Koulutusta, nenäilyä ja mister kisoja

6.4 oltiin Lempäälässä Jari Laitisen agikoulutuksessa. Uskalsin ottaa taas muutaman riskin Martin kanssa enkä enää niin hirveästi pentuliitänyt... minulle on sanottu ETTEI SE OLE ENÄÄ MIKÄÄ PENTU!!! No onhan se, mamman pentu aina! Hurjasti tuli uutta ja se main point on kai ottaa irti sellaisia asioita, jotka sopii itselle. Takaakierto taisi olla sellainen mikä tökki ilmeisesti vähän jokaisella. Tultiin taas tilanteeseen, mikä tulee ilmi usein työmaailmassa: Mutta kun me on aina tehty se näin. Vastakäsi sieltä kovasti hiipi, enkä aio sitä kyllä poistaa repertuaarista. Jari halusi että kokeillaan sitä takaakiertoa ohjaten yhellä kädellä, ilman siis sitä tuttua ja turvallista vastakättä. Ei onnistunut. Tuli vähän mieleen tuosta tavasta hypyn tarjoaminen, kun Jari näytti miten on omalle koiralle sen opettanut. No, jätetään hautumaan. Pöytää ei myöskään muka osattu ja A:n herra kiirepöksy tuli läpi ainakin ekalla. Sitten Matti rupesi esittämään sammakkoa A:lla ja veti sellasella vauhdilla, että takajalat ei meinanu pysyä mukana.
Eniveis, meillä oli kivaa ja mahtava nähdä muitakin tuttuja ja tuntemattomia :) Kiitos osallisille onnistuneesta päivästä! Tytti otti vähän kuvia ja tässä muutama otos! Kaikki allaolevat kuvat siis ottanut Tytti Käyhkö.

Matti, Mila ja Maggie aka helposti kuvattavat :) Maggien ilme on kyllä paras: Voi noita kakaroita :D

Matti

Maggie ja Matti

Keira, Matti ja Maggie

Startattiin meidän mejä-kausikin toissa viikolla. Edellisenä päivänä vedettiin Noalle AVO-mallinen jälki tavallisella ja katkokulmalla. Matille vedettiin yhden kulman opettelujälki. Seuraavana päivänä haisteltiin. Noa meni kyllä tosi hienosti ja niitä ärsyttäviä pikkutarkkuuksia tuli tosi vähän. Ainoa paikka mikä vei aikaa ja Noa ei siitä "omin voimin" päässyt jatkamaan oli höyhennetty lintu. Sitä haisteltiin ja kai vähän maisteltiin ja taas vähän haisteltiin.... otettiin askel pois ja palattiin haistelemaan....jne. Pakko oli nollata tilanne ja jatkaa vähän kauempaa. Vieläkin nenä palasi ajoittain lintuun, mutta päästiin hienosti jatkamaan. Tuossa tilanteessa tuli taas perus Herkkis esiin, kun tuo tajusi, että lähdettiin ottamaan uusi alku. "Tein virheen. Miten tästä etiäpäin??" Pienen koiran aivot varmaan ajattelivat. Kannustaen ja iloisella mielellä eteenpäin ja hienosti päästiin loppuun :) Niin hyvin meni, että eka ilmo kokeeseen lähti seuraavana päivänä.
Matti oli aluksi vähän Liisa ihmemaassa ja sitä taas jännitti ja kiinnosti kovasti. Matille oli selvästi outoa se, että se menee minun edelläni niin pitkällä ja määrää suunnan. Välillä se herpaantui, mutta kun nenä meni maahan niin jo mentiin. Näyttää siis siltä, että saan toisen maavainuisen. Sorkkaa Matti kunnioitti ja hasiteli ollen selvästi ylpeä :D Matti on jotenkin hauska tuon jännäämisen kanssa, esimerkkinä näyttelypöytä: Sitä M jännittää ihan hirveästi, mutta aina näyttelyharkoissa hyppii pöytää vasten kun siitä kävelee ohi... vähän sellainen "Huomenna mennään Särkänniemeen" jännitys :) Koomikko.

Pääsiäissunnuntaina oltiin Loviisan ryhmiksessä aamupäivä. Mukana Matti, Mila, Hilary ja Black Amiikos koiria kaksi (en muista nimiä :/) Katselin siinä ajokoiria samalla tuomarilla ja kaikki mistä oma silmä piti, olivat tuomarin mielestä vielä vähän kesken.... hömhöm. Nyge ensimmäisenä kooikerina kehään ja EH tuli arvostelulla "Maskuliininen uros, oikeailmeinen pää hyvillä korvakoruilla (ovatko amikset historiaa :) ?) Niukasti kulm. edestä & kääntää raajoja ulos, hyvä luusto, kokoon riit. runko, toivoisin tasapain. y-linjan. Kaula saisi yhtyä lapoihin paremmin. Hieman ujostelee käsiteltäessä, hyvä häntä, palkintosija määräytyy etuosan rakenteesta" Tanya Ahlman-Stockmari
Kyllä tuosta Matin tunnistaa. Tuomari tutki ensin maassa ja Matti oli ihan jäykkäkakka ja peruutteli. Anne sanoi että Matti on tottunut pöytään. Tuomari kysyi, että haluatteko pöydän ja sellainen sitten raivattiin toimitsijapöydälle kera maton :) Ihmetyttää ettei sellaista kehässä ollut, kun tuomari arvosteli myös cockerit. Kaikki muut olivat ERInomaisia ja Hilary oli ROP, hyvä Hiilari! Kyllä me miehistytään, kun saadaan vähän aikaa. Omaan silmään näyttää vähn siltä, että Matti jää kyllä vähän kevyemmäksi... Mutta EI HAITTAA!!!