Tekstivaroitus.... tarinaa riittää!
3.6 lähdettiin kaverin kanssa seitsemän aikaan aamulla auto täynnä koiria ja kamaa kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Jyväskylän jälkeen, jolloin käytettiin koirat ns. aamulenkillä. Aamulla oli ohjelmistossa pieni korttelin kierto ja sapuska naamaan... saivat sitten parisen tuntia sulatella autossa ennen lenkkiä. Satoi miltei koko matkan, mutta se ei menoa haitannut. Vaskikelloilla pysähdyttiin sitten seuraavan kerran ja koirat käpsyttelivät ja emännät pitivät lounastauon. Olen varmasti aikaisemmin virheellisesti sanonut, että eka etappi olisi Rovaniemi, mutta se olikin vähän aiemmin eli Keminmaalla. Rovaniemi oli ensimmäisiä vaihtoehtoja ja itseasiassa luulin vielä lähtöaamuna, että se olisi eka yöpymispaikka... eikä siinä, tuli sitä autossa oleilua sinne Keminmaallekin ihan kiitettävästi. Eka majapaikka oli Motelli Käpylä. Hintaansa nähden ihan kohtuullisen mukava paikka... paikkaa ilmeisesti pikkuhiljaa kunnostetaan ja sanotaanko näin, että koirahuone ei ollut ekana kunnostettavien listalla. Huone oli tilava ja oman uloskäynnin vieressä, koirat sai tarvittaessa erotettua eteisen ja makuutilojen välisellä ovella ja huoneessa oli jääkaappi. Toimiva ratkaisu! Lisäksi kun mentiin ihan töööt respaan, kysyi nainen että haluaisimmeko käydä saunassa...ööö KYLLÄ! Sauna oli täysin uusittu ja viihtyisä. Eka yö neljän koiran ryhmässä meni hyvin ja sai jopa itsekin nukuttua. Aamupalan jälkeen lähdettiin koirien lenkittämisen jälkeen kohti Saariselkää. Poikettiin Kallin luontopolulla pieni kiekka ennen kun koirat saivat olla autossa ihan kyllästymiseen asti :)
Saariselälle saavuttiin 19 maissa... haettiin mökin avaimet, ostettiin sapuskaa ja mökille! Koirat pääsivät ensin ulos ja voi jestas että oli hienot lenkimaastot ihan miltei takapihalla!
Saariselän mökki oli aikas komia:
Molemmilla oli oma huone, mikä helpotti ja rauhoitti koirien kanssa matkaamista. Lisäksi edessä oli Yöttömän Yön kisojen 8starttia viikonlopulle.
Seuraavana päivänä kisat alkoivat vasta 18 aikaan illalla, joten aamupäivä oli aikaa ulkoilla ja lähdimmekin kohti
Kiilopäätä . Otettiin koirat matkaan ja lähdettiin kohti huippua, matkaa huipulle oli alhaalta 2km.
Ilma suosi menomatkaa ja ilma oli jopa osin sellainen, että takin pystyi ottamaan vyötäisille. Tuntureilla sää vaihtuu silmänräpäyksessä. Matkalla huipulle emme kohdanneet ketään ja koirat saivat mennä omaa vauhtiaan ja haistelutahtiaan. Nauttivat kyllä täysin rinnoin, kuten emännätkin. Maisemat vetivät ainakin itseni aivan sanattomaksi ja en oikein voinut kun huokailla. Huipulla tuulee... voin todella allekirjoittaa tämän, mutta ne maisemat <3:
Kun lähdettiin alaspäin kuvauksien ja huokailujen jälkeen, oli tuuli tuivertanut ja kastuttu vesi- ja raekuuroissa :) Alaspäin lähdettäessä aurinko jälleen paistoi.
 |
| Kuva: Mari |
5.6 Illalla aloitettiin kova kisarupeama Pohjois-Lapin koirakerhon Yöttömän Yön kisoissa. Viikonlopulle olin Matin ilmonnut 8 starttiin ja tehnyt kyllä periaatepätöksen, että jos koira on väsynyt tai jotain muuta vastaavaa niin startteja jätetään sitten väliin. Kisapaikkana oli Hotelli Tunturin vieressä oleva hiekkakenttä. Ruokailu ja kanttiini oli tunnelmallisessa kodassa. Meininki oli kuin "silloin ennen" kisoissa. Rataan tutustuttiin ekana päivänä varsinkin 7-10minuuttia poikkeuksetta ja kuulema sm-kisojen lähestyessä Herrala antoi ns. luvan treenailla kontakteilla eli ne sai ottaa uudestaan... tästä johtuen aikataulut olivat aika ronskisti myöhässä ja mökillä oltiin lähemmäs 2.30. Meidän ekat startit olivat hyl ja hyl... tai ekassa startissa sain itseni pidettyä koossa vain yhtä aivopierua lukuunottamatta, mutta toinen startti oliki meidän ensimmäinen tyhmäily-hyl. Ei oltu kahta ekaa hyppyä lukuunottamatta Matin kanssa samalla radalla. Hyvin nukutun yön jälkeen paluu kisakentille ja ekalta radalta jälleen hylky... kun ei osaa ohjata niin sitten ei kai osaa ohjata. Seuraava rata olikin sitten sellainen "nyt saadaan tulos PRKL". Saatiin työvoitto nollavoitto, kontaktit alkoivat lipsua ja kaarrosta tuli... onneksi tässä lajissa ei tyylipisteitä jaeta :)
Kävin syömässä ja hyvällä fiiliksellä seuraavalle radalle, josta myös nollavoitto. Puomin kontakti oli kyllä siinä ja siinä, joten A:lla seisotin herraa aika kauan.
Mietin pitkään kirjoitanko tästä asiasta, mutta kirjoitan kuitenkin... agilityn varjopuolesta ja siitä ettei pystytä olemaan toisen puolesta iloisia. Olen mielestäni aika "paksunahkainen" tyyppi ja en turhista hötkyile, mutta tämän viimeisen radan palkintojen jakoon meni itku kurkussa. Sitä varmasti vahvempikin tyyppi alkaa pikkuhiljaa hajoilemaan, kun kommenttia tulee niin koiran koosta, nopeasta noususta, kontaktien huonoudesta ja väärästä arvostelusta radalla ja yleensä jumaliste kaikesta .... niitä pahimpia en viitsi edes kirjoittaa. Pieniä kommentteja, mutta kun niitä tulee pitkin päivää ja tarkoituksena ilmeisesti ihan puhtaasti pahoittaa mieleni, niin tässä on onnistuttu. Tuntuu inhottavalta kun pitää tekemisiään puolustella, enkä aio sitä tässä aloittaa Aion tästä lähtien nauttia agilitysta vähintään yhtä paljon kun aikaisemminkin ja jättää kommentit omaan arvoonsa... ei ehkä helppoa, mutta yritetään. Hajotkaa negatiivisuuteenne, AGILITY IS FUN :) Kiitos Sinulle, jolta sain tukea ja luvan avautua tyhmästä päivästä <3
"Vaikeinta on itsensä voittaa
Mut loppuun asti sitkeät koittaa
Ja vaik ei tuu aploodei
Mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei
Mun on sun kenkiin mahdoton tulla
Tahtomattaskin on maailma sulla
Sun pitää vaan viedä se maaliin
Sä tiedät sen saaliin
Ja saat vielä sen haaviin"
Seuraava yö menikin sitten vessan puolella ja mikään ei pysynyt sisällä... mahatauti,
jee. Peruin startit ja makoiltiin sitten sunnuntai mökillä. Illalla alkoi jo ruoka pysyä sisällä ja pystyi laittaa kamoja kokoon... seuraava päivä jälleen autossa.
Maanantaina 8.6 siis nokka kohti Nuorgamia. Mökille päästiin ennen klo18 ja lähdettiin lenkittämään koirat. Mökki oli Tenojoen varrella omassa rauhassa, mutta lähellä kylän kahta (!) K-markettia ja muita "palveluja".
 |
| Kuva: Mari |
Noa ja Matti olivat ihan intopinkeinä ja töhöttivät menemään mökillä ja lenkillä... toisin oli seuraavana aamuna. Matti oli yöllä oksentanut keltaista limaa mökin lattialle ja aamulla se oli tosi vaisu. Aamuruoka ei maistunut, mutta onneksi joi kuitenkin hyvin. Olin semi huolestunut, sillä uskon että jokainen kooikerin omistaja tietää, että kun kooiker ei syö on jotain tekeillä.
Oli niin hyvä sää että lähdettiin tekemään päiväretki Pohjois-Norjan puolelle kohtena Vesisaari eli
Vadsø. Maisemat vaan parani ja ilmat suosi. Päivä siellä meni ja tämmöstä:
Matti oksensi vedet pois ja toisesta päästä ei tullut mitään... ukko oli todella flegu illalla ja tärisi sängyn alla. Matin oli vaikea asettua aloilleen ja tuntui että joka asento sattui sitä. Sovittiin, että jos ukkelin kunto ei tuosta kohene, niin seuraavana päivänä mennään eläinlääkäriin. Netistä löytyi ell Maria Nuorgam, joka vastaanotti myös Utsjoella. Seuraava yö meni hyvin aina viiteen asti, jolloin alkoi ulkorumba. Matti pyysi tasaiseen ulos oksentamaan ja olin itsekin aika loppu. Soitin seuraavana päivänä 10.6 Nuorgamille ja hän sanoikin heti että nyt meillä kävi tuuri, hän on juuri sinä päivänä tulossa Utsjoelle eli ajomatkaa tuli vaan 60km. Mentiin siis 12.30 Utsjoen toimipisteeseen (= huone Utsjoen RKTL:n tiloissa) Ei röntgenmahdollisuutta tai muutakaan hifistelyä. Huone, jossa tutkimuspöytä. Ell tunsi jonkun massan suolessa, kun kopeloi. Matti oli myös aika kuiva, joten nesteytettiin luonnollisesti. Matti oli kyllä super-reipas, antoi tutkia, laittaa kanyylit, ajaa tassusta karvoja ja vaikka mitä. Hoito-ohjeena saatiin parafiiniöljyä illalla vielä 20ml, ell antoi 20ml. Lisäksi, jos tukos suolessa ei lähde "aukenemaan" niin seuraava etappi olisi leikkaus Ivalossa (ajomatkaa 3h) jossa ei ollut röntgenlaitetta myöskään. Muistan vähän naurahtaneeni, kun ell Matin tietoja kirjatessa oli aidosti yllättynyt, kun "kooikerhondje" rotu löytyi tietokannasta :)
Kotimatkalla käytiin vielä kiertämässä Skaidijärven lenkki ja Masa sai nukkua omassa kevarissaan autossa... oli tähän järjestelyn enemmän kuin tyytyväinen. Mun pieni <3.
 |
| Kuva: Mari |
 |
| Noa <3 Kuva Mari |
Niin erilaisin keinoin voi koirien kanssa viettää laatuaikaa... toisen kanssa ell:ssä ja toisen kanssa Skaidijärvellä.
Illalla Matin olo ei kohentunut mitenkään silminnähden ja olin huolesta sairas itsekin. Sai vielä toisen satsin öljyä. Luin, että parafiiniöljy menisi koiran läpi noin 2 tuntia... eipä mennyt meillä. Illalla valoa tunnelissa oli, kun alkoi jo kuulua vähän suolistoääniä. Yöllä Matti herätti minut ja halusi ulos, olin varma että jälleen oksentamaan. Matti teki pitkät pissat ja kyllä, teki kakan! Kova kikare tuli eli ei vieläkään parafiiniöljyä... mutta olin onnesta soikeana. Aamulla sitten alkoi tulla sitä parafiiniöljyäkin ja sitä tuli pari päivää. Laskin että meillä p.öljy meni 20h läpi... jonkinasteinen tukos siispä :( Ps. Ruoka muuten maistui jälleen!!!
Ell epäili syyksi joko ruokaa tai sitten taustat kuultuaan epäili että mahalaukkuun oli jäänyt joku Matin syömä esine ja lähtenyt kulkeutumaan jostain syystä etiäpäin suolessa. Nyt olen entistäkin vakuuttunut, että meillä tukoksen aiheutti ruoka... Otin lomaruuaksi lihapitoisuutensa puolesta Ziviä, sillä en ollut halukas ottamaan kaikkia lisiä mukaan puoleksitoista viikoksi. Mustista ja Mirristä ostin pötkön Tarmoa alkumatkalle ja siinä pitäisi olla kaikki tarvittavat lisät, lisäksi Zivi on täysravintoa. Olisi pitänyt paaaaaaaljon aikaisemmin alkaa Matille jo syöttää ns. papanoita, koska tausta on kuitenkin se, että se on 7viikkoisena viimeksi syönyt kasvattajalla papanaa ja mieillä siirryttiin heti raakaan. Lisämausteensa tekee tietysti huono lenkitys su ja ma, jolloin su olin itse kipeä ja ma ajeltiin päivä Nuorgamiin. Otan syyn TÄYSIN itselleni ja uskokaa pois olen itseäni asiasta soimannut :( No kaikesta opitaan, mutta minun tarvitse matkustaa suomen pohjoismpaan kolkkaan sairastuttamaan rakas koirani! Naurattaa näin jälkikäteen, kun Noalle olin varannut kipulääkkeet ja pelit ja rensselit mukaan... Noa oli elämänsä kunnossa ja nautti kyllä ihan täysillä :)
Lähdettiin vielä nauttimaan lomasta Norjan puolelle Tenon kylään eli Tana bro'hon. Matille lähti extra ruokaa mukaan (jauhelihaa ja piimää) sillä kun ruoka maistui, niin syötin sitä ekana päivänä pienin annoksin neljä kertaa. Ajelimme myös Gavesluftin raunioilla käymään ja voi pojat mikä paikka!!!
 |
| Kuva: Mari |
 |
| Kuva: Mari |
 |
| Kuva: Mari |
 |
| Kuva: Mari |
 |
| Kuva: Mari |
Perjantaina 12.6 lähdettiin taas viettämään päivä autossa... Nuorgam-Oulu ja palttiarallaa 800km :0 Tajusin, että Nuorgamista Ouluun on pidempi matka kun Oulusta Lahteen. Ajettiin itseasiassa vähän Oulusta ohi, sillä majapaikka oli Kempeleen puolella, Pohjankievari. Perillä 21 jälkeen. Saatiin onneksi kumpikin oma huone, sillä huoneet olivat todella pieniä. Huoneiden ovet olivat kuin kellarin ovia, ei kahvoja ja eristeet nolla. Huone oli kyllä viihtyisä ja me viihdyttiin oikein mahtavasti pari yötä siellä :) (Aloin tosin vähän epätykätä Virolaisesta ryhmästä, joka mölysi ja juoksi käytävillä...)Pääkohteena oli tietenkin Agilityn SM 2015. Lauantaina käytiin katsomassa medien joukkue finaali ja osa maxienkin joukkueista näin. Itse olisin viihtynyt pidempääkin, mutta näin tällä kertaa. Su Mari oli Chilin kanssa toisessa karsintaryhmässä ja aikaisin paikalle. Pojat pääsivät haistelemaan tunnelmaa ja olivat kisakatsomossa mun kanssa. Nauttivat kyllä täysin rinnoin saamastaan huomiosta ja varsinkin Noa oli valmis vaihtamaan kotia, jos joku sattui syömään sen vieressä :D Hassu. Klo11 jälkeen lähdettiin kotimatkalle ja kotona oltiin seitsemän aikaan.
Henkisesti raskas reissu ja taas vähään aikaan ei kyllä mihkään pidemmälle lähdetä. Maisemat olivat kyllä niin jotain ainutlaatuista!!!Ensi viikolla alkaa työt ja arki palaa kuvioihin. Seuraava kisaetappi on Agirotu, kun se on tuossa naapurissa :)
