Janakkalan agi-kisat

Kyllä sitä välillä miettii, että mikä kumma se ajaa ihmisen harrastamaan koirien kanssa... sunnuntaina 19.4 sitä jälleen mietin, kun kello soi luvattoman aikaisin ja oli lähtö junalla Riksuun. Heräsin ja annoin pojille sapuskan (Matille annoin puolet, jos sitäkään aamusapuskasta) ja laitoin kahvin termosmukiin. Sain kyydin asemalle, josta Noa jatkoi aamulenkille ja hoitoon. Mattia kävelytin aseman seudulla. Matin kanssa junaan ja matkaan. Masa on kyllä ihana ton matkustelun suhteen, suorastaan helppo. Riksussa meitä oli vastassa Tanja ja Jina, siitä matka jatkui kohti Janakkalaa.
Meillä jäi kisapaikalla hyvin aikaa kävelyttää koirat ja vain Masa ja allekirjoittanut osallistui päivän ekalle radalle, hypärille. Hypäri kuten muutkin radat olivat Henri Luomalan käsialaa ja olihan se HYPPYrata. Rata koostui siis vain hypyistä ja "erikoisesteinä" pituus ja muuri. Ykkösluokan tasoa ja aivan mentävissä. Itsellä on vieläkin jotenkin hahmotusongelmia Matin suhteellisen pitkän laukan suhteen ja kuten videollakin kuuluu (Matti antaa haukkumalla aina palautetta) olin aika-ajoin kovin myöhässä, jolloin Masa kaarratti. Matti lisäksi irtosi tosi kivasti...aina meidän ainokaiseen virheeseen asti, jossa oletin enemmän kun ohjasin ja huolimattomasti "ohjasin" Matin hypylle ja jalat osoittivat ihan muualle. Hiuksenhienosti tuli Matti hypystä ohi :( Hypäri.  Jäi oikein hyvä mieli radasta.
Toinen rata oli meidän eka agi-kisarata. Koko kavalkaadi kontakteja ja mukavasti etenevä. Kepeille vienti oli haastava, sillä ennen keppejä oli hyppysuora, pituus ja suora putki, josta koira käännettiin hypyn kauta kepeille... Matti ei kääntynyt. Kepitkin osattiin VIIDENNELLÄ yrittämällä. Toiseksi vika este oli keinu, josta herra päätti vaan mennä yli. Radassa oli paljon hyvää, mutta se hemmetin keinu syletti. Olin osasyyllinen siihen varmasti omalla hermostuneisuudellani.
Sitten alkoi projekti "asenteen löytyminen". Nappasin Matin jäähdyttelemään ja itse keräsin vähän asennetta OIKEESTI tekemiseen. Rataprofiili oli kiva, vaikka kepeille vienti oli siinäkin suht haastava ainakin meille, kun Matti sai ihan kivan vauhdin ennen niitä. Lisäksi toisena esteenä oli keinu, jonka Matti sai radalla mennä varmasti kaikkea muuta kun rennosti. Kökin siinä vieressä, että prkl nyt tehdään keinu *huoh* Onneksi Mattia ei moinen ohjaajan urpoilu haitannut. Mentiin hurmoksessa nollana läpi ja voitettiin rata. Pari koirakkoa meitä ennen meni Jina, joka teki hienon nollan myös ja sijoittui kolmanneksi. Radat olivat mukavat ja ykkösten tasoa, virheet teki meidän tiimissä ohjaaja :)

On mulla hieno koira, vielä joskus olen sen arvoinen ohjaaja.

Noan kanssa odotellaan päästäänkö kesän ekaan mejäkokeeseen. Lähikokeeseen laitoin ilmon, katotaan natsaako :) Pitäsi varmaan pari harkkajälkeä käydä koklaamassa... nääääh, lahjattomat treenaa :)