lauantai 23. maaliskuuta 2013

Miten Onni korjataan, paremmaksi paikataan?

Onnin kanssa käytiin jälleen eläinlääkärissä... Pappa on luuta ja nahkaa :( Sanoin eläinlääkärillekin, että olen vetkuttanut tätä käyntiä, sillä Onni on muuten oma itsensä: vetää samoja lenkkejä, juo normaalisti ja iltasapuskalla meni jopa kerran pentti-pokerinaamana Noan kupista syömään yhden palan kanankoipea :D... syöminen ei  kiinnosta, varsinkaan aamulla. Vyyhtiä alettiin purkamaan labrakokeilla ja niissä ei mitään erikoista. Vertauskohtana olin säästänyt viime kesänä virtsatietulehduksen vuoksi otetut labrat ja niissä myös vain urea ja verensokeri koholla. Niistä ei siis minkäänlaista vastausta mihinkään, sillä ne olivat niin vähän koholla, ettei se kuitenkaan vaikuttanut epänormaalilta (hirrrveen selkeä). Valkosolut lähetettiin erittelylaskentaan, mutta nekin normaalit. Sehän poissulki sitten ainakin kaikki "lihasta syövät" taudit listalta. Ensi viikolla suunnitelmissa on varata aika röntgeniin, jossa kuvattaisiin Onen vatsa- ja rintaontelo kasvaintautien poisulkemiseksi. Tiedän, että jos sieltä jotain löytyy ei tehtävissä saata olla yhtikäs mitään, mutta haluan kuitenkin tietää miten tästä etiäpäin Onnin kanssa jatketaan... ja tietenkin miten mahdollinen kasvaintauti vaikuttaa Onnin elämänlaatuun nyt ja vastaisuudessa. Pala nousee kurkkuun, kun edes asiasta kirjoittaa... varsinkin. kun sateenkaarisilloille on tällä viikolla lähtenyt taas ainakin kaksi suurta persoonaa. Mutta en halua asiaa sen enempää nyt ajatella, vaan mennään päivä ja tutkimus kerrallaan eteenpäin.


Vaikkakin uusi työ kehitysvammaisten parissa on osoittautunut mukavaksi, kiitos asukkaiden ja työkavereiden, on ihanaa viettää ansaittua viikonloppuvapaata pitkästä aikaa!! Aamulla käytiin poikain kanssa hillumassa tunnin lenkki jäällä, vain me ja yksi ainokainen hiihtäjä + arska! Sirrisilmät nauttivat täysin tassuin koskemattomasta hangesta ja vapaudesta. Ihme hepuleita saivat ja jokainen lumimakuu eli pilkkireikä oli merkattava! Vasta kun asteltiin kotia kohti, alkoi parkkari täyttyä hiihtäjien ja mäenlaskuun tulevien perheiden autoista.
Huomenna Annen ja Julian kanssa kisaamaan, on meinaan mun ja Noban eka startti tälle vuodelle... osaakohan sitä mennä radalle, kun edustaa rotuyhdistystä:)? Täytyy vaan toivoa, ettei radalle ole eksynyt lehtiä tai roskia :D, me nimittäin bongataan ne heti! Kenraaliharkat ennen kisoja meni sitten aivan päin anusta, niinhän ne tuppaa menemäänkin... tietää kuulema hyviä kisoja sitten!


Kävimpäs tuossa yksi tiistaipäivä katsomassa uusia Oorbellen tulokkaita. Ihan hirveen, kauheen ällöttäviä koko poppoo. Keira oli ihan että unohda noi ja HUOMAA MINUT :) !! Ihan outo Oorbellen-sukupuolijakauma, kun pentulaatikosta löytyi vain 3 urosta ja kokonaiset 5 naisen alkua. Aivan ihania pikku-mötiköitä olivat! Se voipi olla, että näitä nassikoita pitää mennä uudestaankin katsomaan, jos Anne, Keira ja Julia huolivat :)
Oorbellen Matt
Shhh, ihan hiljaa vaan nukut siinä :)
Okei jengi, pääasia on, että aukkoja ei synny... jokainen koskettaa veljeen tai siskoon jollain ruumiinosalla :D
Tässä sitä ollaan, O niin kuin Oorbellen


Olen ollut pienenä apuna yhden jälkikurssin materiaalin teossa, lähinnä tyyliin "Mitä neuvoja aloitteleville?" Noan valjaista lähti kuvia, jos mahtuisivat matskuun mukaan.

Viikon ilopilleri
On ne komiat ja ILMAN lukkoja tietenkin, ettei herrrrkkä kooikerhondje ota pelkotilaa!

No eipä muuta tähän hätään, päivitellään taas kun on asiaa!
-P

1 kommentti:

  1. Heei, enpäs tiennytkään että tälläinenkin löytyy.. tääpäs rupeekin seurailemaan. :)

    VastaaPoista