Agilityä, mejää ja koulutusta

Viime viikko oli meillä aika tiukka harrastusrintamalla. Maanantaina 18.5 oli Masan agi-kisat Orimattilassa P-haulla ja sunnuntaina 24.5 MeJäljestäjien mejä Noalla. Siihen väliin duunia ja arkea yleensä. Täytyy sanoa, että kolmivuorotyön ja aktiivisen koiraharrastamisen (niin aktiivisen kun pystyy...) väliin harvoin jää suuria lovia sosiaaliseen elämään ja se harmittaa välillä kovasti. Yhteydenpito jää somen ja WhatsAppiin, mikä on kurjaa :/ Töiden jälkeen jos jättää koirat kotiin ja lähtee johonkin tulee huono omatunto, kun kaverit on jo 8h työpäivän olleet keskenään. Pyrin kuitenkin ainakin kerran päivässä tehdä ns. kunnon lenkin metsässä...mutta kuitenkin saan itselleni huonon omatunnon välillä. Onneksi suurin osa ystävistä on koiraihmisiä tai ainakin ymmärtävät tilanteeni, koirat ovat usein mukana tekemisessä tai sitten tervetulleita kyläreissuille mukaan.

Matin agsakisat poikivat meille sertin ja  siirron kakkosluokkaan :) Ilma oli sateinen ja viileä. Markku Kaukinen oli tuomarina P-haulla ja rata oli jälleen omanlaisensa, jonka vaikeus oli meillä ehkä kolme viimosta estettä. Matti irtoaa putkeen aika kivasti, niin rata oli alussa oikeastaan pelkkää "läpi"- huutamista. Sanoinkin radan jälkeen, että en oikein muista siitä muuta kun että sanoin koko ajan LÄPI. Kolmanneksi viimeinen este oli keinu ja siitä käännyttiin akselin ympäri maaliin ja ohitettiin yksi putkensuu, johon moni muu koira ampaisi loppusuoralla. Kontakteissa ei ollut edelleenkään sitä rentoutta, mutta se tulee varmasti kisaamalla ja varmasti apua on siinä, että luottaa koiraan :) A tultiin kyllä semi-sammakkona...
Rata löytyy täältä.
Ps. Jotain tuli ehkä tehtyä ihan oikeinkin, kun sain Peteltä kehuja radasta... se mies ei turhia kehu ;)

Noan kanssa oltiin tosiaan ekassa mejä-kokeessa Olassa. Aloitin kaverin nesteytyksen jo aiemmin viikolla ja ilmakin oli suopea kokeelle. Tuli ihan tunne, että olisin mennyt valmiille jäljelle... Minna ja Nenne kävivät jäljen suunnistamassa ja verettämässä ja minä vain su ilmestyin paikalle ja menin jäljen Noan kanssa. Oli siis pieniä aikataulutusongelmia Minnan kanssa jälkien suunnistamisen suhteen. Tytöt päättivät sitten, ettei tämän tarvi edes tulla verettämään...tämähän siis tarkoitti, että en opastanut jälkeä. Sovittiin, et seuraavassa kokeessa, jossa ollaan porukalla on mun rooli himppasen isompi!
Paukkutesti meni rutiinilla. Arvonnassa neljäs jälki osui meille ja luonnollisesti sirun tarkistus. Otin kasan leikkelettä matkaan ja sain sen avulla itse tarkistettua sirun Nobelta. Tuomarina kokeessa oli itselle uusi tuttavuus, Antti Koski. Ihan mukava ja asiallinen kaveri. Oli koiran puolella ja jopa kehoitti kehoittamaan koiraa. Lähdettiin jäljelle ihan hyvällä fiiliksellä. Noa söi alkumakauksen ja lähti matkaan. Ennen ensimmäistä makausta todella määrätietoinen jäljeltä poistuminen, tuomari tuomitsi hukan ja kävi tsekkaamassa, notta sorkan jälkiähän siellä oli. Tuomari kysyi Noan hukkaa ennen, että auttaako kehoitus? Sanoin että yleensä kyllä mutta nyt näyttää kyllä niin määrätietoiselta toiminnalta, että en usko että auttaa...eikä auttanut. Noa tarkisteli todella paljon ja väsytti jälleen kerran itsensä tällä häröilyllä :/ Kolmannella makauksella kysyin jo tuomarilta onko aika ylittynyt, ei ollut vielä. Viimeisellä kulmalla meno puuroutui ja katsoin tuomaria sellaisella ilmeellä, että stoppaatko sinä vai minä? Hän keskeytti kokeen ja Noa oli aivan tööt. Hienosti teki töitä ja katkokulman handlas nopeasti. Meidän arvostelu kuului näin "Koira tuodaan valjaista kiinnipitäen lähtömakaukselle, se tutkitaan ja siitä hyvin ohjaten jäljelle. työ alkaa reippaasti, mutta melekein heti koira löytää tuoreet sorkanjäljet ja seuraa niitä hukkaan asti. Jäljestys etenee ajoittain oikein hyvin ja jälkitarkasti, mutta koira myös pysähtelee haistelemaan jäljen sivulla ja tekee tarkistuspistoja. Nämä vievät aikaa ja viimeisen osuuden alussa tuomari keskeyttää kokeen ajan ylittyessä. Makauksista ensimmäiselle vauhti ei pysähtynyt, muut osoitettiin selvästi. 1. kulma tarkasti, 2.kulman katko veretyksen lopusta jäljentekijöiden jälkiä seuraten jatkoon. Viimeisellä kulmalla paljon tarkisteluja. Kaadole harjoitellen, sorkka kiinnosti. Koiralla ei ollut tänään jäljestysintoa palkintosijoille saakka." VOI 0

Eilen 30.5 juhlittiin vähän erilailla, kun monet valkolakkiset :) Meillä oli pienellä porukalla Harjun Outin koulutus täällä Lahdessa A-Qilityn tiloissa. Mukana menossa oli Anne ja Mila sekä Julia, Outi ja Fico sekä Geea, Anu ja Weera, Henni ja Ruudolf ja tietty mä ja Matti... Noa kannustusjoukoissa ja virallisena lämmittelijänä ja jäähdyttelijänä :)

Outi Harju

Rata oli tämänmoinen ja Outi oli siihen saanut meidän kaikkien toiveita mukaan. Omaksi koetinkiveksi tuli jälleen kerran rytmitys (10-11) ja Matti poika pinkaisi putkeen. Olin todella ihmeissäni, miten voimakas oikeasti sen jarrun tulee olla tuollaisessa kohdassa, missä on esim. putki houkuttamassa koiraa. Lisäksi muitakin kohtia hinkattiin aikas paljon. Todella mukava koulutus ja palautteesta päätellen toinenkin moinen olisi varmasti jossain vaiheessa suunnitelmissa. Illalla vielä pidettiin pikku nyyttärit ja juhlittiin kesän alkua :)

Hei muuten, loma alkoi!!