Crazy something normal

Mejä viikonloppu takana Orimattilassa... hiki virtasi, mutta tunnelma noissa kokeissa on kyllä aina aika uniikki! Lauantaina lähdettiin kymmeneksi jälkien veretykseen, kun ne oli jo valmiiksi suunnistettu. Edellisenä iltana soitettiin kaikille osallistujille, että voidaanko alottaa vähän aikasemmin lauantai, jotta koetta voidaan su aamuna aikastaa, kyllä se vaan käy :) Koepaikalla sitten sai vähän nielasta, kun ilmoitettiin että koepaikalle kaikki klo3.45 ja koe alkaa klo4.00. Kaikki näytti sairaan hyvältä paperilla, sillä mulle oli tulossa opastettavaksi VOI-luokan eka jälki. Se opastaminen on tuossa toiminnassa edelleen oma koetinkiveni. Lähdettiin Marin kanssa eka mun jäljelle ja lämpötila oli sellanen 27-30 astetta. Eka pätkä meni okei ja tokan pätkän alussa oli tien ylitys. Kuunneltiin Marin kanssa että aika perhanan läheltä kuuluu metsäkoneen ääni. Saavuttiin tielle ja huppelis metsä täysin kaadettu ja sen paikalla puupinoja, * #¤%&/&%¤*  sanoi kaksi iloista jäljen verettäjää ja otti puhelun koevastaavalle. Meikäläisen nollasta sataan käyrä nousi ennätyslukemissa ylös ja olin ihan valmis jättämään leikin kesken, jos siinä helteessä pitäisi vielä suunnistaa uusi VOI jälki. Koevastaava teki nopean päätöksen ja muutti oman suunnistamansa AVO jäljen VOI jäljeksi siten, että käveltiin se läpi ja lisättiin yks 300m sen jatkoksi. Luojan kiitos tämä järjestely osoittautui oikein toimivaksi ja päästiin kahen hujakoilla verettää. Ensin käytiin syömässä Marin mummon luona, joka laski vaan syöjäluvun ja lisäsi sanomatta mitään yhden lautasen lisää ruokapöytään, ihana <3 Opastettavaksi tuli sittenkin kokeen vika jälki, mutta ainakaan Noa ei sitten joudu vikalle :)

 Illalla pelin jälkeen alkoi jo sopivasti väsyttää ja ysin maissa pehkuihin...kunnes eräs nimeltämainitsematon koira varasti repusta puruluun ja alkoi jyrsii sitä kovaäänisesti olohuoneessa, ai jumaliste kun olikin nopea koiranpoikanen kun mamma vähän selvitti nukkumissäännöstöä illalla. Toisella ei vaan oikein uni enää myöhään riittänyt kun koko hellepäivän käytännössä nukkunut ropellin alla.
Molempia ja erityisesti Noaa yritin kovasti nesteyttää ja kivasti maistui molemmille Fitdogin energiajuomajauhe nesteytys tarkoituksessa, lisäksi piimää, kurkkua ja ruuassa vettä lisättynä.

2.40 kello soi ja jotenkin ylikorostetun nopeasti olin pystyssä. Kai siinä oikeesti oli sellasta koiranunta nukkunut ja pelkäsi myöhästyvänsä tai nukkuvansa pommiin. 3.10 koepaikalle lähtö ja eräät olivat näreissään, kun aamuruokaa ei kuulunut (saivat sen vasta klo6 edelleen runsaan nesteen kera.)
Oli toi luonto aika magee siihen aikaan ja ihana "sopivuus" lämpötilassa. Jälkien arvonnassa ei taas mennyt ihan niiku strömsös ja meille tokavika jälki... mut hei se olisi ollut viimonen ennen tota metsähakkuuepisodia, joten ei kai voi valittaa :) Jonkun on aina oltava viimesillä jäljillä. Paukkutestin jälkeen alkoi odotus, ekat lähti klo5 jälkeen jäljelle ja meidän paperissa lukee 10.06. Käytiin tosin purkamassa meidän metsähakkuu jälki pois takaperin. Sellanen 400m pätkä jäljestä täysin hakattu. Jälkikin oli ihan majan vieressä, heitin sen ajaksi Matille viilennysmanttelin päälle ja sen varastaman puruluun. Hakatun näköinen pieni höntti jäi autoon odottamaan, kun isoveikka lähti töihin :)
Tuomarina kokeessa oli Ilkka Niemi ja meidät arvostellut Petri Pelkonen. Oppaana meillä oli myös tuomari, tällä kerta osallistujan ja oppaan roolissa. Lämpötila auton mittarin mukaan 23,5 astetta.Alku ei ollut ihan happyhappy, kun alkumakuun tuntumassa oli pieni kyynpoikanen. Kannoin Noan sitten alkumakuun viereen ja saatiin lupa alottaa kun oltiin valmiita. Noa sitten tapansa mukaan kulutti alkumakuulla hyvän tovin aikaa syöden kaikki veret siitä. Sitten ohjasin 10m ja sitten poika töihin. Tosi hienoa duunia eka pätkä, makuu syödään ja kulma pienellä rengastuksella. Toinen pätkä tuntui kestävän ikuisuuden ja lopussa oli katko. Noa meni useamman kerran veretyksen loppuun ja rengasti, toisti tätä useamman kerran ja oli ihan läähpyyh. Katsoin tuomaria ja tämä laittoikin pelin poikki. Sanoi vaan, että lähellä kävi, mutta päätti tehdä vielä yhden ratkaisevan tarkistuksen, eikä bongannut sitten veretyksen alkua. Lähdettiin sitten uuteen nousuun. Noa onneksi ei ottanut itseensä uudesta alusta vaan teki tosi hyvin duunia. Loppuun päästiin hienosti, vaikkakin ensin mentiin sorkan ohi ja sitten nousi kooikerhöntin nokka ja sorkalle vähän kaartaen :) Olin niiiiin tyytyväinen, aikaan päästiin nipin napin. Tuomari sanoikin että antoi koiran aika kauan pyöriä siinä katkolla, jos sen olisi selvittänyt nopeammin olisi aikaan päästy kirkkaasti, että sellainen reipas vauhti!! Molemmat tuomari antoivat hyviä neuvoja mm katkolle meille treenattavaksi, *kiitollinen*! Sieltä autolle ja annoin Noalle vettä ja vähän herkkuenergiaa. Laitoin myös sille manttelin päälle ja otin syömättömän puruluun häkistä pois... voi Masa :)

Opastin ja purin sitten vikan jäljen. Mun jäljella perässä käveli myös eräs lajiintutustuja, joka sitten lähti myös purkamaan mun seurassa jäljen. Kahdestaan päästiin nopeammin. Tuomari nauroikin, että he pääsevät viimeisen jäljen koirakon kanssa kuivana takaisin majalle, kun taas me luultavasti kastuttaisiin...ukkonen aika vakuuttavasti jyrähteli ja pilvet olivat tummia. Kyllä me kastuttiinkin, mutta ei niin pahasti kuin odotettiin. Aika suppea sade oli. Vaatteiden vaihto ja poikien pissatus ja mars majalle. Tulosten luku alkoikin melkein heti kun saavuttiin. Hienoja tuloksia niin AVOssa kuin VOIssa. Meidän paperissa luki näin: "Koiralle näytetään alkumakuu josta pitää syödä kaikki veret. Lyhyellä hihnalla lähdetään liikkeelle ja vauhtikin tasaantuu sopivaksi. Ensimmäinen osuus erinomaista jäljestystä. Toisella osuudella tehdäänkin sitten reilusti tarkistuksia. Kolmannella enää yksi ja neljäs taas tarkasti. Makuista kolme osoittaa erinomaisesti, yhden nopeasti pysähtyen. Molemmat normi kulmat pienellä takalenkillä. Katkokulman veretyksen loppuun ja sieltä lähdetään rengastamaan useampia lenkkejä tehden, mutta uusi osuus ei vaan löydy ja tuomitaan hukka. Sorkalle tullaan ilmavainulla hiukan sivusta. Hyvä yhteistyö parivaljakolla." VOI2 31p.

Kotiin päästiin hyvissä ajoin ja klo15 olin jo sohvalla taju pois :) "Pienet" päikkärit Masa kainalossa ja jaksoi melkein katsoa Suomen pelin loppuun.
Tänään on Matin agit Korkeavireellä ja Noa saa jäädä lepäämään. On nää ilmat vaan puuduttavia, en tykkää.