Otsikko antaisi ehkä sen kuvan, että olen ollut lomalla ja palannut arkeen... no ei tietenkään! Agilityn ohjatut treenit alkoivat jälleen tällä viikolla. Noa pääsi lauteille ma ja Matti ke. Maanantaina oltiin tosin Matin kanssa Lotan koulutuksessa ja saatiin paljon kotiläksyjä. Antoisa koulutus MINULLE, kun aloitan taas puhtaalta pöydältä agilityn. Noan treeneissä olin ihan pihalla. Kuuma päivä ja miltei koko päivä reissussa aiheutti tämän (seli seli, ihan kun en muutenkaan olis pihalla ku lumiukko välillä ;) ) Noa oli hieno ja näytti taas siltä, että agility is fun! Keskiviikkona Masan kanssa pentuagsaan, jossa onneksi vain 5 osallistujaa, kun ryhmäkoko yleensä on 6. Oli treeniliivi ja lelu ja namit ja namikuppi, mutta oikeastaan aika vähän ekalla kerralla päästiin itse aksönin, kun oli niin paljon asioita mitä käytiin läpi. Matti oli tarkkana kuin porkkana ja välillä istui, sitten seisoi, sitten makasi, yritti syödä mattoa ja veti esteille... katsotaan millainen liitäjä Nykäsestä tulee. Lennä Nykäsen Matti, lennä... mutta ei kiitos kontakteilla :)
4.8 Anne haki Matin meiltä ja lähtivät tsadiin Gundog open show'hun. Vesikoirat ry:n järjestämään epäviralliseen näytelmään. Kooikkereita paikalla kaksi pentua, yks Mila ja sen BFF Matti. Olivat lapsukaiset siinä vähän painineet ja verikin oli roiskunut... Masalta siis lähti luultavasti kaikki 3 jäljellä ollutta kulmuria. Yksi oli lähtenyt hetkeä aikaisemmin kotona ja huokaisin helpotuksesta. Pieni paniikki iski, kun ei meinanneet kulmurit millään lähteä, eivät edes heiluneet. Nyt ne lähti onneksi rytinällä. Matti ei niin olisi välittänyt Kareksen Juhasta, mutta kai jotenkin oli herra Kares saanut (jäljellä olevat) piikit katsottua. Arvostelu tuli ihan kirjallisena ja kuului näin: "Erittäin lupaava, vielä kovin ujo, maskuliininen kokonaisuus. Lupaava pää. Erinom. runko. Hyvä turkki ja väri. Jo nyt kauniit liikkeet. Nyt paljon harjoitusta ja maailmalla kulkemista, että luonne reipastuu."
Noa oli sairaslomalla hetken aikaa, kun vanha lihasongelma alkoi taas vaivata. Tulehduskipulääkkeitä ja hihnalenkkeilyä + seinille hyppivä koira. Nyt seurailen hetkisen aikaa tilannetta ja pienikin häivähdys kipeydestä ja me mennään kuvauksiin. Voi kun nuo osaisi oikeasti. Mamman Noba <3
Matin elämässä on myös tapahtunut suurta vääryyttä, sillä ruoka-aikoja ei ole enää kuin kaksi kertaa päivässä. Puuttuva ruoka-annos on sitten korvattu kengällä tai muulla kodin irtaimistolla. Masa lähtee elokuun puolessavälissä reissuun ja toiveina oli, että poika on kahden sapuskan tahdissa silloin. Pyyntöönne on vastattu. Nykänen on nyt 5½kk ja korkeudessa on menty Noasta ohi. Paino on vajaa 10kg. Ihana muru tuokin.
Jottei tämä elämä muuttuisi liian tylsäksi ja vapaa-ajanongelmia ei missään nimessä pääsisi syntymään, olen hurahtanut geokätköilyyn. Tästä olen kuullut jo vuosia sitten ja ihan tarkoituksella en ole edes katsonut mitään siihen viittaavaa materiaalia mistään, koska tapauksen tietäen koukutus on taattu. Pari viikkoa sitten olin kavereiden ja koirien kanssa keräämässä vattuja ja kaveri kävi sitten hakemassa yhden kätkön, asia jäi mietityttämään. Nooo, maanantaina kun mentiin toisen kaverin kanssa Lotan koulutukseen ja Ryttylän maastoista haettiin sitten kätköjä ja fiksuna tyttönä kaveri piti koiria ja minä etsin rinteestä kätköä. se tunne kun se löytyi!! Siitä se ajatus sitten lähtikin. Illalla omat tunnukset ja ti aamuna eka oma kätkö plakkarissa :) Geokoirani kunnostautuivat myös, Noa on kuin vanha tekijä: kun minä kyykin kirjaamassa löydöstä on Noa kuin ei olisikaan. Super-kuul ja muka vaan haistelee. Entäs tämä toinen, Matti tunkee nenäsä niiiin lähelle purkkia kun mahdollista, varastaa purkkien kansia ja saa hepuleita niiden löytyessä :D Vaatii vähän koulimista, jotta loggaaminen saadaan tehtyä jouhevasti. Parasta on se, että pääsee olemaan ulkona ja koirat voi ottaa mukaan. Viikon sisällä on tullut pyöräiltyä sekä koirien kanssa kätköjä etsittyä varmasti lähemmän 60km edestä.
Ei tässä muuta... syksyn odottelua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti