maanantai 21. syyskuuta 2015

Tuli todella kuukausi, jolloin käytin rahaa enemmän itseeni kuin koiriin!

Näin on tyypit. Minä olin viime kuun rahareikä ja koirat jäivät sijalle kaksi. BOOM. Ei nyt, ei se ihan noin dramaattista ole. Mulla on alkanut vain operaatio "minä".

Olen fyysisen työn ja fyysisen elämän sekä sukurasitteen kautta saanut lahjaksi mahdottoman huonon selän. Pitkään istuminen saa aikaan kyyryselkänä nousemisen ja hetki pitää hengitellä, että saa selän suoraksi. Lisäksi istuminen pitkiä aikoja saa aikaan kiemurtelua ja asennon vaihtamista, kun missään asennossa ei ole hyvä. Agilityn tai siis oikeastaan nopeiden juoksupyrähdysten jälkeen, vaikkakin ennen olen yrittänyt vähän venyttää joka paikkaa, oikean jalan nivus-lonkka-alue kipuilee ehkä vähän iskiastyylisesti. Ajattelin, jotta olisiko aika tehdä asialle jotain. Vaihtoehtona oli: urheiluhieroja, fysioterapeutti, kiropraktikko ja osteopaatti. Lääkäriin en oikeastaan edes halunnut mennä, sillä halusin hoitaa vaivan, EN oiretta. Valitsin itselle vieraan alueen eli kiropraktikon. Jotenkin sitä on itse tietoinen, että ryhti ei ole ehkä se kaikkein suorin ja rangalla saattaa olla jotain tekemistä selkäkipujen suhteen. Ensimmäisellä kerralla otettiin ryhtikuvat ja kiropraktikko kävi rangan nikama nikamalta läpi... kyllähän sieltä löytyi fiksattavaa. Hän myös hoiti minua ekalla kerralla ja sellanen riks-raks-poks kuului. Se ei satu, mutta se tuntuu oudolta.Ekan kerran jälkeen olin tuhottoman väsynyt. Riitti uni tunnin päikkäreille ja vielä yölläkin. Toisella kerralla käytiin läpi kuvat ja kiropraktikon sanat: Näyttäsit aika metkalta 3D-kuvissa. Lantio viettää vasemmalle, olat oikealle... ja sitä rataa. Nyt sitten hoidetaan ryhti kuosiin :) Jalan kivut ovat miltei kokonaan kadonneet, jee! Työtä on vielä edessä.

Crossfit jäi tauolle tai voiko jotain harrastusta tauolle jättää, jos ei ole edes kunnolla aloittanut. Kun ei voimat riittäneet edes tangon nostoon, otettiin voima selästä ja tiedätte lopputuloksen. Lähdin hakemaan poweria kuntosalilta. Sehän se vasta metka paikka on. Otin riskin ja lähdin salille ilman kaveria... olen siis erittäin huono lähtemään yksin treenaamaan. Olen tosin tämän vuoden puolella löytänyt itsestäni myös yksinliitäjän eli käyn treenailemassa agia Matin kanssa ihan keskenäni. Aikaisemmin aivan ennenkuulumatonta että lähtisin yksin hallille treenaa, mikä pointti siinä on?? Samaa mietin salille menossa, jaksaako sitä YKSIN mennä?? Tällä hetkellä se tunne ja ajatusmaailma: "ihan sama paljon kello on, voin mennä salille" tuntuu aika hyvälle. Vuorotyöläisen unelma.

Karvaset kämppikset ovat nauttineet syksyn tulosta ulkoillen. Miten ihanaa on kävellä ulkona, kun keli on just eikä melkein. Ja hei. lehdet alkaa tippuu puista ja näkee metsäpoluilla pidemmälle :)
Matti käväisi Kouvolan näyttelyssä 22.8 Annen kanssa, itse olin töissä. Tuloksena EH ja Matin näköinen arvostelu:  "2½ years old. Big male. I like the type. Typical head. Slightly narrow front. Sufficient lenght of neck. Straight strong back. Front angulations could be better. Sufficient angulation behind. Deep, but slightly narrow ribcage. Excellent coat and colour. Moves too narrow behind." EH,tuomari Robert Kanas.


Puomi ollaan aloitettu uudestaan, ihana "jään tönöttämään kontaktipinnan yläpuolelle" palasi tai sitten se korvattiin "juoksen korvattomana suoraan läpi" toiminnolla. Katsotaan mitä tästä tulee, positiiviset fiilikset ja odotukset. Lokakuussa ajattelin mennä kisaamaan piiiitkästä aikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti