteille, eikä paljoa haitannut että seuraava ryhmä jo harkkasi rataa siellä kun pappa paino junan lailla etiäpäin!

Onni menee kovaaa :)

Tällainen kuva löytyi arkistojen kätköistä. Pikku herra osoittaa mejä-lahjakkuutensa jo ensimmäisenä juhannuksenaan minulle, eikä mamma vaan tajua! Vitsi, mikä pallomaha rotan hännällä :) Mejäilyt on nyt ollut tauolla, kun koutsi aloitti työt ja meidän aikataulut menee ihan ristiin... eikä mullakaan kyllä ihan hirveästi luppoaikaa ole. Nautitaan nyt luonnosta ja agista ja yhressäolosta!

Viikonloppuna on... uskallanko tätä edes sanoa...omaa koiratonta aikaa! MITÄ se on? Menen perjantaina Espooseen Weekend Festivaaleille ja lauantaina on tuparit, johon kuitenkin nappaan Noan mukaan. Kivaa tulossa!!!

-P

VOI:n korkkaus Olassa

Dodiin, tulihan se arvostelu sieltä. Oltiin siis Orimattilassa viikonloppuna mejä-kokeessa ja voin sanoa että lämmintä oli. Hiki virtasi kun lauantaina veretettiin ja piilomerkattiin ennalta suunnistetut jäljet ja lämpöä riitti myös seuraavalle koepäivälle. Lauantaina kokeen aikana tukikohtana olleelle majalle tullessamme ensimmäinen koira, jonka bongaan on kooikkeri. Hitto vie, heti tervehtimään ja tämä hurmuri esiteltiin Huugoksi. Mahtavaa, että kerrankin samassa kokeessa toinenkin kooi Noan lisäksi. Lauantain saatua pulkkaan röhnötettiin vaan sohvalla, kun ensin vietiin One hoitoon porukoille.Yöllä oli vielä joku mega ukkonen joka piti meidät hereillä.
Su aamuna aamulenkillä vielä salamoi ja vaatteetkin meni vaihtoon, kun rankkasade yllätti kesken lenkin. Koepaikan majalle klo7 ja homma käyntiin. Tuomareina kokeessa oli meidätkin arvostellut Ilkka Niemi ja toisena tuomarina Hannu Palonen. Oltiin Huugon omistajan Saaran kanssa viimeisiä jälkien arvonnassa ja minä nappasin ensin viimeisen jäljen, mutta Saaralle olisi jäänyt oma jälki niin heille viimeinen jälki nro26 ja meille kolmas jälki nro23 ja Saara siis oppaana. Laukauksensieto läpi kaikilta ja pääsin heti töihin, sillä opastin VOI-jäljistä ensimmäisen... päivässä kaikkein eniten minua jännitti juuri tuo opastaminen, sillä suuntavaistoa ei ole pätkän vertaa ja siinä on aina kontolla myös toisen koirakon suoritus jos mokailee metsässä. Saimme jäljelle ihanan Manu-mäyräkoiran, joka suoriutui jäljestä hyvin, vaikka yksi ojista tuotti hankaluuksia.Mentiin sitten majalle hetkeksi venttailemaan omaa jälkeä ja sain vaihdettua vaatteetkin, kun olivat hilppasen märät opastuksen jälkeen. Meidän jälkeä ennen tuli taasen aikas kova sade, mutta se osoittautui onneksi kuuroksi. Noa sai päällensä uudet uniikit jälkivaljaat, jotka Katri oli toiveideni mukaan tehnyt, IHANAT! Sitten jäljelle... meno sinne oli jo suoritus sinänsä, mutta perille päästyä maasto oli todella ihanteellista. Noa haistoi makauksen ja jäi sitä syömään todella pitkäksi aikaa, luulin oikeasti että tähänkö sitä jäätiin ja muutamaan otteeseen yritin itse saada Noan liikkeelle, mutta herra halusi vielä muutaman verisen multamaistiaisen. 10m ohjattua ja sitten ukko töihin, alku mentiin jäljellä (otaksun) mutta ekalla pätkällä huomasin oppaan toiminnasta, että nyt tarkistellaan jotain ihan omaa jälkeä ja sanoinkin taikasanan "jälki" aika nopeasti ja ukko lähti jatkamaan nenäilyä. Luultavasti mentiin jonkin verran siinä kohtaa jäljen vieressä ja ensimmäinen makuu jää huomiotta. Yritin itse laskea makuista ym. että missä mennään, mutta kun eka makaus jää väliin, meni laskut sekaisin. Muut makaukset Noa merkkaa erittäin pätevästi kaapien ja syöden... onko se nyt hyvä ruoka, parempi mieli-tyyppinen ratkaisu vai mikä siinä takana.Noan vaihdista ja menemisestä saatoin aavistella että jälkitarkasti mentiin aika pitkälti ja alkukesästä kiusana olleet pikkutarkat tarkistelut olivat vähentyneet. Sorkka löytyi ja koira sai ansaitsemansa kehut, aivan mahtava suoritus ukolta. Oli pakko kysyä tuomarilta ja oppaalta, että jäikö meillä jotain väliin ja sanoivat että eka makaus... sitten oli pakko kysyä, että oliko siellä jäljellä todella katkokulma ja senkin sijainti oli ensimmäisellä kulmalla. Tuomari sanoi Noan selvittäneen sen nopeasti, saattoipa jäljestää osin ihmisen jälkeä. Heti oli pakko suorituksen jälkeen soittaa Minna-koutsille ja kertoa miten meni...pähkäiltiin siinä, että Noalle sopii varmasti VOI-luokan jäljet missä tapahtumia on enemmän ja tasaisin väliajoin.
Kävin purkamassa oman jäljen, vaihdoin vaatteet ja sitten majalle syömään. Ei kyllä kateeksi käynyt Saaraa ja Huugoa, jotka joutuivat pätsissä jäljelle. Hikisiä kavereita tuli takaisin. Odottelun jälkeen oli tulosten vuoro ja jotta tilanne ei olisi liian helppo, oli Noan ja Huugon jäljet sekä tulokset sekoitettu keskenään... vieressä istunut kanssakilpailija kysyikin multa että onko sun koira tuo jolla on yksinkertainen nimi vai tuo sanahirviö Bull... jotain? Juu, minun on tuo sanahirviö :) Meidän tulos luettiin luokan kolmanneksi viimeisinä ja voin sanoa ettei huonoille "hävitty", edellemme sijoittuneet labbikset olivat molemmat mukana noutajien pohjoismaiden joukkue-mejämestaruuden voittaneessa Suomen joukkueessa *respect*. Näin tuomari kertoi meistä : "Noa nuuhkii, kaapii ja syö alkumakausta, sitten rauhallisesti jäljelle. Edetään sopivaa vauhtia muutoin varmasti jäljellä, mutta sekä ensimmäisellä että toisella osuudella tehdään laajahko rengastus jäljen sivuun. Lisäksi koko jäljellä tehdään yhteensä viisi eritäin pientä pistoa tai rengastusta. Katkokulma sujuvasti kaarroksella vähän jalanjälkien ulkopuolelta, toisen kulman takana nopea myyrän kolojen tarkistuspisto, kolmannen kulman takana aivan pieni suunnanvarmistussilmukka. Kolme makausta merkataan erittäin selkeästi kaapien, nuuhkien ja syöden, yksi ohitetaan. Kaato kiinnostaa ja Noa jää nuuhkimaan sitä." VOI1 44p... ei paskemmin kahden kuukauden harjoittelulla. Enemmän kuin tyytyväinen olen taitavaan nenäilijään! Täytyy kyllä myöntää, että nuo makausten merkkaamiset tuli aivan puun takaa... ikinä ei ole noin intensiivisesti niitä treenatessa merkannut.

Kotona meitä odotti uninen sheeetti, joka oli aivan käpy otasa näiden kuumuuksien johdosta. Maanantaina käytin herrat uimassa. Noan uimatekniikkaa harkattiin pelastusliivien kanssa ja meno näytti paikoin ihan jopa uimiselta. Tuloksena virkistäytyneet uitetut koirat :)

-P

Hei, me muutettiin kun ketutti :)

Tuli mitta täyteen tota Vuodatusta ja ajattelin nyt siirtää kimpsut ja kampsut tänne... Eihän siinä mennytkään kun pari tuntia, että tajusin miten tää toimii --> ilmeisesti vähän hakkerin vikaa tässä tytössä.

Viikonloppu vietettiin Orimattilassa jälkikokeessa ja hauskojen sattumusten jälkeen ei saatu vielä tuomarikertomusta, mutta lisää kokeesta kun se meille postitetaan.

Nyt opettelen käyttämään tätä ja seuraavalla kerralla vähän pidempää jaarittelua toivottavasti!

-P