Kooi-mejäilyä ja muuta mukavata

Huh, taas on kirjoittamisessa ollut väliä, mutta on tässä kaikkea tapahtunut.

Noa on elänyt aktiivista ja myöskin tarpeen mukaan rauhallista elämää. Ollaan harkattu agia säännöllisesti ja muutaman kerran ollaan käyty Vuorelan Lotan koulutuksessa. Tykkään ihan älyttömästi Lotan tyylistä ja suunnitteilla on pientä yksärin poikasta pienessä ryhmässä Lotan luona. Matti pääsisi myös niihin mukaan. Ollaan treenattumyös mejää tasasen epätasaisesti. Sitä lajia kun ei hirveesti tarvi/kannata treenata, mutta välillä pitää muistutella... Noalle harkkajälkiä tulee tehdä kuitenkin siten, että pikkupyörimiset ja tarkistelut vähenee. Katkolla oli ekassa kokeessa onkelmia, mutta nyt on tehty jälkiä, jossa kaksi katkoa ja yksi normi kulma. Kenraali ennen Mikkelin mejää ei oisi voinut mennä paremmin ja oli kiva lähteä taas kokeeseen.

Pikku jäpä kasvaa kovasti ja muistutti vähän aika sitten lähinnä bambia pitkine kinttuineen. Painokin on alkanut "vähän" tasaantua, vaikka ylimääräistä Nykäsessä ei kyllä ole. Viime puntarikäynnillä 
8,3kg ja tämä oli juhannuksen tienoilla. Täytyypi taas kaveri punnata. Aikas veikeä ukkeli tuo onkin. Hyväntahtoinen höseltäjä ja tietää paikkansa meidän huushollissa. Noan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja toivonkin, että poikien välit pysyy tälläisenä mahdollisimman pitkään. Noa jos sanoo kovemmin, Masa alistuu heti. Taistelutahtoa löytyy ja ahne on kun mikä... helppo kouluttaa :) Perusjuttuja ollaan opeteltu, mutta on tuo kaveri saanut olla vähän kun elopellossa... eikös se mene niin, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää :) Matilla alkaa pentuagi elokuussa ja sitten syssymmällä aletan myöskin ehkä suunnata sinne Vuorelan Lotan oppeihin. Saa nähä mitä tuosta pikku kaverista tulee.Töissä ollaan käyty edelleen ahkerasti ja Matti on saanut uuden nimen asukkailta: Yhteiskulta <3 Ei hetkauta pyörätuolit tai nosturit, mutta vieraita ihmisiä katsoo välillä vähän mietteliäänä. Sieltäkö se mööökö-kausi on tulossa?


Oltiin ennen juhannusta poikain kanssa Pukkilassa kaverin mökillä pari päivää nollailemassa. Siskon ja siskon koiran, vanha rouva Nucan, kanssa matkustettiin ihanaan pikku-perälään ja vietettiin auringontaytteiset päivät hyvin syöden ja nauttien myöskin sivistyneesti virvokkeita.

Viime viikonloppu 28.-30.6 vietettiin Saaran ja Huugon sekä Suvin ja Mikon kanssa Mikkelissä rotuyhdistyksen järjestämässä mejä-kokeessa, joka siis samalla rotumestaruus. Matkustettiin Saaran tilaihme autossa koko konkkaronkka hyvinkin sulavasti perille, Go Kia! Yövyimme lomakoti Mäntyniemessä, jossa meininki oli vähän pysähtynyttä ja asiakaspalvelu "vähän töksähtävää"...MUTTA jos aitan, jossa on jääkaappi ja kahvinkeitin saa 20€/yö, se passaa vallan mainiosti. Aittaan olisi mahtunut viisi immeistä, mutta meillä oli neitien kanssa omat yksiöt, jotta koirat saavat olla rauhassa. Pe ja la saunottiin ja lisäksi vähän rillattiin... koirat mahtuivat yhdessä lenkille, kun eivät päässeet kosketuksiin. Vallan mainiosti 3 aikuista urosta ja keskenkasvuinen mahtuivat samaan lomakylään. Matti hieroi vähän tuttavuutta korvanpuhdistajaspesialisti Huugon kanssa vetäen pari rundia jahtausta pihalla ja vähän piti Mikollekin nöyristellä majalla kevarin läpi.

Lauantaina alotettiin klo9 jälkien suunnistus ja lämmintä päivää povailivat. Sain parikseni bassetin omistajan, jonka kanssa olimme tietämättä jo tuttuja aikaisemmin. Noa oli bassettien kokeessa Miehikkälässä pari kesää sitten ja parini oli siellä oman koiransa kanssa. Hikinen päivä (parhaimmillaan +29) paarmasateessa meni paljon jouhevammin mukavan suunnistuskaverin kanssa! Suunnistettiin kaksi VOI jälkeä ja siinä ei onneksi kauan nokka tuhissut. MUTTA oikeesti, se ötököiden määrä!! Sitä ei voi tajuta, jos ei ollut siellä... se oli ihan kaoottista ja entäs se surina... puistattaa ajatellakin. Parini kanssa siinä joutui pari voimasanaa päästämään ja kokenut mettämieskin myönsi, notta sellaisessa paarmasateessa ei ollut koskaan ollut.Saatiin homma kasaan nopeasti ja sitten majalle syömään. Saara olikin jo pareineen siellä ja kuultiin, ettei  Suvi ollut lähtenyt edes vielä pareineen toiselle jäljelle. Päätettiin siis lähteä majapaikkaan. Matti oli mukana koepaikalla myös la, jotta Noa sai rauhassa kerätä voimia seuraavaan päivään. Matista ja kyökkipartion Pirjosta  (kennel Muskettikoiran) tuli viikonlopun aikana hyvät ystävät, juustolla saattoi olla osuutta asiaan. Miten ihanaa, että kakaran pystyi jättää majalle ja se sai kekkuloida vapaana, mutta kuitenkin valvotusti siellä.  Mäntyniemessä varattiin sauna ja käytettiin Mikoa pissalla.Eedelleenkään Suvia ei kuulunut. Saunottiin sitten Saaran kanssa ja päätettiin lähteä majalle etsimään kadonnutta lammasta... kieltämättä hiipi pieni pelko, ettei mitään olisi tapahtunut.  Onneksi ladyt pääsivät metsästä vihdoin pois ja päästiin grillailemaan. Ukkosen jyristessä käytiin nukkumaan.

Sunnuntaina aikaste ylös ja kohti majaa. Tuomareina kokeessa olivat Kari Muje, jolla mukana myös harjoitus-arvostelija Piia (en muista anteeksi) ja sitten toisena tuomarina Tuija Räisänen. Oltiin Noan kanssa Karin ryhmässä. Kaikilta mestaruuskokeeseen osallistuvilta katsottiin siru ja sit mentiin paukkutestiin. Läpi meni kaikilta :) Sain arvonnassa meidän ryhmän ekan VOI-jäljen ja opastin vikan. Odoteltiin ensin hetki majalla ja haettiin Saaran kanssa kamat majapaikasta. Metsään lähdin Akun (Wisestone Aramis) omistajan kanssa ja ehdittiin paljon jutella koirista ja muusta. Sitten jäljelle, oppaana oli Tanja ja hän tuomarieiden kanssa vähän varoitteli trooppisista olosuhteista. Alkumakaus ja ohjattu 10m, sitten poika töihin. Ekalle makaukselle ja kulmalle ok ajassa, pieniä tarkistuksia siellä täällä. Toisella pätkällä kulma tuottaa päänvaivaa ja olinkin aivan varma, että siinä on katko. Noa oksensi kulman tutkimisen aikana, mutta jatkoi normisti sen jälkeen. 3. ja 4. pätkä mennään tarkistellen. Aikaa meni aivan älyttömästi kahdella ekalla kulmalla ja olinkin aivan varma, että aika on ylitetty ja kirkkaasti. Kaadolle päästiin (TYÖVOITTO) ja erittäin tarkkaavainen tuomari ripitti liinan käytöstä, ym. Tuli sellainen "ekaa kertaa mejässä" olo :) En kysynyt aikaa, mutta tuomari kysyi, että haluanko kuulla... 58minuuttia pyörittiin metsässä, huhhuh! Katko olikin ensimmäinen, eikä harmaita karvoja tuottanut toinen kulma. Noa pyöritti kyllä todella paljon, olisi hauska tietää sekoittiko esim. vanha jälki miten paljon pasmoja. Samoissa maastoissa oli 6vka sitten koe, jossa siis käytettiin samoja jälkiä. Se oli vaikuttanut monen suoritukseen ja maastoista löytyi paljon vanhoja kreppejä. Mutta seliseli ja valivali... tätä se mejäily on, päivästä kiinni ja kaikilla sama tilanne. Noan sain vietyä jäljen jälkeen mökille ja söin pikkaisen. Lähdettiin Tanjan kanssa kohti 7 jälkeä, johon hän meni Tuffen kanssa ja minä nappasin siltä jäljeltä sorkan opastamalleni jäljelle. Taivas repesi ja satoi ihan kaatamalla, kun siinä odotettiin. Uitetut koirat palasivat metsästä ja siirryttiin kohti minun opastamaani jälkeä, jännitti taas ihan kohtuullisesti. Aku tuli omistajineen jäljelleni. Metsästä päästiin pois ja jälki ei kadonnut, vanhoja kreppejä löytyi sieltäkin. Purin jäljen ja palasin viimeisenä majalle... pakko oli suihkussa käydä ja hilpasin sitten teurasmajassa suihkussa. Siinä suihkutellessa saattoi opetella toimintatapoja, jos on kaatanut hirven ;) Oikeesti aika pelottava maja! Tuloksia ooteltiin vielä hetki ja minä pakkasin omaisuuteni autoon ja käytin pojat ulkona. Noa oli ihan väsynyt ja Matti oli hauskuuttanut porukkaa hepuloimalla pitkin pihoja :) Masa, high on life! Kiiiiiitos kaikille Masasta huolehtineille!
Tuloksissa meidän osuus luettiin kolmanneksi viimeisenä ja se kuului näin: "Hyvin ohjattu lähtö, Noa merkkaa ja rauhallisesti maavainulla liikkeelle. 1. osuus tarkasti. Katkolla Noa ensin rengastaa, sitten pieni huoltotauko ja laajalla lenkillä 2. osuudelle. Hieman jälkeä jää tutkimatta. 2. osuudella muutamia hirvitarkistuksia. Niissä ja 2. kulmalla Noalla kuluu aikaa, mutta 3. osuus löytyy ja se mennään tarkasti. 3. kulma pienellä taustalenkillä. Loppusuoralla pari pientä lenkkiä ja kaadolle suoraan, sitä jää nuuhkimaan. Noa merkkaa kaikki makaukset nuuhkien, mutta 3. hieman hätäisesti. Hyvä rauhallinen jäljestys. Palkintosijaa pudottaa ajan ylitys." VOI2 42p. Olen kyllä tyytyväinen!! Noa on super-hieno nenäilijä ja pirun tarkka :)
Kotimatkalle vasta kasin pintaan ja hiljaista oli autossa. Ihan mahtava reissu ja niin tulihan meidän autoon se mestaruuskin... Saara ja Huugo, ONNEA tuhannesti!

Mitään himailuja ei kalenteri antanut pitää, vaan ma töihin ja 6pvää putkeen porhalletaan. Tiistaina Katri kävi hieromassa Noan ja nappasi pojista kuvia. Sunnuntaina pitäisi lähteä Agirotuun "sunnuntaikävelylle". joukkueeseen lupauduttiin, ei muuta. Kesäisin tuo agsa on meille vähän turhan hiostavaa, katsotaan kuinka käy. Jos ei muuta, niin parit pennelit saatetaan nähdä :)

-Adios