Pakkopysäytys

...nimittäin emännällä: kuume, yskä, nenä vuotaa ja sitä rataa. Aivan puun takaa tuli mahtipontinen räkätauti höystettynä pikku jipoilla :( Voitte vaan kuvitella mitä se tarkoittaa ukkojen (tai yhden herrasmiehen)elämässä, "piip piip piip" *katson sinua anovasti, jotta ymmärrät tuskani* "HUOH, huoh" *jatkan tapitusta, koska ruhosi ei sohvalta liiku* "PIII-IIIP"!!! Sitten on piiloteltu nakkeja ja tehty omia versioita namipalloista ja kuljeteltu vessapaperirullia vessasta roskikseen keittiöön...  Raahauduin myös keskelle järven jäätä, mutta takaisin jouduin kääntymään kun taju meinas lähteä. Onni on asian kanssa ihan ok ja köllitään sohvalla tai sängyssä.

Pari viikkoa ollaan tosiaan päästy lenkille tuohon lähilätäkön jäälle! Kivan lenksan sa siellä kierettyä ja ukot saa kirmaa vapaana. Innostuin niitä yks päivä vähän kuvailemaankin.
Siellä ei ole onneksi ollut hirveästi hiihtäjiä, kun latuja tuntuu tänä vuonna olevan PALJON! Omasta mielestä enemmän kun viime vuonna. Asia on ihan ok, mutta ne mölyt vois oikeasti jokainen "Juha Mieto" pitää ihan mahassaan, kun ei oikeasti voi koiran kanssa enää kävellä missään missä ei olisi latua vedetty. Hiihto on ihan jees laji, jos siitä tykkää. Itse sain siitä tarpeekseni koulussa, koulu tappoi innostuksen moneen urheilulajiin vaikka liikunta oli yksi lempiaineistani.
Tässä jään kuvasatoa:

Pakko oli laittaa tää viimenen epäonnistuneenonnistunut kuva, kun se jotenkin korostaa meidän tärähtänyttä pientä perhettä. Olen usein yksin ja seurassa miettinyt miten paljon omistaja vaikuttaa koiran luonteen lopputulokseen. (Tämä on sitten sellaista omaa lämpöhöyryistä ei mitenkään tieteellistä tai siihen pohjautuvaa lörpöttelyä, vaan minun omaa paatosta.) Tykkään itse, että koirassa on joitain sellasia "persoonallisia" juttuja, joita ei välttämättä muissa koirissa ole, mutta joista tunnistaa koiran tavallaan MINUN koirakseni. Pojilla niitä on monta ja mietinkin, että kuinka paljon oma hörhömäisyys vaikuttaa lopputulokseen? No tiedä häntä, mutta ihanat kaverukset ovat ja toivon, että seuraavakin tapaus on vähintään yhtä koominen :)

Agiharkoissa meillä on mennyt nyt Noan kanssa tasaisen hyvin, olen ollut tosi tyytyväinen alkuvuoden treeneihin ja jopa se kadoksissa ollut kisakipinäkin saattaa sieltä taas ottaa liekkiä. Pomo töissä on pitänyt huolen, että viikonloppuina ei ainakaan kisaamaan päästä lähiaikoina, mutta katsotaan! Lisenssiä en ole vielä hankkinut edes, mutta olen jotain saanut tehdyksi... nimittäin ilmoitin Noan MH-luonnekuvaukseen Mäntsälään huhtikuussa. Tätä mietin jo viime kesänä, mutta sitten en saanut ilmoitettua meitä mihinkään ja nyt sitten kun Spanieliliitto kokeen järjestää, niin päätin tarttua tilaisuuteen. Katsotaan, mitä tuleman pitää... tunnen Noan suht hyvin, mutta on kiva kuulla ja nähdä miten pikku-ukko toimii tälläisessä tilanteessa.

Ei mulla muuta, nyt pakko mennä takaisin lepäilemään!

-P