Matti 2 vee ja ikävä

Arjen sankari ja tosielämän naurava kulkuri Matti täytti 24.2 jo kokonaiset kaksi vuotta :) "Kyllä se kaksivuotiaana rauhoittuu!" , sitä odotellessa. Tein pitkää päivää töissä ja porukat kävi viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa pojat ... tuli viesti: "On se selvästi rauhoittunut, kun oli syönyt vain yhden hanskan + siivosin vähän sitä paperisilppua pois" Jeppis. Yhtään en tiedä mitä se paperisilppu on ollut :) Matti ei edelleenkään osaa tekojaan hävetä ja sitä en hirveän monta kertaa ole itseteosta saanut kiinni.

#kutsumua

Jonkin verran käytös on tasaantunut kahden vuoden aikana, leikkisyys ja lapsenmielisyys ei ONNEKSI ole kadonnut... ja onhan toi koira oikeesti aika hörhö persoonallinen :) Se on niin hassu, kun vetää noi pienet korvat mustilla suirokorviksilla taakse ja leväyttää noi lautasen kokoiset silmänsä ammolleen ja vähän heiluttaa häntää --> kaikki on taas hyvin maailmassa :) Kauneudessa se ei pääse lähellekään Noan sfäärejä, mutta on se aika nätti välillä ;)

Kuva: Mari

Kuva: Mari

Sitten sillä on näitä hetkiä:

Kuva: Mari

Kuva: Ville Ruth

Useammassa kuvassa mitä Matista on, on pääosassa sen valtavat koivet... se on pennusta pitäen miltei ollut se isoin ja jalkavin kooiker joka kuvassa. Ja kun vertailukohtana on "varjossa kasvanut" Noa, tuli Matin korkeudesta itselle oikea mörkö jossain vaiheessa. Luojan kiitos se jäi agi-mittauksessa mediksi. Tietyssä ns. ajokoiravaiheessa tuo koira oli kieltämättä aika metka näky: ruikkukukko, joka oli pelkkää jalkaa.

Suuressa osassa Matin elämää on ollut koirakaverit! Runsaan pentuvuoden tuotoksena Lahden alueelle muutti usea kooikerpentu ja paineja järjestettiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Uusia ystävyyssuhteita kehittyi niin koirien kuin niiden "henkilökunnankin" välille.

Ruudolf, Mila ja Matti

Matti on terveystarkattu vuoden sisällä ja priima poika tuo on :) Kaikin puolin muutenkin ihana poika! Hassu-Matti <3






Mitä tuo ikävä on.  Katsoin televisiota elokuvan "Minä ja Marley" --> VIRHE. Hömppäkomedian ei pitäisi saada aikaan näitä tunteita, mutta minulle tuli fyysisesti paha olo ja rintaa puristi. Järjetön ikävä mun Onnia. Pystyn puhumaan Onnista, mutta vain muutaman tarkkaan harkitun lauseen. Itkettää välillä, joskus paljon. Oon niin iloinen, että mulla on toi kaksikko elämässä, mutta kukaan ei vie Onnin paikkaa.