Syksy tuli!!!

Ihanaa, kun tuli syksy! Ilmassa on ihan selvästi sellaista syksyn tuoksua ja puut on ihanan värisiä ja oioioi!! Ainoa miinus on, että illat pimenee tosi nopeasti ja metsään ei enää pääse hirmuisan myöhään. Kohta täytyy kaivaa pojille Team Ahma- heijastinliivit käyttöön... ja pojat kiittää :)

8.-9.9 vietin viikonlopun omissa Killan kisoissa toimistossa konetta näpytellen. Lauantaina oli piirinmestaruus kamppailut yksilökisana ja hienoja suorituksia nähtiin. Sunnuntaina kisasin Nobin kanssa pari virallista starttia ja joukkuepiirinmestaruus skaboissa startattiin kanssa. Yksilökisat meni taas...noh... ne meni. Eka startti koostui keppimokasta ja sitten tyhmääkin tyhmemmästä putkimokasta, syypää Pia Kirstiina (kukas muukaan). Toinen startti oli taas "vain Noan pienessä ja kapeassa elämässä": Koira kiipeää A:n, A:n harjalla koira näkee LENTÄVÄN LEHDEN ja hyppää kooooorkealta alas tutkimaan lehteä. Omistaja näkee punaisen sävyjä. Omistaja ottaa koiran kanssa A:n kontaktin ja lähtee radalta pois. Koira tarjoaa siinä mennessä myös täydellisen puomin kontaktin. Omistaja heltyy. Siis MITÄ??? Onko Noalla keskittymiskykyä vai onko se kenties sellaisella On/Off systeemillä käytössä? Vai onko Noalla keskittymiskyky, mutta agility ei ole sille tarpeeksi kiinnostavaa? Olihan pojilla tosiaan aika pitkä päivä häkissä nököttää, välillä lenkillä käyden, mutta kuitenkin. Joukkuekisa vaati pientä itsensä kokoamista ja lopputuloksena hieno 0, mutta väsymys näkyi varmasti molempien menossa. Hieno joukkueemme teki 4 hienoa nollaa ja tulos riitti toiseen sijaan... harvemmin sitä joutuu nollia pudottamaan tuloksia laskiessa. Hyvä Kanava!!! Tässä vielä kaksi pätevää kooikkerhönttiä:

Viikonloppuna käytiin Minnan kanssa pitkästä aikaa lenkillä ja tehtiin Noalle jälki kahdella katkolla. Otin karvasista lapsista muutaman kuvan ihanan syysilman kunniaksi:

                         Rakastan tätä kuvaa, vaikka se ei ole mitenkään otettu kaiken taiteen sääntöjen mukaan

                                                            Herrä Nättimys

                                                            Melkein veljekset :)

                                                        Ronja Ryövärintytär

Possu-Maaria, syystyttö

Sunnuntaina haisteltiin ja peppu irtosi, kun valjaat iskettiin reppuun... Noa ajatteli varmaan, että VIHDOIN oikean lajin pariin. Pettymyksen määrä on agilitykisoihin saapuessa ollut suuri. Noa lähti jäljelle innokkaasti ja keskittyminen ei ollut parasta mahdollista. Tauko näkyi myös siinä, että katkot eivät meneet niin hyvin kun ne ovat aikaisemmin menneet. Tarkistettin veretyksen loppuminen noin kahdeksan kertaa ennen kuin uskottiin mihin suuntaan jälki oikeasti lähtee. Hienosti rengasti molemmat... useaan kertaan. Huomattiin Minnan kanssa, että Noa on puolivammanen (emäntääsnsä tullut). Joka kerta kääntyi mieluummin vasemman tassun puolelle :) Aika hassua! Makaukset merkkasi erinomaisesti, yhden jopa pissaten (jihaa)! Nyt varmasti kokeita ruvetaan vasta ensin vuonna seuraavaksi väijymään, kun pääkaupunkiseudun kokeeseen ei päästy edes varasijalle.

Eipä tällä kertaa muuta, adios!

-P