Matti kolmosiin ja muutosta

Hyvää syksyä vaan kaikille. Ei taas ole saanut aikaiseksi päivittämistä, mutta nyt ajattelin rykäistä jotain tekstiä. Meillä eletään jälleen pientä muutosvaihdetta, kun muutetaan vuoden vaihteessa uuteen kotiin. Tuntuu oikealta möröltä alkaa käydä läpi kaappeja, joihin on tungettu kuuden vuoden ajan kaikki tarpeellinen ja erityisesti se tarpeeton. Kuudessa vuodessakin saa aika paljon hamstrattua kamaa. Onneksi tässä nykyisessä asunnossa on aivan älyttömän vähän kaappitilaa, niin se urakka olisi ehkä kahden aktiivisen päivän aikana rykäisty... kiinnostaa kaikki muu. Kyllä se tästä, kiva päästä sitten laittamaan uutta kämppää :) Saas nähdä miten karvaset kämppikset tähän muutokseen suhtautuvat. Noppe on muutanut mun kanssa jo monta kertaa, mutta naurava kulkuri Matti on muuttanut vain kasvattajan luota mun luo :) Olen aika varma, että kun tutut kamat tulee mukana, niin kaverit ottaa muuton varmaan ihan lunkisti.

Matin kanssa ollaan treenattu puomia kosketusalustalla ja tuloksia alkaa tulemaan. Itsekin alkaa pikkuhiljaa palaamaan luotto meidän kontakteihin ja se luotto kisatilanteissa niihin. Harkoissa kontaktit on kulkenut ihan näppärästi, tai siis puomihan meillä on ollut se isoin ongelma, mutta kisoissa en ole pystynyt lähellekään samanlaista mielentilaa kun treeneissä.

Treeneissä nuudeli Innan kanssa :)

Epiksiä ollaan yritetty käydä aina kun mahdollista. P-haun syyskuisissa epiksissä Matin primäärejä tunteita kolautettiin, kun radalle oli viety täysin uusi este nimeltä A... Kyllä vaan, koskaan ei ollut koiranpoikanen moista nähnyt ainakaan suorituksesta päätellen. Ei löytynyt ekalla radalla ei sitten millään. Matti vaan meni sitä päättömästi haukkuen ja joka kerta hyppäsi korkeammalta ja korkeammalta, kun annoin mahdollisuuden korjata tämä aivopierumyrskyn (tai ripuli on ehkä suoritusta vastaava termi) jota koirani sillä hetkellä kävi läpi. Annoin lopulta vaan olla. Toisella radalla löytyi kontaktit ja olin tutun kaverin puikoissa jälleen.
A-Qilityn epiksissä lokakuussa löytyi yhteinen sävel ja kontaktit... voitettiin kilpailevat medit.

Kuva: Pete Huotari

Lokakuussa lähdettiin viimein kisaamaan virallisiinkin, kun VAUlla "naapurissa" oli pari rataa kakkosille. VAUn puolelle on muuten tullut uusi jutagrass-pohja ja voin suositella. Koira liikkui pohjalla tosi kivasti, ohjaaja oli muuten vaan "pikkasen" kujalla. Ei oltu käyty virallisissa sitten Agirodun, joten kiva oli päästä testaa kisakunto. Video ekasta radasta, sillä 5 voitettiin rata. Voi jösses. Kyllä näkyi kisaamattomuus, 18 estettä ja noin 15 olin myöhässä. Oma typerä virhe, kun vänkyräkroppa oli aivan väärään suuntaan ennen keppejä. Matti kulki tosi liukkaasti. Arkistojen kätköistä tuli aikas kaamea vastakäsi ja kalastelu oli silmiinpistävää :D MUTTA kontakteissa onnistuttiin, mitä nyt A meni aikalailla läpijuoksuksi. Toinen rata hyllytettiin ansaitusti, minä vaan jotenkin jäädyin. Siinä oli muutama kiva kohta, mut muuten muistelisin mieluummin näistä kahdesta tuota ekaa.
Näistä kisoista jäi nälkä ja ilmotin Matin kisaamaan Kotkaan lokakuun loppupuolella kun sattui vapaatkin sopivasti. Kontaktit toimivat sitä ennen treeneissä ja olin aika luottavainen meidän menoon. Kotkassa oli 2 agi-rataa ja 1 hypäri kakkosille. Meidän kisat loppuivat lyhyeen, ensimmäisellä radalla Masa pinkoi serti nollan ja tosiaan menolipun kolmosiin ( Video ) En tiedä mitä tuossa alussa oli, pohja vai joku muu häröily, mutta Matti tuli vähän hiipimällä (ehkä siksi eka valssi näyttää hyvältä) Keppien jälkeen alkoi löytymään forcea. Keinuun olen tyytyväinen, vaikka luonnottoman kova estekäsky paljastaa kauhuskenaarion lentokeinusta... ei sinne päinkään, Matti tiesi tasan mikä este kyseessä ja miten se suoritetaan. Puomilla hiippaili ylösmenon, kun ilmeisesti luuli sen olevan keinu. Hieno ja paras Matti <3

Ollaan taas varattu pari uintikertaa Hyvinkäälle, pääsee pojat polskimaan. Noa saa kyllä edelleenkin mennä liivit päällä, en ole vakuuttunut sen uimatekniikasta... se johtuu varmaan siitä että se oikeasti edelleenkin vain lillutteli kesällä vedessä ja Matti polskii rakasta majakkalelua hakien. Täytyy sitä ennen muistaa käydä ostaa Noan verkko-BOTtiin uusi lukko, on terminaattori ollut taas vauhdissa :/ Lievää taantumusta tuon kilttinä olemisen suhteen. Pitkään (noh, meille pitkään) meni vain sallittuja asioita pureskellen, mutta nyt on taas tuhottu postia ja kaikkea muuta mukavaa.

Eipä tässä muuta tällä kertaa.