Talvi on saapunut ihan virallisesti ja lunta on tullut tupaan. Kun muistelee viime vuoden muka-talvea, niin nyt pitää vaan nauttia. Ihania hankiralleja on saanut poikien kanssa mennä ja nuokin ovat olleet ihan pähkinöinä. Tosin miinuspuolena, Noa on taas jumissa. Oon pitänyt sitä levossa ja antanut muutaman päivän kuurin kipulääkettäkin sekä BOTtia saa pitää lenkeillä. Toinen on vaan jotenkin niin liikkis, kun painaa tappijaloillaan ihan TÄYSII hangessa.. Noalla on niin hauska tyyli vetää rallia, kun sen pää vetää vähän yläviistoon ja koira on ihan sykkyrässä ja sit mennää :) Goofy!!
Menoa vähän hidasti mun ykskaksyllättäen tullut lenssu, joka on vaikeuttanut vähän kaikkea, ei auttanut ceet, deet ja beet eikä varsinkaan magnesium :)
Olen ehkä vähän liikaa ajatelut agilitya ja kerännyt itselleni paineet. Oltiin Matin kanssa vähän suvantovaiheessa ja tuntuu että mikään ei mennyt eteenpäin: kontaktit jylläs paikallaan, keinu ei varsinkaan edistynyt, ohjaus junnasi ja oma surkea asenne valui remmiä pitkin välillä koiraankin. Oli pakko vetää henkeä ja miettiä mitä seuraavaksi? Oltiin alkuvuodesta pienellä kooikerporukalla Huotarin Peten yksärillä
A-Qilityn puolella ja tykkäsin Peten tyylistä kovasti. Vaihdettiin vähän ajatuksia Peten kanssa ja aika paljon ajatukset kohtasivat. Jäin kovasti miettimään. Otin A-Qilityn puolelta Lehtisen Lotan yhden kurssin nuorille koirille, jossa jäin ainoaksi osallistujaksi, joten sain yksärimuodossa opetusta nimeltä "back to basic". Ihan älyttömän hyvä setti meille just siinä vaiheessa. Opettelin rytmittämistä ja aloin kriittisemmin ajattelemaan omaa liikkumista. Tsekattiin myös kontaktien tilanne ja sain hyviä vinkkejä. Nyt olen Peten ratakurssilla ja koska kaikki asiat menee aina päällekkäin, jouduin Korkeavireen laittaa hetkeksi tauolle. Tuntuu hyvältä ajatella ihan uudesta vinkkelistä agia ja haastaa itsensä.... No just, tuokaa mulle suffelia, nyt jotain kiinnostavaa luettavaa kiitos :)
Su 1.2 oli A-Qilityn epikset ja mietinnän jälkeen lähdin Matin kanssa mukaan. Vähän huono asenne oli lähtiessä ja ajttelin, että tästä mitään tuu... paikalla oli Anu ja Weera, sekä pari harkkakaveria. Ilmotin meidät vaan yhelle radalle. Hirveesti ei porukkaa ollut liikenteessä, mutta jonkun tovin sai möllimöllien aikaan odotella. Matti oli medimöllien kolmas ja rata oli kivan menevä... harvemmin sitä on puomi-putki erottelua mölliluokassa, mutta nyt oli. Tiesin että omistan kontaktihakuisen koiran, joten alkuun jännitti kuinka käy. Rata meni hyvin, puomilla jäi taas himmailemaan (laskevan osan yläpäähän), mutta yhdellä "kiipee" kehoituksella tuli alas. Hermoilin vielä ihan turhaan ja vapautin Matin liian nopeasti kontaktilta... mun moka. Siitä mentiin putkeen, jonka jälkeen A... täydellinen!!! Nopea suoritus täydelliseen 2on2off asentoon, hieno mies.Loppu menikin hyvin. Tultiin ekaksi hyvällä nollalla. Hyvää harkkaa seuraavan vkl kisoihin.
 |
| Kuva: Wilma Laru |
Sitten alkoikin ihan puun takaa järkky flunssa. Kuume ei noussut, kuten ei koskaan ja tauti vaan jatkui ja jatkui. Kaikkea kivaa oli suunniteltu viikolle ja kaikki peruin, että sain levättyä. Töissä pystyin käymään, mutta muuten sitten koirien lenkityksen jälkeen agendassa oli vaakataso sohvalla. Matti kunnostautui sitten tuhopuolella ja veti mm. tilaamani 3kk kakkapussit silpuksi, lukuunottamatta kolmea pussia jotka pelastin pyörremyrskyn jäljiltä...
Lauantaina 7.2 oli meidän ekat viralliset kisat VAUlla. Otettiin vaan yksi hyppyrata, sillä ne kontaktit. Edellisenä päivänä ei jännittänyt muuta kun se pystynkö juoksemaan, sillä radan tuomarilla Jari Suomalaisella on kuullun mukaan mukavia JUOKSUratoja :) Aamulla douppasin itseni kasaan ja lähdettiin hyvissä ajoin käppäilemään kisapaikalle. Heti halliin päästyä ilmossa oli vastassa Kodan Sanna ja jostain moikat huikkasi Outikin Geean kanssa. Rauhoitti vähän mieltä, silloin voin sanoa että jännitti. Paikalle saapui myös
Anne ja Mila ja Mila oli saanut juuri aikaisemmin päivällä näyttelystä sertin (jihuu)...ja toinen sertin saaja oli Anu ja Weera, mutta agilitysta. Katselin siinä maxien suorituksia: rata oli täysin mentävä, ykkösluokan tasoa ja kyllä siinä sai pistää töppöstä toisen eteen. Mitään ihmeellisiä kommervenkkejä ei tarvinnut tehdä.
Video
Olen supertyytyväinen rataan ja JOS olisin ottanut vähän etumatkaa kepeillä ja JOS olisin Mattiin luottanut enemmän, olisi se varmasti hypännyt sen yhden hypyn. Jossittelu on turhaa, radassa oli paljon hyvää ja tästä on mukava jatkaa. Kontaktit kuntoon vielä ja baanalle :) Oltiin radalla vitosella toisia ja nolona tunnustan että oltiin palkintojen jaon aikaan jäähdyttelemässä :( Onneksi Anne edusti meitä.
